tiistaina, heinäkuuta 31

Menomatka maalle meni aikas hyvin. Bussissa asemalle Anni hieman kiljui, mutta junassa kaikki oli jo hyvin. Päästin kissan taas viereiselle penkille köllöttämään kun Tampere-Pieksämäki matka kestää sen verta kauan. Siinä sitä sitten möllötettiin tyytyväisenä ja katseltiin mitä vaunussa tapahtui. Pieksämäki-Mikkeli Anni taas matkasi kopassa. Matkattiin päivän ainoalla pikajuna-pikajuna yhdistelmällä, täytyy sanoa, että vanha kunnon pikajuna on mukava kisun kanssa.

Takaisin tultiin Pendolino-IC yhdistelmällä. Hieman pelotti millaisia vaunuja mahtaa tulla vastaan! Sisko on niin pelotellut niillä koppivaunuilla missä elukat istuu nenät vastakkain. Onneksi näin ei käynyt! Pendolinossa oli perinteiseen malliin eli osa vaunua oli eläinosastoa, tosin raja oli vedetty veteen eli jossain kohdin vaunua eläinpaikat vain loppui, en tiedä missä. :D
IC:ssä oli kuvissa näkyvät ruskeat penkit. Olen kerran aiemminkin ollut tälläisessä kaksi penkkiä-yksi penkki yhdistelmässä ja se on loistava eläinvaunuksi. Ihmisenä pidän kun penkit on minusta himpun leveämpiä ja yhden paikat on kivoja. Anni ei kaksipaikkaisessa viihdy lattialla, mutta yksipaikkaisessa viihtyy. Tiedä sitten miksi. :D Saatiin muuten olla yksin koko matka Tikkurilasta Tampereelle... Ainoat ihmiset jotka nähtiin oli tupakkavaunuun menevät. Tyhmästi tupakkavaunu eläinvaunun toisessa päässä junan veturin perässä. Miksi vaunu ei ollut toisinpäin? Eläimet ihan veturin perässä ja tupakka saman vaunun toisessa päässä. Näin ihmiset eivät olisi kulkeneet eläinvaunun läpi tupakalle.
L-L:llä on muuten loistavat sivut junamatkailusta, en vain löydä niitä nyt mistään! L-L? Linkki? :)

edit 21.53 L-L:n junamatkailusivu.


sea's dayssa Potter arvostelu ja toivon mukaan kommenttikentässä myös keskustelua. Älä mene ellet halua spoilaantua. :)

maanantaina, heinäkuuta 30

Maalla oli kivaa. Matkustaminen oli rankkaa ja alkumatkoista piti vähän kiljuakkin. Loppumatkasta oltiin niin puhki ettei enää jaksanut. ;)

Tuossa (kuva) vähän esimakua, myöhemmin lisää. Ei jaksa kirjoittaa, tuhat blogia lukematta ja digiboksilla melkein 40 ohjelmaa katsomatta. Kukat on selvinnyt suht hengissä ja koti kunnossa. Kohta teen Annit ja painun pehkuihin. Anni on vetänyt sikeitä siitä lähtien kun kotiin tultiin, tai no ensin piti tehdä nuuhkutuskierros tietysti, mutta sen jälkeen ollut yhtä kroohpyyhiä. :)

sunnuntaina, heinäkuuta 22

Postataas kuitenkin kun tuli niin hassu kuva. Puhkoin reikiä limupullon korkkeihin ja Annia touhu kiinnosti kovasti. Piti silmä kovana vahtia miten pulloihin tuli reikä (tosin Anni säikähti hieman kun ensimmäisen reiän jälkeen pullo aina sihahti viimoiset hiilihapot ulos), miten ne huuhdottiin ja täytettiin vedellä. Vitsi kun jänskää. :D

Salanimi&Salanimeltä tälläinen.

