Meillä on tiukka kuri. Oli miten söpö vain makkareihin ei ole asiaa. Siitä on pidetty kiinni ensimmäisestä päivästä asti. :) Näin hieman kissalle allergisena se on paras keino pitää allergia kurissa. Enkä muutenkaan oikein tahdo kissaa makkariin. Lapsena jo opin ettei kissan paikka ole makkarissa eikä pöydillä. Tai no, lapsena kissat oli lasten makkareissa, mutta ei aikuisten. :D
Ihailen sinua kun osaat olla noin päättäväinen, mutta onhan sinun tosiaan pakko ollakkin kun olet allerginen kissoille. Meillä kissat hyppelee jopa ruokapöydällä.Yritin välillä opettaa ettei siinä saisi olla, mutta silloin siinä maattiin yöllä, joten luovutin siinäkin.Ja öisin Sonja nukkuu minun pään vieressä.Jos en päästä yöksi makuuhuoneeseen, Sonja maukuu oven takana surkeana ja kilisyttelee ja rämisyttelee kaikkia tavaroita niin että minulta menee hermot.Olen liian hempeäluonteinen, annan liikaa periksi noille kisuille.Siitä olenkin päätellyt ettei minun kannata ottaa koiraa, sillä siinä kävisi varmasti niin hullusti, että koira olisi minun pomo eikä toisinpäin niinkuin pitäisi olla.
Mä luulen, että se on tosiaan lähtenyt jo lapsuudenkodista. Siellä on kissoilla kuri ja jotenkin sitä oppi, että asiat on näin (ja näki, että kyllä se eläinkin oppii jos tahtoo). Ja kun alusta asti on ollut tietyt säännöt ei kissakaan niin yritä sen suuremmin rikkoa. Tokihan tasoilla varmaan käydään kun mun silmä välttää ja oven takana joskus kiljutaan ja ovea raaputetaan. Mutta kun aina jaksaa kieltää vähenee se tuhmien teko sitten muutenkin. Eipä Anni varmaan kamalan usein pöydillä hypi öisin ja ovienkin raaputus vähenee ajan kanssa. Kissa oppii, että asia on näin ja sillä mennään. :)
Kyllä siinä aluksi taisteltiin etenkin tuon oven kanssa. Kissa sai monet kerrat huudot, vesisuihkut ja jopa läpimäräksi kastelun suihkussa. Toisinaan turvauduin korvatulppiin. Mutta sitkeys palkitaan rauhallisilla yöunille nykyään. :)
Niin joo, ettei mua leimata ihan kissankiduttajaksi niin myös positiivisillä asioilla olen yrittänyt opettaa tuota oven kiinni oloa. Jätän kissalle tarpeeksi ruokaa yöksi ettei aamulla herätetä ruuan takia. Myös erilaiset namilelut joiden kanssa voi yöllä touhuta auttavat asiaan.
Meillä ei onnistuisi häätää veijareita makkarista, vaikka ne eivät enää sänkyyn juuri tulekaan, mutta ne tahtoo nukkua samassa huoneessa. Anova on Annin katse ovella.
Saavutus sekin ettei sänkyyn tule! Itse en vain osaa ajatella kissaa makkariin. Tahdoin edes sen yhden huoneen jossa on rauha ja jos eläisi vielä parisuhteessa niin ei kiitos katsojille. ;)
Hienosti Annikin jo oppinut pysymään poissa makuuhuoneesta, ilmeestä tosin huomaa kuinka kovasti sinne tahtoisi :)
Muistan hyvin kuinka lapsena kissa ja koira pysähtyi alakerran makuuhuoneen kynnykselle, koska sen pidemmälle ei ollut lupaa mennä. Hienosti ne pysyi poissa makuuhuoneesta vaikka ovi olikin olohuoneesta makuuhuoneeseen aina auki. Toki sinne joskus eksyttiin, mutta ne kerrat olivat aika harvassa ja nopeasti sieltä poistuttiin.
Meilläkin koiralla on pääsy kielletty makuuhuoneeseen eikä se sinne edes pyri, vaikka ovi on aina auki. Oppii muuten kylässäkin heti mihin huoneeseen saa mennä ja minne ei.
