Kolme vuotta sitten Anni oli ekaa kertaa maalla jossa sai ulkoilla vapaana. Anni istui lähes koko viikon portailla ja livahti sisälle aina kun ovi kävi. Viime ja toissa kesänä Anni oli jo hieman rohkeampi eikä ollut heti sisällä jos ovi kävi, viihtyi kuitenkin yöt sisällä ja välillä päivätkin.
Mentiin maalle toissa viikon perjantaina. Pistin kissan ulos ja päästin takaisin sisälle vasta myöhään illalla. Aamulla vaille viisi Anni oli makkarin ovella raaputtelemassa. Viskasin kissan rangaistukseksi ulos ja jatkoin unia. Sama toistui joka yö, aina hieman aikaisemmin ja aikaisemmin. Sunnuntaina Anni oli ovella jo kolmelta, noin neljän tunnin sisällä olon ja kolmen tunnin unien jälkeen. Päähäni pälkähti ettei kyseessä enää välttämättä olekkaan huomion hakeminen, kyllä se nyt pari tuntia ilman huomiota on ennenkin jaksanut, joten en ottanutkaan kissaa syliin nakatakseni pihalle vaan lähdin Annin perään katsoen mitä se meinaa. Eikös se mennyt ulko-ovelle ja vaatinut ulospääsyä! Minun kissani! Vaatii päästä ulos?! Ei auttanut kun ovi avata ja viuh vain kissa katosi pihalle. Se siitä rangaistuksesta, että herättää...
Hassu kissa. Emme ole ulkoilleet kaupungissa juurikaan, viimeisen vuoden aikana varmaan kaksi kertaa. Anni on hieman jänishousu kaupungissa jos ei ole isoa metsikköä. Maalla on käyty kerran kesässä ja jouluna. Talvella ulkoilu on lyhyttä kun tulee kylmä. Kolme viikon reissua kesäisin on ilmeisesti riittänyt, nyt ulkoilu maalla on superkivaa. Tuolla tuo taas boksissa nukkuu ja odottaa varmaan, että lähdettäisiin takaisin maalle. :D
Osallistutaanpas muuten tuolla kuvalla kissakuvahaasteeseen jonka aiheena on tuoli. Sopivasti kun sattui ainoa kuva Annista maalla olemaan tuo.
Mentiin maalle toissa viikon perjantaina. Pistin kissan ulos ja päästin takaisin sisälle vasta myöhään illalla. Aamulla vaille viisi Anni oli makkarin ovella raaputtelemassa. Viskasin kissan rangaistukseksi ulos ja jatkoin unia. Sama toistui joka yö, aina hieman aikaisemmin ja aikaisemmin. Sunnuntaina Anni oli ovella jo kolmelta, noin neljän tunnin sisällä olon ja kolmen tunnin unien jälkeen. Päähäni pälkähti ettei kyseessä enää välttämättä olekkaan huomion hakeminen, kyllä se nyt pari tuntia ilman huomiota on ennenkin jaksanut, joten en ottanutkaan kissaa syliin nakatakseni pihalle vaan lähdin Annin perään katsoen mitä se meinaa. Eikös se mennyt ulko-ovelle ja vaatinut ulospääsyä! Minun kissani! Vaatii päästä ulos?! Ei auttanut kun ovi avata ja viuh vain kissa katosi pihalle. Se siitä rangaistuksesta, että herättää...
Hassu kissa. Emme ole ulkoilleet kaupungissa juurikaan, viimeisen vuoden aikana varmaan kaksi kertaa. Anni on hieman jänishousu kaupungissa jos ei ole isoa metsikköä. Maalla on käyty kerran kesässä ja jouluna. Talvella ulkoilu on lyhyttä kun tulee kylmä. Kolme viikon reissua kesäisin on ilmeisesti riittänyt, nyt ulkoilu maalla on superkivaa. Tuolla tuo taas boksissa nukkuu ja odottaa varmaan, että lähdettäisiin takaisin maalle. :D
Osallistutaanpas muuten tuolla kuvalla kissakuvahaasteeseen jonka aiheena on tuoli. Sopivasti kun sattui ainoa kuva Annista maalla olemaan tuo.
Jopas on Anni innostunut!
VastaaPoistaMaalla ulkoilu tuntuu olevan vähemmän pelottavaa ja kaikkine lintuineen yms. eliöineen paljon palkitsevampaa kissasta kuin pienissä kaupunkipöpeliköissä pyöriminen. Vähällä harjoituksella tosin perusarka Tuuttikin mielistyi myös kaupunkiulkoiluun niin kovin, että pihalle huutelun välttämiseksi on säännösteltävä valjastelureissuja vähän liikaakin.
Maalla ei tosiaan ole niitä Annista pelottavia juttuja eli autoja, vieraita ihmisiä, koiria, polkupyöriä ym. Pari asuntoa sitten meillä oli metsikkö vieressä ja siellä valjasteltiin jonkun verran. Vaikka se olikin suht iso metsä, sielläkin tuli aina pelottavia asioita vastaan (koiran pissittäjät) eikä Anni kovin vauhdikkaasti uskaltanut liikkua. Kaupungissa Anni ei koskaan ole huudellut pihalle.
