keskiviikkona, heinäkuuta 30


Ostin tuossa keväällä Lumenen valokynän, joka osottautui aika sudeksi. Valokyniähän saa yleensä uutena pyöritellä/klikkailla aika tovin ennen kun mitään tököttiä tulee. Tätä ostamaani sai kuitenkin naksutella toooodella kauan, varmaan puolet enemmän kuin normaalisti. Sen lisäksi joka kerta kun halusi lisää tuotetta, piti odottaa päivä, siis kun klikkasi, mitään ei tullut, ennen kun noin vuorokauden kuluttua. Hankaloitti hieman kun yksi klikkaus ei riitä kerralla ja sitä toista sai odottaa seuraavaan päivään tai sitten klikkailla korkin täyteen, edellisenä päivänä.

Ajattelin vian olevan kynässä ja kävin ostamassa uuden, itseasiassa kaksi uutta, koska kaupassa oli tuplapakkaus yhden hinnalla (samaa merkkiä kun se rikkinäinen kynä). Vaan hah! Ne kaksi muutakin olivat maanantai kappaleita! Pistin sitten valituksen Lumenelle ja lähetin pyynnöstä kynätkin heille. Jonkun ajan päästä sain mojovan korvauksen! Kaksi ripsiväriä, toinen veikeä pinkki, huulikiilto, kulmageeli, neljä valokynää ja läjän testereitä! Ei, laskutaidossa ole ole vikaa, kuvasta puuttuu yksi valokynä, joka oli erilainen kun nuo kolme. Eipähän tarttee ostaa valokyniä vähään aikaan. :D Huulikiillon ja ripsivärit lahjoitin siskolle, itse kun en niillä tarvinnut. Kyllä valittaminen vaan kannattaa. :)


Toinenkin meikkikuva sopii niin teemaan. Peiteväriini muodostui ihan vahingossa naaman kuva tai toinen silmä ei näkynyt aluksi ihan kunnolla, sen tein sitten näkyvämmäksi tarkoituksella. Näettekö te kasvoja joka paikassa? Minä en suuremmin, mutta mitä enemmän noita kuvia on katsellut, sen paremmin niitä näkee itsekin ympärillään.

maanantaina, heinäkuuta 28


Edellisen postauksen laatikon mukana tuli Kickeroo. Olen välttänyt näiden isojen lelujen tilailua kun Anni ei syystä tai toisesta ymmärrä isoja leluja. Joskus Wubbankin ostin, mutta Anni taisi leikkiä sillä tasan kerran ja unohti sitten. Nyt otin Kickeroon kun sain sen ostettua pisteillä eli ilmaiseksi.


Yllättävän hyvin neiti innostui! Tuossahan ei tietääkseni ole sisällä kuin kissanminttua, mikä ei Anniin vaikuta mitenkään. Voisivat muuten suosia enemmän Valeriaanaan kissanmintun rinnalla (tunkea molempia), saataisi näihin harvinaisiin kissanminttuhäiriöisinkin vauhtia.


Nyt kun Kickeroo on ollut meillä muutaman viikon, on into vähän laskenut. Taidan kuitenkin toistaiseksi pitää sen meillä, enkä myydä/lahjoittaa eteenpäin, sillä sopivalla tuulella ollessa Anni kuitenkin yrittää rökittää sitä.


Kuvat on mitä on kun en omista järkkäriä. Onpahan ainakin vauhtia ja toimintaa. :D

perjantaina, heinäkuuta 25


Tässä yksi päivä kotiin tullessa Anni ei tullut tapansa mukaan ovelle vastaan. Yleensä neiti on siis kärppänä ovella ja pyrkii rappuun. Huutelin kissaa hetken ja kiertelin asuntoa, mutta ei näkynyt missään ketään. Ihmettelin hieman kunnes huomasin sojottavan tassun kantokopassa. Ilmeisesti se oli joku merkki äipälle, täällä oon, älä ihmettele, en jaksa nousta.


