perjantaina, syyskuuta 3


Olen harvinaisen huonomuistinen ihminen, jos menot ei ole merkitty kalenteriin niitä ei ole olemassakaan. Ostokset on aina lapulla ja muutkin tärkeät ja vähemmän tärkeän asiat. Jopa makkarissa on pieni vihko johon rustaan ylös asioita jotka muistuu juuri ennen nukahtamista.

Nyt yritän totutella taas tuohon "taskukalenteriin" kun asiat ei aina mahdu seinäkalenteriin. Ennen elin pelkästään tuollaisella kalenterilla, mutta viime vuodet jostain syystä kaikki on merkitty Viiviin ja Wagneriin, ehkä kun meitä on kaksi niin molemmat näkee asiat keittiön seinältä.

Koulukin alkoi. Tänä vuonna yritän tosissaan käydä kaikki valitsemani kurssit. En vanno mitään, mutta kovasti yritän, sillä silloin voisin vihdoin harkita ensimmäisen aineen kirjoittamista kevään ylioppilaskokeissa. Matikan (apua, paniikki!), josta alkoi tänään viimeinen kurssi, osasin muuten tunnilla kaiken, wuhuu! Katsellaan miten jaksamisen kanssa käy.

9 kommenttia:

  1. Vähän on samaa "vikaa" itsellä... Jos ei ostokset ole lapulla, niin AINA se tärkein ja olennaisin jää ostamatta. Mä vien tän ehkä vielä pidemmälle... Olen nimittäin aika kova "haaveilemaan" kaikenlaista. Niinpä mä välillä kirjottelen listaan esim. auto, asunto, lomamatka ym. mitä olen jo pidempään kaavaillut. Ettei vaan unohdu! ;D

    Tsemppiä opiskeluun! Mä mietin kauan, mistä tuo sinertävä logo on tuttu tuolla kalenterin sivulla... Se taitaa olla lukiolaisten liiton logo?! :) Mäkin haluun takas lukioon! ;)

    VastaaPoista
  2. Luetko muuten lyhyttä vai pitkää matikkaa?

    VastaaPoista
  3. Mä en sentään haaveita rustaile, mutta seuraavan päivän suunnitelmia kyllä. :)

    Lukiolaisten liittopa hyvinkin ja lyhyttä, josko siitä edes pääsisi läpi niin hyvä. :D Pitää kirjotuksissa valita joko ruotsi tai matikka ja matikka on kahdesta pahasta pienempi paha.

    VastaaPoista
  4. Jep, mä oon niin kova haaveilija että listaa katsellessa yleensä tulee netistä kuolattua just autoja, asuntoja jne. Sairasko?! ;)

    Niin juu, kun ruotsiahan ei tosiaan enää oo "pakko" lukea... Mä menin pitkän matikan aina kokeissa 5:lla ja 6:lla läpi (johtui pitkälti "lahjattomuuden" lisäksi opesta, joka aina vaan mollas mun "taitoja" eikä tultu toimeen). Kirjotuksissa (onneks pidin pääni ja kirjotinkin pitkän) sain sitte C:n! Ko. ope tulikin sitte henk. koht. kehumaan, ai että olin ylpeä! ;)

    Jaksamista opiskeluun! Se on oikeastaan ihan kivaa. :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut tosi kivoja matikan opettajia, nuoria (<30>) naisia. Ovat osanneet opettaakin hyvin. Ruotsi on pakko lukea, kaikki kurssit on käytävä, mutta kirjottaa ei ole pakko, mutta sitten on valittava joku toinen lyhyt aine kirjotettavaksi, joka siis suurimmalla osalla on matikka ellei sitten kirjota vaikka matikkaa pitkänä ja englantia lyhyenä...

    Ruotsi on mulle aivan kammotus. Saan paniikkikohtauksia sen takia, siksi sain luvan käydä sen etänä. Lintsasin lähes koko yläasteen ja oltiin aika sotajalalla sillosen opettajan kanssa (vika oli myös siinä ja sen käytöksessä), joten pohja on niin surkea, ettei aina oikein tiedä mitä tekisi. Pääasia on, että pääsen kaikki kurssit läpi, vaikka sillä vitosrivillä, miksi se näyttää kääntyvän. Ei mulla nykyään mitään ruotsia vastaan ole, harmittaa oikeastaan ettei nuorena tullut opiskeltua, toisaalta ymmärrän itseäni kun se opettaja oli tosiaan mitä oli.

    VastaaPoista
  6. Ahaa, tarkemmin en tiennytkään että mikä systeemi siinä ruotsin opiskelussa ja kirjoitusten "jakamisessa" on. Nyt tiedän. :) Olisiko vuosi tai kaks omien kirjotusten jälkeen tullut tuo muutos...

    Kamala se on, jos noin paha pelko on jotakin ainetta kohtaan. :/ Ei oo varmaan kovin hyvä motivaatio lukea sitä...? Etänä varmasti helpompaa. Voi yrittää luoda positiivisia mielikuvia aiheeseen liittyen ja saa omassa rauhassa kuitenkin lukea. No, mutta hienoa on se jos ja KUN siitä pääset kuitenkin läpi. ;)

    VastaaPoista
  7. Viime vuosina on tullut aikalailla muutoksia kirjoituksiin, reaalikin uudistu.

    Lähinnä kai ahdistun valtavasti siitä pakosta istua tunnilla, pelkään koska tarvitsee sanoa jotain sekä ne muut ihmiset siellä. Sinänsä itse kieltä kohtaan ei ole enää mitään ongelmia, ruotsi on ihan ok ja oikeastaan olisi kiva jos voisi osata sitä kunnolla. Olen jopa yrittänyt käydä työväenopistolla lukemassa niitä alkaita erilaisilla kursseilla, mutta mikään ei oikein ole minulle sopiva. Joko lähdetään ihan alusta joka on turhauttavaa sillä kyllä minä jotain osaa, tai sitten on näitä ns valealkajakursseja jossa taas monesti keskitytään kielioppiin kun minulta taas puuttuu se sanasta kasi luokasta ylöspäin. Voisihan sitä aina itse opetella, mutta siinä on aika homma.

    Muissa aineissa tälläistä ongelmaa ei ole.

    VastaaPoista
  8. Eiköhän se siitä se ruotsikin hoidu. Jaksaa vaan ponnistella! Tsemppiä kirjoituksiin, sitten kun päätät niihin osallistua! :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.