lauantaina, heinäkuuta 21

Tähän Anni ei saa koskea! :D

Lähdemme maanantaina maalle viikoksi. Tämä lienee viimeinen postaus ennen lomaa. Seuraavan kerran juttua siis reilu viikon päästä. Hieman jännittää miten junamatkat ja loma menee. Anni ei ole junassa ollut kun kerran. jouluna mentiin maalle ja takaisin (okey se on kaksi kertaa). Jänskättää myös voiko tuota hölmöä laskea maalla vapaana ulos vai sinkoaako se pöpelikköön. Toisaalta valjaissakin ollaan nätisti ja lähinnä hiivitään, joten voihan se olla, että Anni vetelee matalana marjapuskien alla kuten siskonkin sisäkissa. Saas nähdä. :)
Nähdään reilu viikon päästä! Lupaan ottaa paljon kuvia!


ps. Suljen kommentoinnin ennen lähtöä jottei häiriköt/spoilaajat pääse tänne riehumaan. :)

keskiviikkona, heinäkuuta 18

Eipä ole tapahtunut ihmeitä, joten laitetaan nyt tälläinen valokuvapostaus. Ylemmässä Anni näyttää miten kissa taipuu (takatassut eri suuntaan kun pää) ja alemmassa hassut etutassut. Tosin muutkin kissat taitaa nukkua noin? :D

Hotelli on löytynyt ja varattu. Sen tuhat sivua kävin läpi ja tuntui, että kun löysi sopivan hintaisen ja tuntuisen löytyi joltain arvostelusivulta karmeaa kritiikkiä. Eihän nuo englantilaiset b&b varmasti mitään Ritzejä ole, pieniä, ahtaita ja tunkkaisia varmasti kaikki, etenkin tällä budjetilla, mutta jos nyt ei hometta, haisuja tai kylmää vettä... Matkassa ollaan kolme päivää, perjantaina mennään heti aamusta ja tullaan kotiin sunnuntaina. Tietää hurjaa juoksentelua ympäri Lontoota. Vähän tosin jänskättää miten sitä jo perjataina jaksaa pyöriä missään kun lento lähtee Suomesta klo 8, herätys siis....kolmelta?! Päiväuniin tuskin on kamalasti aikaa... Voi jee.

Mainospala.

lauantaina, heinäkuuta 14

Ette ikinä usko mitä tapahtui! En minäkään usko.... :D
Tänään sähköpostissa oli mainospostia hostellilta jossa vietin viikon Lontoossa sillon pari vuotta sitten. Ensimmäinen sähköposti heiltä ikinä. Myöhemmin luin toisen sähköpostini ja siellä oli onnitteluviesti. Voitin matkan Lontooseen kahdelle! Lontooseen! Kaikista kaupungeista ikinä! Tosin enpä ole nähnyt kamalasti kilpailuja joissa olisi joku muu kaupunki... Olin osallistunut johonkin nettikisaan joskus, en muista edes milloin ja nyt napsahti matka! Harmillista on, että he maksavat vain matkat, itse on maksettava majoitus. Mutta jostain minä revin pari sataa ja menen. Eihän tuollaista voi olla käyttämättä. Mä pääsen Lontooseen! Voi miten ikävä mulla on sinne ollutkaan. Okey, kyse on vaan parin päivän reissusta eikä siinä ehdi mitään, mutta mulle riittää kun voin seistä Leicester Squarella ja hymyillä. :D
Ihanaa on, että sisko tulee mukaan. Siskokin on aika täpinöissä. Siitä on tasan kymmenen vuotta kun eka kerran Lontoossa olin (koko kesän au pairina) joten on tässä vuosia jo jauhettukin maailman ihanimmasta kaupungista. Ihana päästä näyttämään se siskolle. Tahtoisin niin paljon näyttää kaikki paikat, tahtoisin itsekin mennä joka paikkaan. Viime reissulla en kerennyt mihinkään, luulin, että olisi aikaa vaikka mihin, mutta sitten jouduin palaamaan Suomeen. Mutta pääasia on, että pääsen ylipäätään Lontooseen. En voi uskoa tätä. En ennen kun minulla on lentoliput kädessä. :)

Niin joo. Otetaan vastaan vinkkejä erityisen halvoista b&b paikoista, hostellit onkin melkein listattuna, mutta b&b löytäminen tuntuu olevan vaikeampaa. Toki vinkkejä hostelleistakin otetaan. Budjetti on äärimmäisen pieni!

tiistaina, heinäkuuta 10

Kissakuvahaasteen aiheena on tällä viikolla muisto. Alunperin meinasin laittaa ensimmäisiä kuvia Annista, mutta tänä aamuna päähän pälkähti parempi idea. Entinen rakas kissani Mila. Siitä on nyt reilu vuosi kun Mila kuoli.

