lauantaina, huhtikuuta 25

Viime kesänä ostin Ikean ihanan nojatuolin, en muistanut sitä silloin hehkuttaa, mutta tässähän se tulee samalla. On siis todella hyvä istua, myös tälläiselle pätkälle! Voi nostaa jalat koukkuun tuolille tai käsinojien yli, istuinosa on tilava ja syvä. Ainoa ongelma lyhyellä on ettei kamalan pitkään voi pitää jalkoja alhaalla, koska ne eivät yllä kunnolla lattialle, jonkinlainen rahi pitäisi siis kehitellä. Tuoliin kuuluvaa en halua, koska se on liian iso, mutta jos vaikka ompelisi tai neuloisi itse jotain. Ideoita on, aikaa ei. :P

Mihin se kiva lelu katosi?
Alku vuosi onkin tullut tuolia hyödynnettyä, olen lukenut, lukenut, lukenut, katsonut videoita ja kirjoittanut, tosin tuolissa en koneella kirjoita sentään. Opiskeltua on siis tullut aamusta iltaan.

Jos mä tohon vähän...
Onneksi sentään saan aina seuraa. Minullahan on asunnossa yksi extrahuone, kun en syksyn epäonnisen kämppisyrityksen jälkeen enää suostunut ottamaan uutta enkä pienempää asuntoa ole saanut. Ylimääräinen makkari on siis pyhitetty opiskelulle, ei häiriötekijöitä, paitsi yksi joka haluaa puskea, pureskella ja tiputella lyijykyniäni. Onneksi kynän piilottaminen vihon väliin auttoi edes hetkeksi (ylempi kuva), tosin kirjoita nyt vihkoon jotain, kun joku makaa sen päällä.

...pusken...
Jossain vaiheessa Anniakin alkaa opiskeleminen ramasemaan ja yleensä kissa siirtyykin nojatuolin selkämyksen päälle nukkumaan. Suunnittelija on selvästi kissaihminen, selkänojan päällinen on kuin kissalle tehty.

catfie!
Olkani yli on hyvä tarkkailla tuleeko hommat tehtyä ja välirapsut tuo hyvää "liikuntaa" jumittavalle opiskelijalle.

familismi, segregaatio, Mannheim, liminaali, islam, hegemonia...*haukotus*
Lopulta Annikin väsähtää. On se niin rankkaa pitää seuraa tai sitten tasa-arvoasiat ja politiikka on Annista tylsää. ;)

Anteeksi rakeiset ja teknisesti rumat kuvat, illalla kännykällä ei juuri parempia saa.