Vihdoin mulla on aikaa päivittää tännekin! Toukokuun vika viikko oli aika hässäkkään ja kesäkuun alustakin meni pari päivää vauhdilla, sen jälkeen vedin rennoksi. Nukuin aitassa 10-12 tunnin unia ja herättyäni jäin vielä loikoilemaan, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Harmi etten viipynyt maalla kun muutaman päivän, nimittään kotona odotti pitkä lista asioista joita olen jopa talvesta asti lykännyt. Lista ei kyllä ole lyhentynyt kun ihan pakollisten osalta, mutta hitaasti ja varmasti, onneksi on koko kesä aikaa.
Mutta asiaan, siihen mitä te ehkä olette jo odottaneet, lakkiaiset, puhe ja juhlat
Puhe meni hyvin, en jännittänyt etukäteen juuri yhtään, vasta kun pääsin pönttöön ja huomasin kukkalaitteen peittävän puolet papereista alkoi tuska nousta otsalle. Puolessa välissä tekstiä hukkasin rivini ja pidin sitä etsiessä liian pitkän tauon väärässä paikassa. Tuon jälkeen kädet tärisi varmaan pari minuuttia! Onneksi kukaan ei sitä nähnyt pöntön takaa. :)
Sain puheesta aivan älyttömästi kiitosta, todella moni opettaja tuli halailemaan ja kiittelemään, aivan tuntemattomat ihmiset (muiden lakitettujen vieraat) tuli kiittelemään kun tilaisuus oli ohi ja seisoskelimme salin edessä läheisten kanssa. Huomasin miten iskäni rinta röyhistyi jokaisen kiittelijän jälkeen enemmän ja enemmän. Iskä pyyti puheen lopulta tulosteena itselleenkin talteen ja esitteli sitä innoissaan kahvitusjuhlissa sunnuntaina! Osa ihmisistä kehaisi jopa parhaaksi puheeksi ikinä. O_o Olin aika hämmentynyt, sillä loppujen lopuksi kirjoitin puheen kuin äidinkielen esseen, kokosin ensin ylös asiat mitä halusin sanoa, numeroin ne sopivaan järjestykseen ja aloin kirjoittamaan. Puheen tarkasti kyllä kaksi opettajaa ja yksi tuleva opettaja, mutta en muuttanut kuin oikeinkirjoitusta ja kielioppia, sisältö pysyi.
Puhe meni hyvin, en jännittänyt etukäteen juuri yhtään, vasta kun pääsin pönttöön ja huomasin kukkalaitteen peittävän puolet papereista alkoi tuska nousta otsalle. Puolessa välissä tekstiä hukkasin rivini ja pidin sitä etsiessä liian pitkän tauon väärässä paikassa. Tuon jälkeen kädet tärisi varmaan pari minuuttia! Onneksi kukaan ei sitä nähnyt pöntön takaa. :)
Sain puheesta aivan älyttömästi kiitosta, todella moni opettaja tuli halailemaan ja kiittelemään, aivan tuntemattomat ihmiset (muiden lakitettujen vieraat) tuli kiittelemään kun tilaisuus oli ohi ja seisoskelimme salin edessä läheisten kanssa. Huomasin miten iskäni rinta röyhistyi jokaisen kiittelijän jälkeen enemmän ja enemmän. Iskä pyyti puheen lopulta tulosteena itselleenkin talteen ja esitteli sitä innoissaan kahvitusjuhlissa sunnuntaina! Osa ihmisistä kehaisi jopa parhaaksi puheeksi ikinä. O_o Olin aika hämmentynyt, sillä loppujen lopuksi kirjoitin puheen kuin äidinkielen esseen, kokosin ensin ylös asiat mitä halusin sanoa, numeroin ne sopivaan järjestykseen ja aloin kirjoittamaan. Puheen tarkasti kyllä kaksi opettajaa ja yksi tuleva opettaja, mutta en muuttanut kuin oikeinkirjoitusta ja kielioppia, sisältö pysyi.
Perjantaina käytiin vielä siskojen, porukoiden, äitin ja siskon miehen + lapsen kanssa syömässä. Itse juhla oli sunnuntaina isäni luona maalla.