Mutta muistoihin! Hyviin sellaisiin! Milahan syntyi -88 meille maalle, meidän ensimmäisen kissan toisesessa pentueessa. Pentueessa oli neljä kissaa, kaksi poikaa ja kaksi tyttö. Sillon 80-luvulla asiat oli vähän toisin kun nykyään ja kissamme teki pentuja eikä leikkaus tullut vanhoilliselle isälleni kysymykseenkään, emmekä me lapsetkaan kamalasti asiaa ajatellut. Pentueesta oli tarkoitus pitää kaksi hengissä ja tappaa kaksi (iskä tappoi kissanpennut alle viikon ikäisinä ja suht inhimillisesti et hyshys). Koska siihen aikaan tummat pojat oli jostain syystä suosituimpia kissoja päätimme pitää tumman pojan sekä vastakohdan eli vaalean tytön, vaalea poika ja tumma tyttö joutuivat siis tappolistalle. Vaan kuinka kävikään. Pentujen emo oli fiksu ja piilotteli pentuja aitan alla ensimmäiset viikot ja kun toi pennut esiin ei iskä enää viitsinyt niin vanhoja pentuja tappaa. Hyvä niin, sillä Mila oli tuo tumma tyttö.
Harvoista pentueista tämä oli ehdottomasti paras. Mielettömiä vipeltäjiä ja niin suloisia. Leikimme kissoilla missikisoja ja Mila oli aina ehdoton voittaja. Pohdimme jopa mitä kissat olisivat jos olisivat ihmisiä, Mila oli ehdottomasti malli/missi, toinen tyttökissa, Muusa, olisi ollut oopperalaulaja mielettömän korkean miunsa takia. :D
Hauskin muisto näistä pennuista oli tapaus jonka todistin keittiön ikkunasta. Yksi pennuista kökötti rauhassa keskellä pienehköä ajotietä (sellainen pihassa oleva painauma lähinnä), toinen pentu seisoskeli toisella reunalla tietä ja kolmas kissa toisella. Nämä kaksi reunalla olevaa päättivät yhteistuumin hyökätä keskellä haaveilevan kissan kimppuun. Vaan keskellä oleva olikin tilanteesta perillä ja astui muutaman askeleen eteenpäin juuri kun oli saada niskaansa kaksi sisarta ja näin nämä kaksi onnetonta hyökkääjää törmäsivät toisiinsa. :D
Toinen hassu muisto näitä pennuista oli syöminen. Silloin 80-luvulla kissoille annettiin tietenkin maitoa, meillä pennut söi viilikupeista. Vaan jostain syystä kaikki halusi tunkea aina samalle kupille ja pennut oppivatkin syömään pää vinossa. Kun käänti pään vinoon ja latki kupin reunasta tukki pää koko purkin ja muut eivät mahtuneet kupille. Mila söi vielä monen vuoden päästä pää vinossa vaikka oli talon ainoa kissa. :)

Semmosia, paljon lisääkin on, niistä ehkä myöhemmin?
Ensimmäisessä kuvassa on muuten minä, vuosi taitaa olla 1989 jos en ihan väärin muista/laske. Toinen kuva on vain viikkoa paria ennen Milan kuolemaa. Muistan hihkaiseeni pikkusiskolle "Mila on kuollu!"...niin kuolleelle kissa nukkuessaan näytti. Kunpa olisin vain tiennyt....