VastaaPoistaKyllähän fiksu kissa oppii juttuja :-)
VastaaPoistaAinakin äipän huiputtamisen. ;)
VastaaPoistaOlipa kiva lukea teidän ulkoilutottumuksista. :) Liikkuuko Anni sitten vapaana kuitenkin ihan pihapiirissä vai vaelteleeko myös kauemmas? Mekin ollaan nyt käyty muutaman kerran mökillä, mutta vain valjaissa olen uskaltanut Huugon kanssa ulkoilla... Kun jotenkin se vaan pelottaa, että se ei pysykään siinä lähellä vaan lähtee karkuteille.. :/ Ehkä sitten, kun on leikkaus suoritettu?.. :) Pitääkö Anni muuten pantaa, kun liikkuu ulkona vapaana?
VastaaPoistaKoska Anni on niin arka pihalla ja koska porukat asuu keskellä ei mitään ja pihaa ympäröi pellot, olen uskaltanut laskea Annin vapaana ulos. Anni on pysynyt aikanakin tähän mennessä huutoetäisyydellä.
VastaaPoistaKissat ei lähde yleensä peltoja ylittelemään joten ainoat reitit pois pihasta on kaksi pientä hiekkatietä, joista toinen on aika avoin. Yleensä meidän kissat (aiemmat ja porukoiden nykyinen) pysyy aika hyvin pihassa, toki ovat käyneet kauempana, mutta etenkin leikattu kissa on pysyneet hyvin pihassa. Meillä on niin paljon kaikkea jännää puskaa ja monen monta piharakennusta, että niissä riittää tutkimista. :D
Annilla on juu panta jossa nimilaatta puhelinnumerolla.
Tärkeintä lienee on, että naapureita ei ole lähellä tai ainakin ovat kissaystävällisiä (ei toki liian ystävällisiä ettei syötä ja omi kissaasi). Yleensä kissa tulee kotiin eikä pahemmin eksy. Toinen tärkeä on ettei lähistöllä ole isoja teitä. Noin muuten kissa yleensä pärjää maalla. Odota kuitenkin kunnes leikkaus on tehty, ei vaeltele niin pitkälle eikä satu vahinkoja jos lähellä on leikkaamattomia tyttöjä. :)
Edellinen leikattu tyttökissa meidän omakotitalosta lähti välillä pidemmillekin retkille, mutta aina kyllä palasi kotiin. :)
VastaaPoistaKummankaan vanhempien luona ei Huugoa varmaan vapaaksi uskalleta päästää missään vaiheessa, koska sen verran liikennettä ja isot tiet on vieressä, mutta mökillä leikkauksen jälkeen ehkä. Siellä ollaan myös keskellä metsää, toki muita mökkejä on lähellä, mutta rauhalliset metsätiet ja paljon tutkittavaa löytyy.
Jotenkin vain arveluttaa, että on kuitenkin sen verran vieras paikka, että löytääkö takaisin jos hiukan pidemmälle lähtee.. Eiköhän ne omansa kuitenkin löydä ja pantaan pitää meidänkin alkaa totutella. :)
Leikkaaminen yleensä vähän kaventaa reviiriä, mutta ei välttämättä. Harvoin kissat tietääkseni eksyy. Kulkevat sen verran hissukseen, etteivät mene kauas ja jos menevät osaavat palata. Yleensä syy palaamattomuuteen on sitten joku muu esim. loukkaantuminen, kuoleminen, kotona viihtymättömyys (muita kissoja/eläimiä joiden kanssa ei tule toimeen) tai paremmat eväät naapurissa. Kissahan ei kiinny omistajaan kuten koira, sille on ihan sama kuka sen sapuskan antaa kunhan se tulee.
VastaaPoistaHyvä hyvä. Silloin kun meillä tuo tyttökissa on ollut niin oli jotenkin itsestäänselvyys, että se kulki vapaasti ulos ja sisään (joskus oli jopa ikkuna auki, jotta pääsi esteittä) ja itsekin olin sen verran nuori ja tietämätön, ettei tullut tarkemmin mietittyä ja kissahan ei silloin ollut yksin minun vastuulla. :) Mutta nyt siis OMAN kissan ollessa ja kaikesta viisaantuneena, pitää tarkkailla tuota ulkoiluhommaa.. Jospa Huugonkin uskaltaisi sitten kastraation jälkeen antaa vaellella vapaana. :)
VastaaPoistaKyllä muakin eka kerralla jännitti kun Annin ulos laskin. Ihan eka kerta maalla oli itseasiassa talvella ja sillon ulkoiltiin valjaissa. Ekana kesänä taisin ekana päivänä ulkoiluttaa valjaissa, mutta kun huomasin miten arka Anni on, eikä mene kauas laskin vapaaksi. Porukat kyllä kummasteli kun ulkoilutin kissaa valjaissa maalla. :D
VastaaPoista