Lauantai meni siis autossa ja väkertäessä perillä sunnuntain syömisiä. Hankalin homma oli saada kaksi yo-lakkia marsipaanista. :D Aika hyvät niistä kyllä lopulta tuli, mutta kun on tämmönen täydellisyyden tavoittelija...
Maanantaina käytiin sitten serkun kanssa napsimassa viralliset yo-kuvat.
Kuvia tuli joku 300, riippukeinussa, pihassa, metsätiellä, hiekkatiellä, pellolla, riihellä, rannassa...
Monet hyvät kuvat oli itseasiassa ns vahinkoja kuten yllä oleva tasapainoilukuva (korkkarit pellolla!).
Pienin sisko pääsi ripille talvella ja sillon jäi virallisemmat kuvat ottamatta, otettiin ne sitten samalla kun minunkin kuvat. Tuo yhteiskuva oli taas sellainen jossa ei pahemmin poseerattu, oltiin vaan siirtymässä pellolta riihelle. Tykkään tästä kuvasta kuitenkin, taidan jopa teettää tästä paperiversion kun pienimmästä siskosta ei ole kehystettyä kuvaa lipaston päällä. :)
Huomatkaa lakin maakuntavuori! Savolaisuus ei meikästä taida lähteä pesemälläkään.
Sitten vielä muita juttuja, tosin koulun päättymiseen liittyvää.
Pikkusisko, siis se jonka kanssa asuin (muutti pois kuun alussa) valmistui kokiksi myös samassa rytäkässä. Tekasin kortin vasta palattuani maalta kun ei aiemmin kiireessä kerennyt. Ylimmäisessä kuvassa värjään paperia vanhan näköiseksi teellä ja "kahvilla". Paperi on osa pikkusiskon lopputyötä, onneksi löysin vielä sivullisen paperinkeräyspussista! :D
Valmis kortti näytti tältä.
Sisältä löyty "lahjakortti" isosiskon lompakolle (siis vanhimman siskoni), kortti tosin kävi vain Ikean kassalla. :D
Lopuksi vielä omat kiitoskortit. Tuo käsi lipalla oli alunperin ihan vitsi, mutta lopputulos olikin hauska! Niin ne parhaat kuvat tuntuu syntyvän.
***
ps. Meinasin alunperin etten laita tänne omaa naamaani, mutta oho. Noh, kaippa te jo tiesitte miltä näytän, jos ette niin nyt näitte monelta kantilta. :P
***
ps. Meinasin alunperin etten laita tänne omaa naamaani, mutta oho. Noh, kaippa te jo tiesitte miltä näytän, jos ette niin nyt näitte monelta kantilta. :P
Vielä tosi paljon onnea! Ihana juhla, puhe ja ihana iskä ja ihanat kuvat ja vaikka mitä! :-))
VastaaPoistaKiitos, kiitos, kiitos, kiitos ja kiitoskiitos. :D
VastaaPoistaMeinasin unohtaa onnitella, o-ou! Joten oikein lämpimät onnittelut uudelle ylioppilaalle!
VastaaPoistaHienoja kuvia ootte saanut! Mitenköhän ite pystyy olemaan kameran edessä sitten kun pitää yo-kuvia joskus hamassa tulevaisuudessa...auts. Onneksi olkoon vielä kerran! Kerrohan sitten miten ne pääsykokeet meni. :)
VastaaPoistaKiitos kummallekin. :)
VastaaPoistaMä vaan sokeasti luotin, että serkku saa jonkun onnistuneen laukauksen. Monta epäonnistunutta siellä oli, mutta onneksi myös monta hyvää. Ja lopulta on vaan osattava olla välittämättä kaikista pienistä asioista mm. kaksoisleuasta, pullottavasta vatsasta tai tyhmästä ilmeestä, muuten joka kuvassa on jotain vikaa. :D
Pääsykokeet meni ihan ok, tulokset tulee parin viikon päästä. Molemmissa oli kaksi osaa, A ja B, A arvostellaan kaikilta ja parhaiten pärjänneiltä sitten B, joista valitaan sitten sisään päässeet. Ainoa mikä huolestuttaa on, että sosiaalitieteissä mä hölmö alotin B:stä (en kattonut tarkemmin) ja kun pääsin A-osaan pää löi tyhjää. Jos pääsen A:sta läpi, mulla on todella hyvä mahdollisuus päästä B:stä ja sisään yliopistoon, mutta joutuu vähän jännittää miten sen A:n kanssa kävi. Historiassa oli fiksumpi ja alotin A:sta, mutta historiasta tuskin pääsen läpi kun siellä on niitä hullun hyviä mukulasta asti historiaa lukeneita mun kanssa kilpailemassa.