Yksi Annin, ja varmasti monen muukin kissan, lempipaikoista on pahvilaatikot. Annin onneksi tilaan nykyään zooplussalta paljon ruokaa kerralla eli tulee kissan kokoinen laatikko! Tai no, änkesi Anni niihin pienempiinkin laatikoihin, mutta tuon mahan kanssa se alkoi olla jo ahdas. Laatikoiden pureskelu sen sijaan on loppunut kokonaan, en ole nähnyt purtuja bokseja enää pariin vuoteen. Liekö ohimenevä vaihe vai rupesiko pahvi maistumaan pahvilta?

 
Kaikenlaiset pakkauspaperit on myös Annin mieleen. Jos ostoskassissa vähänkään rapisee on kissa paikalla. Pakkauspaperi pitää rytätä palloksi ja viskata oikein korkealle ilmaan, josta Anni sitten ottaa kahdella tassulla kopin. Anni on muuten todella hyvä kopittelja, ei tule huteja! Myöhemmin paperit pitää sitten litata ja nukkua niiden päällä. Rapina ei kai haittaa unia?

sunnuntaina, heinäkuuta 13


Muutamia tälläisiä bongattuja juttuja taas. Laitan nippuna niin tulee postattua muutakin eli enemmän kissajuttuja. ;) Aikanaan kierti se sitkeä huhu EU:n määrittelemistä kurkuista, kuinka kieroja ne sai olla ja sitä rataa. Nämä direktiivithän on monet sellaisia "tottele jos huvittaa" juttuja ja Suomessa ne otetaan kovin vakavasti eli totellaan aina. Paitsi ehkä meidän K-superissa, jossa kurkut saa olla juuri sellasia kun heitä huvittaa, "klommolla" tai vinksalla, antaa kaikkien kurkkujen kukkia vain.


Tampere-talon bussipysäkillä, myös yliopistolaiset käyttää sitä paljon, oli ainakin keväästä vielä tälläinen söötti tarra. En tiedä onko se enää kun ko alue on vähän remontissa ja bussilinjojen ja aikataulujen uudistuksen takia pysäkit on käyty läpi. Minua tuo ainakin lohdutti joidenkin luentojen jälkeen kun tuntui, että suurin osa jutuista meni ohi ja korkealta. Ei ole aina niin helppoa opiskella yliopistossa työläistaustalla.


Jotain se työläistausta sentään on opettanut, työn tekemisen, ihan kotonakin jo mukulana. Siksi tämä meidän rapussa oleva yli-innokkaan (mies!)isännöitsijän lappu on jotenkin hupaisa. Eikä ole edes eka lappu. Onhan se toki ehkä tarpeen opettaa joitakin juuri kotoa pois muuttaneita nuoria siivouksen saloihin, mutta kyllä minusta olisi ihan hyvä siivota se asunto vähän tiheämmin kuin kerran kuussa. *yök*


Tämä oli joltain junareissulta, en muista enää miltä, mutta veikkaisin Tampere-Helsinki väliltä. Tehotyöskentelyä, läppärillä ja tabletilla, molemmat latauksessa. Ei se kyllä ihan sujunut, aika monta kertaa se tabletti tipahti johdon varaan roikkumaan, ehkä se johto oli siis ihan hyvä olla siellä seinässä. ;)

lauantaina, heinäkuuta 12


Vappumenoja varten piti fiksata hieman haalareiden lahkeita, tälläinen 157cm hukkapätkä kun ei näe päivää jolloin housujen lahkeet olisi valmiiksi sopivat. En kuitenkaan jaksanut lähteä ompelemaan, joten pistin vain hakaneulat. Jotta merkitön haalarini saisi jotain väriä, en piilottanut hakaneuloja nurjalle vaan pujotin niihin puuhelmet ja laitoin reteesti eteen ja taakse. Joku karvainen "tiivistäjä" tietenkin suhahti heti paikalle. Elä nyt sitten noiden kanssa. Annin ilme kertonee kaiken... Joojoo, rakas kisuseni, niin rakastankin, mutta ei se tarkoita ettet olisi toisinaan ärsyttävä.