sunnuntaina, heinäkuuta 8

Eksyin tuossa yksi ilta Keltaisen Pörssin nettisivuille selailemaan kissa-ilmoituksia. Paljon, aivan liian paljon, tuli vastaan ilmoituksia missä myytiin pienellä summalla hyvin pieniä kissoja. Aivan liian monta kahdeksan viikkoista ja aivan liian monta jolle ei ikää edes kehdattu kertoa. Muistuttasinkin kaikkia, kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. 12, ei 10 eikä 8 vaan 12. Laitoin tuohon sivupalkkiin uuden bannerinkin aiheesta kun hukkasin edellisen. Tuota saa kopioida omaan blogiin ja näin jakaa tietoa.
Myöskin tuota Kissakaveria ei jätetä-kampanja kuvaa olisi mukava nähdä mahdollisimman monessa paikassa. Kolmas asia josta haluan muistuttaa on kissan leikkaaminen. Kesäkissat on saaneet rinnalle toisen ongelmaryhmän. Nykyään ollaan niin valveutuneita, että kissaa ei jätetä mökille vaan se tuodaan kaupunkiin, jossa se kuitenkin hylätään ku ensimmäinen kiima tulee. Mouru käy hermoille ja kissa nakataan pihalle, se kun on reilusti leikkaamista halvempi. Seuraavana kesänä voikin sitten ottaa uuden kisun. Nämä kissat ovat ne onnelliset jotka usein päätyvät viimeisillään raskaana eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Kesäkissat sitä vastoin kuolevat luontoon.

Jos kissaa haluat niin mene ehdottomasti katsomaan eläinsuojeluyhdistykseltä hylättyjä! Älä ole ennakkoluuloinen! Nämä suloiset 1-2 vuotiaat tapaukset ovat usein ihmisiin tottuneita (ovathan he usein olleet lemmikkeinä), sisäsiistejä ja hyvinkin sopeutuvia kissoja. Minulla on ollut hoidossa useita löytökissoja ja nykyinen rakkaani Anni on löytökisu, kaikki ovat olleet kilttejä ja ottaneet kodin heti omakseen. Pennut taas voivat olla villejä....


Monesti myös kuulee, että otetaan pentu jotta totutus aiempiin lemmikkeihin on helpompaa. Idiootein idea mitä olen kuullut on, että haluaa ottaa kahdenksan viikkoinen kissanpentu jotta tämä sopeutuu paremmin! Uskallan väittää, että myös aikuiset eläimet tottuvat toisiinsa, olen tätä nähnyt monessa paikassa. Tokihan toisinaan käy niin ettei lemmikit totu toisiinsa, mutta monesti he oppivat vähintään sietämään toisiaan. Totuttelussa voi myös auttaa esim. Feliwayn avulla tai ylipäätään ettei päästä lemmikkejä heti toistensa kimppuun. Netti on pullollaan vinkkejä. Aina lemmikit ei tietenkään totu toisiin, joillekin on parasta elää ainoana, mutta turha on heti kärkeen lähteä noille perusteluille. :P

Annetaan siis pentujen kasvaa, otetaan ne luotettavista paikoista ja pidetään niistä huolta loppuelämän. Tässä vielä muutama sivu seyltä joita kannattaa lueskella ja levitellä.

Kissa kesäksi?
Katso mistä kissan ostat.
Vari näitä myyntitaktioita.
Loppu mouruamiselle.
Viimonen päivä osallistua eikä mulla ole kun vanhoja kuvia. Eilen räpsin kasan lähikuvia Annin nassusta kun toinen söpösti makasi mun kanssa lattialla. Turkin sijaan tässä on kyllä enemmän tarkoitus näyttää Annin nassun mallia, Annilla kun on söpöt lommoposket ja kaponen naama muutenkin. Mutta menköön myös turkkikuvana...näkyyhän siinä silkkinen turkkikin oikein lähikuvassa. :D

perjantaina, heinäkuuta 6

Anni sai paketin! Tai no äitin nimellä se tuli ja minä sen tilasinkin, mutta silti. :)
Tilaa sinäkin ilmainen sapuskanäyte kisulle.