Hei, onnea vielä miljoonasti! Aivan ihania nuo sun yo-kuvat :)
VastaaPoistaKiitos. :)
VastaaPoistaOnnea valmistuneelle! Hauskoja kuvia, kiva kun jaoit! :)
VastaaPoistaKiitos, oli vaikea valita mitä kuvia postaisi! :D
VastaaPoistaOnnittelut vielä! Puhe on sekä sisällöllisesti että artikulaation kannalta tosi hyvä eikä todellakaan huomannut mitään takeltelua. Hauskat yo-kuvat myös.
VastaaPoista-Susan
Mitä useammin itse katsoo tuota pätkää sen enemmän alkaa ärsyttää oma puherytmi. :D Kyllä siellä muutama takeltelu oli, mutta niinhän sitä aina kaikilla vähänkin alottelijoilla. :)
VastaaPoistaValkkasin tähän vähän tuommoset hauskemmat, tuli "filmille" pari pönömpääkin, vaikka niitä kyllä tietoisesti välteltiin. :D
Ihania kesä- & yo-kuvia!! :)
VastaaPoistaKiitos. :)
VastaaPoistaHavahdun tähän nyt aika myöhään, mutta onnea minunkin puolestani!
VastaaPoistaPuhe meni hienosti ja oli mielestäni sopivan epätavallinen, eikä sellainen kopioidun kuuloinen pelkkiä korulauseita sisältävä "liirumlaarum"-puhe. Kivaa, että uskalsit julkaista sen blogikansankin kuultavaksi! Omastani ei, luojan kiitos, ole nauhoitetta olemassa, sillä varmasti ylianalysoisin siitä kaikki virheeni aivan puhki :D
YO-kuvat näyttävät myös hyviltä! Huomaan, että olemme ajelleet samassa linja-autossa joskus :D
Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. Mulle tulee kaikista kommenteista sähköposti-ilmoitus, joten ei haittaa vaikka kommentoisi vanhempaakin juttua. :)
VastaaPoistaSäkin olet pitänyt puheen! Miten se meni? Mistä puhuit? Mä yritin googlailla muiden puheita, mutta moni oli niin päivälukiolaisen juttuja ettei ne tuntunut omille.
Mä vartavasten pyysin pienintä siskoa nauhottamaan tuon, jotta itsekin näkisi miten meni. Kyllä mä sieltä ne virheet löydän ja analysoin sitä hieman, mutta toisaalta sain niin paljon hyvää palautetta, että pitää olla armollinen itselle ja virheilleen. :)
Ai ollaan vai! Millä linjalla? Etkä ole nykinyt hihasta! Ensi kerralla tuut kyllä ojentaa tassua ja sanoo Tuutulasta päivää. :D (Tai mä alan boikotoida teidän blogia. ;P )
Juu, tulen toki, jos samaan vielä satutaan :D Nyt jo uskaltaakin, kun ei ole mielikuva ihmisestä pelkän muinaisen neulegraffitijutun pohjalla. Joskus keväällä bongailin keskustasta tullessa muistaakseni linjasta 20. Kyllä siinä aivot pohti kovasti, että aijai, kun näyttää tutulta!
VastaaPoistaOmassa puheessa oli tavanomaisimmat lärinät karsittu minimiin ja se sisälsi joitain perusteltuja kriittisiä piikkejä koulun tuoretta johtoa kohtaan. Tilanne oli nimittäin talven aikana kärjistynyt pikkukoulussamme aika ikäväksi lukiolaisten kannalta, kun kouluun yhdistettiin homeongelmien vuoksi vielä ala-aste ja eskarikin aiemman yläaste-lukio yhdistelmän kaveriksi. Palkattomana lastenvahtina toimiminen ei ole herkkua päivälukiolaisellekaan, joka vapaatunnillaan yrittää lukea kokeisiin ;)
Ai nyt mä olen niin kun aito ihminen kun julkasin itsestäni kuvia täälläkin. ;D 20:llä tuli mentyä juurikin kouluun monet kerrat, vieläkin kuljen sillä usein keskustaan (useimmin käytän 30, mutta aikataulusta/määränpäästä kiinni).