Olen Flipin ja Hyssen hyllystä bongannutkin, mutta yksi päivä kassajonossa edellä oleva osti Flipin! Oli ihan pakko paparatseilla, melkein hihkaisin ääneen "mä luen ton kissan blogia!", mutta viime hetkellä napsautin suuni kiinni. Jos kassana olisi ollut joku tuttu lempparini, olisin varmaan kassalle sanonut asiasta, mä kun olen semmonen kiireisen painajainen, aina lörpöttämässä kaupankassoille. Tuo "seuraava voittaja?"-kapula muuten sopii jotenkin tosi hyvin kuvaan. :D

torstaina, heinäkuuta 10


Meillä on naapurustossa muutamia kisuja, niitä on kiva bongailla ikkunoista. Yllä talvelta kuva, en kehdannut lähemmäs mennä kun tyyppien ikkuna on oikeasti maan tasalla, olisivat ehkä ihmetelleet miksi naapuri tulee kuvailemaan heidän ikkunasta sisään. Mutta kun karvakaveri noin komeasti tornin nokassa kyttää!


Näiden naapuritalon kissojen, etsi kuvasta,  elämää tulee kytättyä joka päivä. Onnellisilla on lasitettu parveke, joten kisut (kaksi) pääsevät nähtävästi vapaasti kulkemaan sisälle ja ulos yötä päivää. Meillähän ovi menee kiinni yöksi ja kun en itse ole kotona, meillä kun ei ole laseja, pelkästään verkko, joka sekin on matala. Ei Anni ole koskaan siitä yli pyrkinyt, mutta periaatteestakaan en jätä yksi vartioimatta, toisaalta jos kissa lähtisi loikalla yli niin paljonpa vahtiminen sisältä auttaisi. :D Jok.tap. nuo kaksi nakottaa parvekkeella joka päivä ja yö ja olinkin hieman huolissani kun yksi päivä heitä ei näkynyt. Ehkä olivat lomalla.
 
nim. sea, joka ei kyttää naapureita, mutta naapureiden kissoja kyllä!


Viimeisenä bonuskuva, sormikolo kissan tassussa. Olenko ainoa josta on aivan ihana tunkea etusormi tuonne anturoiden väliin? Kissojen tassut on vain niin vastustamattoman ihania, pehmoisia ja söpöjä.

maanantaina, heinäkuuta 7


Edellisessä vilahtikin Annin heinä- ja vesipaikka. Kuvassa näkyi vai vesi, sillä kuvanottohetkellä heinä ei vielä kasvanut. Menossa on nimittäin testi! Minähän kasvatan Annille heinää läpi vuoden, koska sen avulla Anni ei oksenna, luit oikein, ei oksenna. Moniahan heinä juuri auttaa oksentamaan, mutta meillä menee näin päin, sopii minulle, oksut on ärsyttävä siivota, matolta.


Meillä kasvaa yleensä kauppahallin eläinkaupasta ostettu luomuvehnä-kaura-sekote sekä popkorni eli maissi. Olen aina suosinut tyyliä jossa liotan osa ja osan laitan kuivana, näin saa periaatteessa (uskomus) heinän kasvamaan neljässä erässä, vehnä ja kaura kun nousee ensin ja maissi myöhemmin, liotetut toki ennemmin kuin kuivat. Tänä kesänä tein kuitenkin testi! Istutin isoon kesäheinäkoriin neljässä ryhmässä siemenet, etuvasemmalla on liotettu vehnäkaura, takavasemmalla kuiva, edessä oikealla liotettu poppari, takana kuiva. Kuten ensimmäistä kuvasta huomaa, vehnäkaura oli syötävää huomattavasti ennen maissia. Alemmassa kuvassa taas popkornikin on päässyt vauhtiin. Hämmentäväksi kokeeni tekee, että ensimmäinen kuva on otettu 18.6 ja toinen 5.7, mikä tarkoittaa, että maissi kasvaa todella hitaasti, oli se liotettu tai ei. En tiedä onko kesäkuun säät olleet syynä, tuohan kasvaa avonaisella parvekkeella, mutta ei minusta kyllä heinissä näin suurta eroa ole koskaan ennen ollut, ainakaan sisällä kasvaessa. Kyllä maissikin on noussut syömäkuntoon viikossa tai puolessatoista, ei sillä koskaan kolmea viikkoa mennyt. :O Ehkä jatkamme testailua taas jossain vaiheessa...

