lauantaina, kesäkuuta 23

Vihdoin mulla on aikaa päivittää tännekin! Toukokuun vika viikko oli aika hässäkkään ja kesäkuun alustakin meni pari päivää vauhdilla, sen jälkeen vedin rennoksi. Nukuin aitassa 10-12 tunnin unia ja herättyäni jäin vielä loikoilemaan, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Harmi etten viipynyt maalla kun muutaman päivän, nimittään kotona odotti pitkä lista asioista joita olen jopa talvesta asti lykännyt. Lista ei kyllä ole lyhentynyt kun ihan pakollisten osalta, mutta hitaasti ja varmasti, onneksi on koko kesä aikaa.


Mutta asiaan, siihen mitä te ehkä olette jo odottaneet, lakkiaiset, puhe ja juhlat
Puhe meni hyvin, en jännittänyt etukäteen juuri yhtään, vasta kun pääsin pönttöön ja huomasin kukkalaitteen peittävän puolet papereista alkoi tuska nousta otsalle. Puolessa välissä tekstiä hukkasin rivini ja pidin sitä etsiessä liian pitkän tauon väärässä paikassa. Tuon jälkeen kädet tärisi varmaan pari minuuttia! Onneksi kukaan ei sitä nähnyt pöntön takaa. :)

Sain puheesta aivan älyttömästi kiitosta, todella moni opettaja tuli halailemaan ja kiittelemään, aivan tuntemattomat ihmiset (muiden lakitettujen vieraat) tuli kiittelemään kun tilaisuus oli ohi ja seisoskelimme salin edessä läheisten kanssa. Huomasin miten iskäni rinta röyhistyi jokaisen kiittelijän jälkeen enemmän ja enemmän. Iskä pyyti puheen lopulta tulosteena itselleenkin talteen ja esitteli sitä innoissaan kahvitusjuhlissa sunnuntaina! Osa ihmisistä kehaisi jopa parhaaksi puheeksi ikinä. O_o Olin aika hämmentynyt, sillä loppujen lopuksi kirjoitin puheen kuin äidinkielen esseen, kokosin ensin ylös asiat mitä halusin sanoa, numeroin ne sopivaan järjestykseen ja aloin kirjoittamaan. Puheen tarkasti kyllä kaksi opettajaa ja yksi tuleva opettaja, mutta en muuttanut kuin oikeinkirjoitusta ja kielioppia, sisältö pysyi.


Perjantaina käytiin vielä siskojen, porukoiden, äitin ja siskon miehen + lapsen kanssa syömässä. Itse juhla oli sunnuntaina isäni luona maalla.


Lauantai meni siis autossa ja väkertäessä perillä sunnuntain syömisiä. Hankalin homma oli saada kaksi yo-lakkia marsipaanista. :D Aika hyvät niistä kyllä lopulta tuli, mutta kun on tämmönen täydellisyyden tavoittelija...


Maanantaina käytiin sitten serkun kanssa napsimassa viralliset yo-kuvat.

Kuvia tuli joku 300, riippukeinussa, pihassa, metsätiellä, hiekkatiellä, pellolla, riihellä, rannassa...
Monet hyvät kuvat oli itseasiassa ns vahinkoja kuten yllä oleva tasapainoilukuva (korkkarit pellolla!).


Pienin sisko pääsi ripille talvella ja sillon jäi virallisemmat kuvat ottamatta, otettiin ne sitten samalla kun minunkin kuvat. Tuo yhteiskuva oli taas sellainen jossa ei pahemmin poseerattu, oltiin vaan siirtymässä pellolta riihelle. Tykkään tästä kuvasta kuitenkin, taidan jopa teettää tästä paperiversion kun pienimmästä siskosta ei ole kehystettyä kuvaa lipaston päällä. :)
Huomatkaa lakin maakuntavuori! Savolaisuus ei meikästä taida lähteä pesemälläkään.

Sitten vielä muita juttuja, tosin koulun päättymiseen liittyvää.
Pikkusisko, siis se jonka kanssa asuin (muutti pois kuun alussa) valmistui kokiksi myös samassa rytäkässä. Tekasin kortin vasta palattuani maalta kun ei aiemmin kiireessä kerennyt. Ylimmäisessä kuvassa värjään paperia vanhan näköiseksi teellä ja "kahvilla". Paperi on osa pikkusiskon lopputyötä, onneksi löysin vielä sivullisen paperinkeräyspussista! :D

Valmis kortti näytti tältä.

 
Sisältä löyty "lahjakortti" isosiskon lompakolle (siis vanhimman siskoni), kortti tosin kävi vain Ikean kassalla. :D

Lopuksi vielä omat kiitoskortit. Tuo käsi lipalla oli alunperin ihan vitsi, mutta lopputulos olikin hauska! Niin ne parhaat kuvat tuntuu syntyvän.


***

ps. Meinasin alunperin etten laita tänne omaa naamaani, mutta oho. Noh, kaippa te jo tiesitte miltä näytän, jos ette niin nyt näitte monelta kantilta. :P