VastaaPoistaOho mikä tilanne ollut teillä! Sietääkin kritisoida. Meillä ei sentään lapsia juoksennellut, vaikka teinejä kyllä kun aikuislukio on Sammon keskuslukion tiloissa. Mulla oli vielä tapana mennä koululle lukemaan, kun siellä yleensä oli rauhallisempaa kun muualla. Joskus sitten sattu näitä päiviä kun teinit/jopa aikuiset tunki väkisin viereen vaikka muuallakin olisi ollut tilaa. Lue siinä nyt sitten kun tyhjän pitkän käytävän perällä istutte saman pienen pöydän ääressä nokat vastakkain...
ps. Mä ehkä hokasin missä te asutte! Mä asuin aiemmin ilmeisemmin ihan teidän nurkilla, siksi mua niin hämäsi kun maisemat näytti tutuille. :) Lupaan etten kerro kellekkään. :D
Mulla on sikäli ikävä kasvomuisti, että muistan piirteiltä huomattavan määrän esim. samoilla luennoilla istuneita, joista en tiedä edes nimiä. Arvo siinä sitten kadulla törmätessä, onko joku tyyppi oikeesti tuttu vai ei!
VastaaPoistaJa juu, hys-hys vaan, ei mitään fanilaumoja mouruamaan meidän parvekkeen alle, kiitos ;) Samalla alueella asuvalle/asuneelle lienee tämä kuvaruletti aika selvä peli, vaikka noiden selkeimpien maamerkkien kuvailua koettaisikin vältellä.
Nokat vastakkain lukeminen on yllättävän häiritsevää, jos jotain yrittää tosissaan omaksua. Käytävillä juoksevat ja kiljuvat lapsilaumat vie kans lukurauhan ihan täysin. Tämän yleisen "tunnelman muutoksen" lisäksi lukiolaisten olisi pitänyt mm. viettää vaparinsa koululla esimerkin vuoksi, sillä lapset eivät muka ymmärrä, jos toisilla on eri oikeudet.
Mulla on vähän sama vika. Muistan jopa tuntemattomien ihmisten naamoja, mutta en muista mistä heidät tunnistan, saati nimiä! Siksi en yleensä moikkaa ihmisiä joiden kohdalla joutuu arpomaan. :)
VastaaPoistaMä yritän aina bongata tutut jutut kaikkien paikkakuntalaisten blogikuvista. Kenenkään partsin alla en kyllä ole mourunnut. ;D On vaan niin hassua asua lähellä blogituttua kun ei tiedä monestiko oikeassa elämässä on törmännyt tietämättään. :) (Luen useammankin tamperelaisen blogia.)
Toi oli tosi ärsyttävää kun meidän koulussa on siis iiiiso aula pöytineen (ruokala samassa) ja ihmiset jäi usein siihen istumaan. Mä menin mielummin yhdellä n. kymmenestä käytävästä, koska ne oli sivussa ja lasioven takana eli hiljasia. Käytävän päässä on aina pieni pyöreä pöytä ja pari tuolia. Oivallinen paikka siis lukea kun tuntien aikana on ihan hiljasta. Sitten oli näitä ihmisiä joiden mielestä oli tosi jännää tulla siihen saman pöydän ääreen lukemaan. Vaikka siis kymmenestä käytävästä ehkä kahden päässä istui joku, yleensä ei yhdessäkään (pl se missä minä oli). Mikä saa nämä ihmiset tulemaan juuri siihen samaan käytävään?! Ei koskaan mennyt jakeluun. Ärsyttävimpiä oli kyllä ne jotka tuli sen monen metrin käytävän, istua losahti tuoliin, kaivo kännykän ja alkoi kälättämään jotain p*skaa. Sokeat ei vissiin nähneet miten olin levitellyt kirjat sekä vihot ja luin. Parit kerrat tuli kyllä ylidramaattisesti paiskoen pakattua kamat ja häipättyä toiseen käytävään.
Aika kurjaa ettei lukiolaisille oltu järjestetty mitään erillistä hiljasta tilaa. Useinhan sitä juuri hyppytunnit vietetään käytävillä lukien/tehden läksyjä. Todella peestä ettei sitten tuota melua saanut edes lähteä pakoon!