lauantaina, heinäkuuta 5


Vuorossa kaikkea kasvava, kukkivaa ja semmoista kesäistä. Meidän talon pihassa on hassu puska johon tulee ensin kukat ja siten vasta lehdet. Tietääkö kukaan mikä tämä on?

Alkukeväästä parvekkeellani oli vain tämä asetelma eli helmililjoja ja tulppaaneja. Tosin sekin jäi hieman supertörkyisen parvekkeen varjoon. Kuvasta on tietenkin rajattu ulos kaikki siitepölykuorrutteiset tavarat. :D


Tässä sitten tulos kun puunasin, putsasin, kuskasin ämpärikaupalla vettä parvekkeelle. Löysin myös TAYSin takaa loistavan kukkamyymälän, kaupunkilaisen ongelma kun yleensä isot puutarhamyymälät on lähikunnissa tai muuten bussien saavuttamattomissa. Kukkarin bongasin ostoskassin kyljestä, näin siis yhdellä mummelilla pussillisen kukkia bussipysäkillä, päättelin hänen tulleen myymälästä bussilla joten ei kun googlaamaan.
Kuva on vähän erilaisempi kun tein sen Facebookkiin yleisön vaadittua kuvia puhtaasta ja kauniista parvekkeesta.


Verenpisara on edellisen kuvan jälkeen puhjennut todelliseen loistoon. Tälläisiä nippuja on useita ja jaksan ihastella niitä joka päivä. Tykkään verenpisarasta ihan hulluna, se kun on kaunis niin pulleina nuppuina, hieman auenneena kun täyteen "lentoon" lähtiessä.


Pari viikkoa myöhemmin löysin vihdoin Anttilasta pinkkeihin tyynyihini mätsäävät selkätyynyt.
Pinkithän ovat siis vanhat valkoiset pinkkiraitaiset tyynyt (ollut miljoonassa kesäkuvassa), olivat vain kovin haalistuneet ja viime kesänä sitten värjäsinkin ne koneessa. Samaan koneeseen löin myös selkätyynyt (otsikkokuvassa), mutta niiden sisus mureni omituiseksi töhnäksi, joten tarvitsin uudet tyynyt. Vaan kun Tiimaria ei enää ole, on halvat tyynyt kiven alla. Outoa kyllä, missään ei myöskään myydä mitään pinkkiä! Ostin itseasiassa Anttilan alesta ensin turkoosi-valkoiset, mutta ne eivät oikein sattuneet pinkin kanssa, joten hain seuraavana päivänä nuo keltaiset. Ne onneksi sopii oikein hyvin. Nyt pitäisi keksiä mitä tehdä niille turkoosi-valkoisille, aletuotteita tuskin voi palauttaa.


Anni esittelee, tietenkin, onhan neiti semmoinen linssilude ja tuolien ahkera käyttäjä, minuakin ahkerampi. Pöytäliina on muuten UFFilta parilla eurolla ostettu verho. ;)


ps. Kokeilen vähän tälläistä leveämpää pohjaa ja isompia kuvia. Kertokaa toki kumpi on parempi, entinen vai tämä? Itse jotenkin ajattelisin hieman isompien kuvien olevan parempi, itse kun ainakin olen laiska klikkailemaan isommaksi. :)