sunnuntaina, heinäkuuta 8

Eksyin tuossa yksi ilta Keltaisen Pörssin nettisivuille selailemaan kissa-ilmoituksia. Paljon, aivan liian paljon, tuli vastaan ilmoituksia missä myytiin pienellä summalla hyvin pieniä kissoja. Aivan liian monta kahdeksan viikkoista ja aivan liian monta jolle ei ikää edes kehdattu kertoa. Muistuttasinkin kaikkia, kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. 12, ei 10 eikä 8 vaan 12. Laitoin tuohon sivupalkkiin uuden bannerinkin aiheesta kun hukkasin edellisen. Tuota saa kopioida omaan blogiin ja näin jakaa tietoa.
Myöskin tuota Kissakaveria ei jätetä-kampanja kuvaa olisi mukava nähdä mahdollisimman monessa paikassa. Kolmas asia josta haluan muistuttaa on kissan leikkaaminen. Kesäkissat on saaneet rinnalle toisen ongelmaryhmän. Nykyään ollaan niin valveutuneita, että kissaa ei jätetä mökille vaan se tuodaan kaupunkiin, jossa se kuitenkin hylätään ku ensimmäinen kiima tulee. Mouru käy hermoille ja kissa nakataan pihalle, se kun on reilusti leikkaamista halvempi. Seuraavana kesänä voikin sitten ottaa uuden kisun. Nämä kissat ovat ne onnelliset jotka usein päätyvät viimeisillään raskaana eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Kesäkissat sitä vastoin kuolevat luontoon.

Jos kissaa haluat niin mene ehdottomasti katsomaan eläinsuojeluyhdistykseltä hylättyjä! Älä ole ennakkoluuloinen! Nämä suloiset 1-2 vuotiaat tapaukset ovat usein ihmisiin tottuneita (ovathan he usein olleet lemmikkeinä), sisäsiistejä ja hyvinkin sopeutuvia kissoja. Minulla on ollut hoidossa useita löytökissoja ja nykyinen rakkaani Anni on löytökisu, kaikki ovat olleet kilttejä ja ottaneet kodin heti omakseen. Pennut taas voivat olla villejä....


Monesti myös kuulee, että otetaan pentu jotta totutus aiempiin lemmikkeihin on helpompaa. Idiootein idea mitä olen kuullut on, että haluaa ottaa kahdenksan viikkoinen kissanpentu jotta tämä sopeutuu paremmin! Uskallan väittää, että myös aikuiset eläimet tottuvat toisiinsa, olen tätä nähnyt monessa paikassa. Tokihan toisinaan käy niin ettei lemmikit totu toisiinsa, mutta monesti he oppivat vähintään sietämään toisiaan. Totuttelussa voi myös auttaa esim. Feliwayn avulla tai ylipäätään ettei päästä lemmikkejä heti toistensa kimppuun. Netti on pullollaan vinkkejä. Aina lemmikit ei tietenkään totu toisiin, joillekin on parasta elää ainoana, mutta turha on heti kärkeen lähteä noille perusteluille. :P

Annetaan siis pentujen kasvaa, otetaan ne luotettavista paikoista ja pidetään niistä huolta loppuelämän. Tässä vielä muutama sivu seyltä joita kannattaa lueskella ja levitellä.

Kissa kesäksi?
Katso mistä kissan ostat.
Vari näitä myyntitaktioita.
Loppu mouruamiselle.

7 kommenttia:

  1. Asiaa joka sana. Ihmiset on käsittämättömän torveloita edelleen, vaikka valistusta on viritetty jo ties kuinkan monta vuotta!! Ja millaisen esimerkin omille lapsilleen antaakaan nää kesäkissan ottajat jättäjät.

    VastaaPoista
  2. Mekin tiedettiin jo kakarana kesäkissaongelmasta! Vaikka 80-luvulla meillä olikin leikkaamaton tyttö joka pukas pentuja niin katsottiin silti tarkkaan kelle annettiin. Yhdille sanottiin ei kun oli selvästi menossa mökille kesäkissaksi. Nyt ollaan onneksi saatu järkeä niin omaan kun porukoiden päähän, kissat on leikattava.

    VastaaPoista
  3. Hienoa levittää valistusta kissain hoidosta!

    Minä muuten aina ennen luulin, että ihmiset eivät yksinkertaisesti TIEDÄ, (eivät ole saaneet valistusta, tietoa tms.) ettei kissaa voi ottaa kesäksi ja sitten jättää se luontoon "selviämään omillaan". Nykyisin uskon ihmisten kyllä tietävän tämän, mutta siitä huolimatta ottavan kissan.

    Kissoja ei arvosteta, koska niitä tosiaan lahjoitetaan pois tai myydään hyvin halvalla. :( Monin paikoin ihmisillä voi olla muistikuvia mummolasta tai lapsuuskodista maalla, jossa oli "navettakissoja", jotka eivät siis sisätiloissa olleet. Siispä ajatellaan, että miksi ei niin voisi tehdä. Ja että aina se kissa "jonnekin" pääsee lämmittelemään.

