sunnuntaina, syyskuuta 11


Kävin tosiaan Pikkupalatsissa jo kuukausi sitten. On vaan ollut aika haipakaa abi-kurssien kanssa etten ole juuri jaksanut koulua enempää touhuta. Nyt abi-kurssit on ohi ja tavallinen koulurytmi käynnissä joten tässä ensimmäinen osa Pikkupalatsia.

Ensimmäinen kuva Hämeenpuistosta päin, mutta samalla ns paraatipuoli.


Tämä sisäpihalta josta sisäänkäynti. On muuten käymisen arvoinen paikka, reilu sata vuotias helmi keskellä kaupunkia.

Palatsi on ollut yksityiskotina lähes koko ajan, välillä yhden perheen kotina, välillä jaettuna kahtia ylä-ja alakerran kesken. Canonin toimistona palatsi oli 20 vuotta kunnes nykyiset omistajat ostivat ja restauroivat sen 2000-luvun alulla. Jos olisin ollut Tampereelle muuttaessa jo kiinnostunut historiasta olisin ehkä älynnyt käydä katsomassa miltä Canonin vuodet näyttivät, ohi olen varmasti kävellyt, mutta eipä muistu mieleen.

Myös piha kunnostettiin mahdollisimman alkuperäiseen malliin. Puistossa oli huumaava ruusujen tuoksu! Ihan mielettömät kukinnot vaikka oli jo lähes elokuu.


Takana tavallisia kerrostaloja, ei pääse siis ihan heti unohtamaan miten keskellä kaupunkia on. :)


Ennen aikaan kirjeet ja lehdet oli ilmeisesti littania, Aamulehti ei tuosta luukusta mahtuisi, Hesarista puhumattakaan!


Sateenvarjoille oli tilaa.


Sisäänkäynnin rappusten alkuperäinen valaisin.


Yläkerran alkuperäinen kattomaalaus joka on kaiketi ollut näkyvillä aina, toisin kun monet muut. Yläkertaan ei päässyt ja syy olikin hämmentävä. Siellä asutaan! Yläkerrassa asuu rakennuksen pelastaneen Parhankankaan leskirouva sekä (jos oikein muista) rouvan lukiota käyvä lapsenlapsi. Ei ihan huono paikka asua, Hämeenpuiston reunalla omassa palatsissa! Harmi ettei Seppo Parhankangas koskaan nähnyt ostamaansa palatsia kunnostettuna.


Punainen pääsali. Kalustus on valittu vanhan valokuvan avulla mahdollisimman saman tyyliseksi kun alkuperäinen.


Ihana peili! Sillä on parinsa Aleksanterin teatterissa Helsingissä.


Upea koristeltu kaappi, Tampereelta kotoisin.



Kun odottelimme muita istuin tuossa kaapin vieressä ja sormet syyhysivät kokeilla noita nuppeja. Olin ihan varma, että nuppia kääntämällä aukeaa salalokero tms. Kierroksen lopuksi kävin kokeilemassa, ei auennut ei. :D


Kristallikruunu ja nämä lampetit on Tukholmasta. Lyhyen ihmisen kirous kun ei yllä kunnolla kuvaamaan. :D


Ruokasali pääsalin vieressä, katto ja seinäpanelit alkuperäisiä Sparren suunnittelemia. Louis Sparre oli siis vastuussa suunnittelusta ja nykyisen omistajan toiveesta kalusteetkin on mahdollisimman pitkälle Sparren Iris-tehtaan tuotantoa. Enemmän Sparren uudempaa tyylisuuntaa on kyllä yläkerran yksityiskodissa, alakerta on tyyliltään vanhempaa. Yläkerran kalusteista löytyy kuvia Hirvikallion kirjasta Pikkupalatsi Unesta herätetty, saa ostettua joistain kirjakaupoista sekä Pikkupalatsilta (myös kirjastosta löytyi).

Kapeisiin seiniin kätkeytyi alkuperäiset uskomattomat puiset saranaovet. Palatsiemäntä Greta oli muuten ihan mieletön. Mietin pitäisikö käydä talven hiljaisina päivinä uudelleen, saattaisi kuulma saada yksityiskäynnin (kun kävijöitä on vähemmän) ja voisi kysellä vielä enemmän erilaisia tarinoita esim. kummituksesta. :D


Parveke Hämeenpuistoon.


Vessatkaan ei ollut mitään perusvalkoista kaakelia. :)

Toinen samanlainen satsi kuvia tulossa lähipäivinä.

5 kommenttia:

  1. Et kuitenkaan nähnyt sitä kummitusta? ;)

    VastaaPoista
  2. Vau! Olen lukenut tuosta restauroinnista jostakin lehdestä. Olipa kiva kierros näin blogin kautta, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Tiina: En sentään! Vaikka olisi se (ehkä) ollut aika kiva nähdä. :D Remonttimiehet näkivät ja jos Pikkupalatsissa vierailee koiria ne kuulma sekoavat. :D

    Saila: Toinen osa vielä tulossa! Siinä on loput salit ja upea kellarikerroskin. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä kulttuurielämyksestä! Hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
  5. Olkaa hyvä, lisää on tosiaan tulossa vielä. :)

    VastaaPoista