Jos jollain on kokemuksia niin otan mielelläni infoa vastaan. Kovasti mainostavat tuon olevan yhtä hyvää tavaraa kun eläinkaupan, mutta tiedä sitten? Onkohan hintakin sen mukainen?

torstaina, heinäkuuta 5

Älysin viime talvena miten kätevä Jäätelöauto oikeasti on. Okey, se kilkatus on raivostuttava, mutta palvelu ja valikoima hyvä. Etenkin tälläselle jäätelö suurkuluttajalle. Tänään vuorossa oli Utelias Vili-säkki ja laatikollinen uutuus Tyrkisk Pebereitä.

Vili tulee 36kpl pussissa, sisältää vanilija-, mansikka-, suklaa- ja banaanipuikkoja, ei suklaata tms kuorrutteita vain jäätelö. Oikein mukava aikuisenkin makuun. Itse suosin kahta puikkoa kerralla (ahmatti!), mansikka+vanilija, banaani+suklaa tai vanilija+suklaa.

Toinen paketti oli 14pkl Tyrkisk Peber-puikkoja. Vähän pelotti kun en salmiakkijäätelöstä pidä, mutta kun mainoksessa sanottiin lakritsakuorrute uskalsin kokeilla. Hyvä niin! Päällinen siis lakukuorrute turkkarirouheella. Rouhe lähinnä rouskuu suussa, ei ole tulinen tms, antaa ehkä hieman potkua lakulle, mutta vain hieman. Sisus on vanilijajädeä.

Molemmat tapaukset on hyviä ja suosittelen kaikille! Jos kiinnostusta on voin arvostella muutaman muunkin jäätelöauton tuoteen esim. Ice tea-mehujäät, caramelin tai kameleontin....

keskiviikkona, heinäkuuta 4

Meidät haastettiin joten kaippa se on keksittävä jotain jännää infoa. Pistänyt nyt molemmista muutaman kun on vähän molempien blogi. En haasta ketään kun tämä on tainnut jo kaikilla olla, jos ei niin nappaa vapaasti! Tässä siis meidän seiska.


1. Annin kynnet leikataan säännöllisen epäsäännöllisesti, koska sea ei tykkää joutua raatelun kohteeksi.

2. Kissat ei hypi pöydillä eikä muillakaan tasoilla, ei edes yksi tassu. Myös makkari on kiellettyä aluetta. Meillä pidetään siis kuria.


3. Annin korvat on sisäpuolelta läiskikkäät. Iho on varsinaisesti vaalea, mutta siinä on tummia läiskiä. Korvat on mustalla karva-alueella, mutta korvakarvoissa on myös valkoisia.

4. Anni on sean toinen oma kissa, mutta ensimmäinen näin aikuisiällä. Ensimmäinen ja samalla maailman ihanin kissa oli Mila, edes Anni ei voi Milaa ohittaa. Ei vaan voi.

5. sea rakastaa korkeita paikkoja, mitä korkeampi sen parempi. Myös kaikki huimat vauhtilaitteet on ihan huippuja. Ja tämä ei suinkaan ole laantunut vanhetessa, päinvastoin.

6. sea vihaa kesää ja rakastaa talvea.

7. sealta ei ole koskaan katkennut yhtää luuta, tosin silmäkulma ja nenäpieli on liimattu, pää on tikattu, samoin peukalo. Pyörän alle on jääty vissiin kahdesti, puusta tiputtu ja ja ja...


Olen myös aikanaan kirjoitellut Gloomyyn pieniä "paljastuksia" itsestäni ja elämästäni, linkkaan tähän nyt useamman kun sattui silmään vaikka mitä etsiessä niitä paria mitä alunperin meinasin.

sunnuntaina, heinäkuuta 1

Väittävät ettei juolavehnää voi tappaa, sen verran sitkeä rikkakasvi. Mutta tuo ainenkin on ihan kuiva...

Tein itselleni tänään vartaita ja yksi tikku oli hieman lohjennut joten annoin sen Annille. Kisu meni ihan sekasi! Yhden tikun se jo pureskeli, videolla on toinen tikku. Tosin videolla meno on rauhallista kuten aina, eihän sitä nyt kuvatessa voida riehua. :D