Mäkin muistan lämmöllä miten lapsena ovi makkariin oli auki eikä kissa sinne mennyt. Kumpa Annikin osaisi sen! Nykyisessä kodissa ei valitettavasti ole listoja ovien alla joten Anninkin on selvästi vaikeampi hahmottaa makkarin ja eteisen raja. Mun makkariin Anni ei niinkään pyri vaikka ovi olisi auki, mutta pikkusiskon makkariin sujahtaa kyllä heti! :D
Annilla on niin vastustamaton ilme, että minä olisin heltynyt moisen katseen alla=D
VastaaPoistaMeillä on tiukka kuri. Oli miten söpö vain makkareihin ei ole asiaa. Siitä on pidetty kiinni ensimmäisestä päivästä asti. :)
VastaaPoistaNäin hieman kissalle allergisena se on paras keino pitää allergia kurissa. Enkä muutenkaan oikein tahdo kissaa makkariin. Lapsena jo opin ettei kissan paikka ole makkarissa eikä pöydillä. Tai no, lapsena kissat oli lasten makkareissa, mutta ei aikuisten. :D
Ihailen sinua kun osaat olla noin päättäväinen, mutta onhan sinun tosiaan pakko ollakkin kun olet allerginen kissoille.
VastaaPoistaMeillä kissat hyppelee jopa ruokapöydällä.Yritin välillä opettaa ettei siinä saisi olla, mutta silloin siinä maattiin yöllä, joten luovutin siinäkin.Ja öisin Sonja nukkuu minun pään vieressä.Jos en päästä yöksi makuuhuoneeseen, Sonja maukuu oven takana surkeana ja kilisyttelee ja rämisyttelee kaikkia tavaroita niin että minulta menee hermot.Olen liian hempeäluonteinen, annan liikaa periksi noille kisuille.Siitä olenkin päätellyt ettei minun kannata ottaa koiraa, sillä siinä kävisi varmasti niin hullusti, että koira olisi minun pomo eikä toisinpäin niinkuin pitäisi olla.
Mä luulen, että se on tosiaan lähtenyt jo lapsuudenkodista. Siellä on kissoilla kuri ja jotenkin sitä oppi, että asiat on näin (ja näki, että kyllä se eläinkin oppii jos tahtoo). Ja kun alusta asti on ollut tietyt säännöt ei kissakaan niin yritä sen suuremmin rikkoa. Tokihan tasoilla varmaan käydään kun mun silmä välttää ja oven takana joskus kiljutaan ja ovea raaputetaan. Mutta kun aina jaksaa kieltää vähenee se tuhmien teko sitten muutenkin. Eipä Anni varmaan kamalan usein pöydillä hypi öisin ja ovienkin raaputus vähenee ajan kanssa. Kissa oppii, että asia on näin ja sillä mennään. :)
VastaaPoistaKyllä siinä aluksi taisteltiin etenkin tuon oven kanssa. Kissa sai monet kerrat huudot, vesisuihkut ja jopa läpimäräksi kastelun suihkussa. Toisinaan turvauduin korvatulppiin. Mutta sitkeys palkitaan rauhallisilla yöunille nykyään. :)
Niin joo, ettei mua leimata ihan kissankiduttajaksi niin myös positiivisillä asioilla olen yrittänyt opettaa tuota oven kiinni oloa. Jätän kissalle tarpeeksi ruokaa yöksi ettei aamulla herätetä ruuan takia. Myös erilaiset namilelut joiden kanssa voi yöllä touhuta auttavat asiaan.
VastaaPoistaMeillä ei onnistuisi häätää veijareita makkarista, vaikka ne eivät enää sänkyyn juuri tulekaan, mutta ne tahtoo nukkua samassa huoneessa. Anova on Annin katse ovella.
VastaaPoistaSaavutus sekin ettei sänkyyn tule! Itse en vain osaa ajatella kissaa makkariin. Tahdoin edes sen yhden huoneen jossa on rauha ja jos eläisi vielä parisuhteessa niin ei kiitos katsojille. ;)
VastaaPoistaHienosti Annikin jo oppinut pysymään poissa makuuhuoneesta, ilmeestä tosin huomaa kuinka kovasti sinne tahtoisi :)
VastaaPoistaMuistan hyvin kuinka lapsena kissa ja koira pysähtyi alakerran makuuhuoneen kynnykselle, koska sen pidemmälle ei ollut lupaa mennä. Hienosti ne pysyi poissa makuuhuoneesta vaikka ovi olikin olohuoneesta makuuhuoneeseen aina auki. Toki sinne joskus eksyttiin, mutta ne kerrat olivat aika harvassa ja nopeasti sieltä poistuttiin.
Meilläkin koiralla on pääsy kielletty makuuhuoneeseen eikä se sinne edes pyri, vaikka ovi on aina auki. Oppii muuten kylässäkin heti mihin huoneeseen saa mennä ja minne ei.
Mäkin muistan lämmöllä miten lapsena ovi makkariin oli auki eikä kissa sinne mennyt. Kumpa Annikin osaisi sen! Nykyisessä kodissa ei valitettavasti ole listoja ovien alla joten Anninkin on selvästi vaikeampi hahmottaa makkarin ja eteisen raja. Mun makkariin Anni ei niinkään pyri vaikka ovi olisi auki, mutta pikkusiskon makkariin sujahtaa kyllä heti! :D
VastaaPoista