torstaina, elokuuta 30

Olen kyllä niin pettynyt tän vuoden viherpeukaloyrityksiin. Mikään ei ole kasvanut kuten toivon! Ärsyttävintä on, että osa oli ennestään tuttuja kasveja joita olen aikaisempina vuosina kasvattanut hyvällä menestyksellä. Joka kerta kun katsoo ikkunasta ulos nyppii ja pahasti.

Tarkemmin tarkasteltuna... Hortensia vihertyi parissa viikossa enkä ole saanut sitä millään takaisin vaaleanpunaiseksi. Yritin emäksisyttää multaa, mutta turhaan. Viime kesänä kävi samoin, mutta silloin väri kesti kuitenkin reilusti pidempään. En takulla osta ensi kesänä, vaikka hortensia onkin lempikukkani, ennen kun saan ratkaisua tämän väriongelma. Ehkä alunperin pitäisi ostaa erilaista multaa?

Toisena harlekiinikukka jonka sipulit iskin toiveekkaana keväällä multaan. Kahdeksasta sipulista neljä kasvatti pitkät hontelot lehdet. Näistä yhdessä on vielä himppu vihreää, loput kuolivat. Ei kukan kukaa. Haista pee.

Kolmannessa kuvassa on leijonankitaa. Tästä olisi ehkä tullut jotain jos olisin koulinut sitä tarkemmin keväällä. Nyt taisi olla liikaa yksilöitä kilpailemassa. Aluksi näytti oikein hyvälle ja oikein vihreään. Mutta sitten kirvat (?) alkoivat tehdä tuhoa ja kasvi on ihan käppyrä. Kuvassa näkyy ainoa kukan tapainen jonka olen nähnyt.

Seuraavana elämänlanka jonka ostin taimina. Taimet oli hyvin elinvoimaisia ja sain levitettyä ne oikein nätisti tukia vasten. Viikon päästä alkoi lehtien tiputtelu ja kellertyminen. Sen jälkeen on ollut yhtä kuivumista ja kuolemista. Yhden kukan onnistuin kerran näkemään. Tällä hetkellä neljästä taimesta on jäljellä alle kymmenen keltaisen ruskeaa lehteä ja metri tolkulla oksia.

Ja sitten tomaatti, joka voi kohtalaisen hyvin! Tosin ei ehkä kesä riitä jos ensimmäinen raakile ilmestyy nyt. Taidan ottaa tuon kuitenkin sisälle kasvamaan kylmien tultua (eli lähipäivinä). Ehkäpä se kasvaa sisällä? En tiedä...ja alan olla aika kyllästynyt näihin parvekekasveihin joten en tiedä kiinnostaako edes...

Viimeisenä Annin viiruhelpi (tuli taimena) ja läheisestä metsästä juurineen revitty juolavehnä. Juolavehnä otti hieman itseensä kun sen revin ja kuivahti lähes kokonaan. Mutta nyt se on alkanut puskemaan vihreää kunnolla. Viiruhelpi on voinut hyvin koko ajan, mitä nyt vähän kärsi alussa kun Anni söi kasvia nopeammin kun kasvoi uutta lehteä tilalle. :D Mutta kun olimme maalla viikon sai viiruhelpi kasvaa kunnolla ja nyt riittää taas purtavaa, etenkin kun juolavehnäkin tarjoaa nyt syömistä. Tästä riittää Annille koko syksyksi ja kylmien tultua ajattelin siirtää tuon sisälle. Katsotaan kauanko se viihtyy sisällä, jos ei niin ostelen sitten varmaan jotain vehnää tilalle. Vaikkei Anni olekkaan sisäkasveja syönyt on kisu päässyt nyt heinän makuun ja hyväksihän se vain pikku masulle on. :)


Hieman kyllä hävettää näitä kuvia esitellä, mutta kun kaikki aina olettaa, että olen tosi viherpeukalo ja kaikki kukkani kasvavat lähes itsekseen. :D Noh, aina ei kai voi onnistua. Tosin kirvat ovat olleet tänä kesänä iiiiso ongelma. Liekö ne tappaneet ainekin osa? Toivon kovasti, että saisin sen uuden kodin pian. Olen muutenkin niin kyllästynyt asumaan tässä. Mutta ennen kaikkea odotan uutta parveketta parvekelaseilla. Ehkä siis ensi kesänä paremmalla onnella?

6 kommenttia:

  1. Minulla parvekekukat (petuniat) pärjäävät kyllä ihan hyvin.. Mutta arvaa sapettaako, kun en saa saintpauliaa MILLÄÄN kukkimaan. :( Monta on mulla niitä ikkunalla.. vaan ei tule kukkaa.. In-hot-ta-vaa. Keljuttaa kun anopilla ja sukulaisilla kukkii läpi talven, ja itse en edes kesällä saa kukkasen kukkasta.

    VastaaPoista
  2. Santpaulioita pitää kuulma rääkätä, että ne kukkii. Pidä pienessä purkissa ettei juuristo leviä (tai runttaa multaa kasaan). Laita aluslautaselle kuumaa vettä. Tosin kohta alkaa talvikausi jolloin kukat kukkii huonommin. :(

    VastaaPoista
  3. Mullakaan ei saintpauliat menesty. Vaikka ostasin kukkivan kasvin saan sen kukkimisen loppumaan miltei samantien. Ilmeisesti teen jotakin väärin, mutta vielä ei ole selvinnyt mitä. Hoidan niitä ihan samalla perus ohjeella kuin muitakin kukkia jotka onnistuvat pysymään kuukaudesta toiseen hengissä.

    Viimeinen saintpaulia lähti Lulun pentuaikoina. Se jyrsi sitä onnetonta yksilöä uhmaikäisenä pikkukissana. En voinut kuin nauraa; ja heittää kukan mäkeen, ettei pikkuiselle vain tule masu kipeäksi :)

    VastaaPoista
  4. Heh. Joko teillä muuten kasvaa kukkia vai syökö Lulu ja Lea edelleen kaikki?

    Mä en ole koskaan tykännyt santpauliasta tai mistään muistakaan saman tyylisistä... Jotenkin tulee ihan mummola vaan mieleen. :D

    VastaaPoista
  5. En uskalla sanoa, että ei syö, sillä se on vain pahaa karmaa... Sanon, että "insidentit" ovat vähentyneet, mutta eivät loppuneet :)

    Mummokukista tuli mieleen... Ostin tämän kesän parvekukiksi tummansinisiä orvokkeja ja pinkkejä pelargonioita. Molemmat ovat mummoni suosikkikukkia. Pelargonioiden tuoksustakin tulee mummo mieleen <3

    VastaaPoista
  6. Yök yök yök! Pelargoniat on vihon viimesiä! Ne haisee ihan hirveälle! Orvokitkin on vähän plääh, tosin itsekin niitä hommasin tänä kesänä kun halvalla tyrkyttivät.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.