    Oma lukunsa ovat nämä vanhemmat, jotka eivät JAKSA kuunnella lastensa vänkäämistä lemmikistä. Otetaan siis kissa mökille (ettei kaupunkiasunto ryvety!) kesäksi, niin saadaan lasten suu tukkoon. Eivätkä ole mökillä naama pitkänä valittamassa, kun on jotain touhuttavaa kissanpennun kanssa.

    Inhottavia, itsekkäitä ja typeriä ihmisiä. Mutta tietämättömiä? Tuskinpa vain. Kun olisikin niin.. :( Taitaa useimmille olla vain niin, että poissa silmistä on poissa mielestä. Heitetään kissa metsään kun lähdetään mökiltä, äkkiähän tuo unohtuu.

    Ihminen on julma olento. Tosi hieno tapa opettaa lapsille suhteita toisiin eläviin olentoihin. Että toinen on vain kertakäyttökamaa, jonka voi viskata pois kun lakkaa huvittamasta.

    Minusta eläinrääkkäysrikoksista pitäisi muuten rankaista huomattavan raskaammin.

    VastaaPoista
  4. Löytökissoista vielä: siskollani on sellainen alkujaan "hylätty" kissa lemmikkinä ja se on kuulemma suloisin ja ihanin olento maan päällä. Heillä on kissa-aitaus, mutta tämä kisu ei mielellään jätä kotia hetkeksikään. Olisi vain sylissä aina ja nuolee ja kiehnää. Kun sisko sen sai, niin eläinlääkäri oli kysynyt, että laittaako hän kissan kuntoon vai lopetetaanko - niin huonossa kunnossa se oli. Mutta nyt voi paksusti & karva kiiltää.

    VastaaPoista
  5. Monelle vanhemmalle todellakin tulee mieleen oma lapsuus mummolassa jossa oli kissoja vapaana. Vaikka se kissa siellä navetassa elikin suht tyytyväisenä (paitsi maha pullotti matoja, pentuja syntyi ja kollit tappeli) niin nykypäivänä ei ole kissoille samanlaisia suojia. Ei siellä kylmällä mökillä vilise hiiriä kuten vanhan ajan lämpösessä navetassa. Monet varmasti tietävät ettei kesäkissoja pidä ottaa, mutta eivät usko etteikö kissa selviäisi tai sitten ajattelevat, että kyllä joku sen löytää ja toimittaa eläinsuojeluyhdistykselle.
    Vaasan kissatalon sivuilla oli muuten paljon kamalia tarinoita joilla oli onneksi onnellinen loppu. Ne kertovat paljon ihmisten asenteista.

    Monesta löytökissasta pystytään koulimaan kunnon kissa. Etenkin jos kissa on ollut jo aiemmin ihmisten kanssa niin lähes takuu varmasti kissasta saadaa kelpo kaveri. Sairauksetkin saadaa yleensä kuntoon ellei mitään isompia loukkaantumisia ole.

    VastaaPoista
  6. Hei,

    omat 2 kissaani ovat "löytökissoja" eli jonkun hylkäämiä. Kumpikin on kissana poikkeuksellisen kesy, lempeä ja sosiaalinen - löytökissoja ei siis pidä kaihtaa vaan sieltä löytyy tervepäisiä ja luottavaisia otuksia. Henk.koht olen sitä mieltä, että kissansa luontoon tai tyhjään vuokra-asuntoon hylkäävät ihmiset pitäisi pitää häkissä lopun ikäänsä. T.Birdy

    VastaaPoista
  7. Kumpikin taisi olla aikuisia?
    Yleensä aikuiset ovatkin hyvin kesyjä ja kilttejä. Nämä eläinsuojeluyhdistyksen 1-2 vuotiaat kissat on yleensä näitä jotka on ekan kiiman tultua hylätty. He ovat siis asuneet ihmisen kanssa jo vuoden pari ennen hylkäämistä. Tälläinen kissa oppii äkkiä takaisin tavoille, jotkut suorastaan tuntuvat olevan kiitollisia kun pääsevät uuteen hyvään kotiin.
    Samaan sakkiin voi monesti pistää kaikki aikuiset kissat, he ovat entisiä lemmikkikissoja ja siten hyvinkin sosiaalisia. Ainoa jotka saattavat olla villejä on yleensä pennut jotka on löydetty pentuna metsistä. Taas jos emo on mahoineen tai pari päivää vanhojen pentujen kanssa löydetty ei villiintymistä ole kerennyt tapahtumaan. Siksi toivoisinkin, että ihmiset ottaisivat ne kodittomat emot kiinni vielä kun masu on iso eikä vasta kun pennut on maailmassa. Plus mahakas on helpompi ottaa kiinni/löytää kun pentujaan piilotteleva.

    Tuomiot sietäisi kyllä nousta vähän korkeammalle. Nykyään saa naapurin kissan suolestaa rauhassa eikä juuri vastuuseen joudu. :(

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.