perjantaina, lokakuuta 12

Käytiin eilen Annin kanssa pihalla.
Piti kyttää ainenkin kymmenen minuuttia ettei ne räksykoirat vaan tule takaisin!Tai sitten ne tulee tuolta.
Meistä ei taidettu tykätä kun koirien omistaja joutui laittamaan koiransa kiinni kun näki kissan. Kissan ulkoiluttajat ei muutenkaan taida olla suosittuja koiran pissattajien keskuudessa...Anni poseerasi niin nätisti puun vieressä, mutta äiti oli hidas.
Ja lopuksi Anni älysi, että äitihän seisoo jo sillä polulla joka vie pihalle ja kotiiiiin! Tuli tassuun vauhtia ja hyvä jos perässä pysyin kun Anni viipotti kotiin. :D

12 kommenttia:

  1. Jep. Kissan ja koiran välille voi syntyä vaaratilanne. Täällä ei onneksi kovin moni ulkoiluta koiriaan vapaana - paitsi viikonloppuaamuisin, kun silloin on hiljaista ja ihmiset olettavat ettei muita ulkoiluttajia ole liikkeellä. Ja aina on.

    Yritän onnistua valjastelemaan Kollon kanssa eri aikaan kuin naapuri ulkoiluttaa koiraansa. Kollo kun puhuu kissaa ja koira koiraa niin kohtaamisista on seurannut sähinää ja mouruamista. Koira kyllä haluaisi Kollosta leikkikaveria, mutta on Kollon makuun liian riehakas.

    Anni näyttää reippaalta ulkoilijalta. Mua vastaan on tullut vuoden aikana vain kaksi muuta valjaissa ulkoilevaa kissaa.
    Eilen aamulla pihalla oli itsekseen vieras kissa ja Kollo
    olisi halunnut häätää sen reviiriltään. Mouruamista ja pörhistelyä Kollon suunnalta.

    VastaaPoista
  2. Anni on juu kohtalaisen reipas ulkoilija, välillä vähän äiti joutuu tuuppimaan ja ohjaamaan oikealle polulle. :D

    Me ei kovin paljoa ulkona käydä joten mennään kun huvittaa. Ja tuossa pienellä metsäkaitaleella on aina koiria tai muita ulkoilijoita. Monet ymmärtävät heti mennä koiran kanssa toista reittiä, osa ei. Me kuljetaan aina samaa pientä polkua eikä reitti kovin pitkä ole. Ohittaminen on siis sangen helppoa.

    Joskus tuntuu vaan ettei valjasteleva kissa ole kovin suosittu koiraväen keskuudessa. Nytkin saatii tosi pahoja katseita. Tyyppi jäi vielä koirineen odottelemaan, kai tuo oletti, että me peruuttelemme sinne mistä tulimmekin (pihalle) vaikka näki, että olemme tulossa polulle johon hän tuli, oltiin risteyksessä. Piti huudella, että voitteko kiertää. Nenä nyrpeänä täti sitten pisti räksynsä kiinni ja paineli toiseen suuntaan.
    Kerran joku pappa pui meille nyrkkiä parvekkeelta kun käveltiin pihan poikki kotiin. Kaippa se kuvitteli, että kävin pissattamassa kissaa hiekkalaatikolla. Anni ei muuten kävele omin tassuin leikkipaikan ohi vaan kannan kissan aina metsän reunaan. Kotiin tullaan talon reunan asfalttia pitkin eikä kissalla ole asiaa muiden oville. Anni kyllä tunnistaa oman alaoven. :)

    Yksi koira omistajineen on ollut oikein mukava. Harmi kun ei viime aikoina ole näkynyt. Jotkut mummot myös jäävät oikein päivittelemään miten hienosti kissa kulkee valjaissa. :D

    VastaaPoista
  3. Riihimäellä koiralliset ovat suhtautuneet hyvin valjastelevaan kissaan. Muilta ihmisiltä on kyllä tullut kommentteja, että eikö kissa kärsi olemisesta hihnassa.

    Asun keskustassa, mutta keskeisestä sijainnista huolimatta jotkut pitävät täälläkin koiria aitaamattomilla omakotitalojen pihoilla vapaana ja tämä aiheuttaa välillä yllättäviä tilanteita.

    VastaaPoista
  4. Me asutaan kanssa aika keskustassa. Tuossa on vieressä tuommoinen 100m pitkä ja joku kilometrin leveä metsäkaitale. Itse en siinä koiraa vapaaksi päästäisi, sillä toisella reunalla on vilkas tie, mutta hyvin moni siinä koiraansa vapaana ulkoiluttaa.

    Muut ulkoilijat usein kyllä suhtautuu hyvin. Jotkut jopa pysähtyvät juttelemaan. Yleensä juu ihmetellään miten kissa valjaissa viihtyy ja kerrotaan kumminkaiman kissasta joka ei ikinä moiseen suostuisi. :D

    VastaaPoista
  5. Tuo kuullostaa niin tutulta, kun ihmiset pysähtyvät kertomaan tuntemistaan kissoista ja niiden valjastelusta "heittäytyi maahan tai jähmettyi patsaaksi." Ja valjastelu loppui alkuunsa.

    VastaaPoista
  6. Totta. Yritän aina kannustaa niitä kokeilemaan uudelleen. Ei se Annikaan ekalla kerralla kovin innoissaan ollut. Mutta pitää vaan sinnikkäästi kantaa se kissa sinne metsään, ovella ei kannata päästää maahan muuten kissa on heti maukumassa takaisin sisälle. :D

    VastaaPoista
  7. Kollo hinkkasi ensin itseään pitkin parkettia, kun yritti saada valjaat pois päältä. Se oli aikuinen tullessaan mun luo eikä ollut valjaita ehkä aiemmin ikinä nähnytkään. Mutta alkujärkytyksen jälkeen valjaiden olemassaolo unohtui ja ulkoilu rauhalliseen aikaan aamuisin on sen jälkeen sujunut mainiosti. Vaikka on se vieläkin varuillaan, että näkyykö ympäristössä jotakin yllättävää. Kissamaiseen tyyliin.

    VastaaPoista
  8. Kissan valjasteluu on tosiaan omat niksinsä, etenkin jos valjastelu aloitetaan vasta aikuisena.

    Valjaisiin kannattaa tutustua rauhassa sisällä (pitää kissan päällä tunteja) tai kissasta riippuen valjaat päälle ja heti ulos. Toiset haluaa tutustua, toisille sopii syy-seuraus (valjaat-ulos) paremmin. Ulkona olemiseen tottuneet varmaan ottavat tuon jälkimmäisen paremmin.

    Ja ulkona kissa kannattaa todellakin kantaa reilusti pois ovelta. Ulkoilla kannattaa rauhalliseen aikaan jollon muita on mahdollisimman vähän ja autot hiljenneet. Ja paaaaaaaaaljon malttia. Kissat on aluksi hitaita kun etanat eivätkä todellakaan halua sinne minne pitäisi. Tuuppimista takapuoleen ja hellää nykimistä valjaista, toisinaan jopa kantamista... Mutta kyllä se siitä ajan kanssa. :)

    VastaaPoista
  9. Kollo tunnistaa ilmeisesti aamukahvimukin täyttämisestä, että kun emäntä on tuon saanut juotua niin sen jälkeen pääsee kävelylle. Kun olen saanut mukin käteeni niin Kollo alkaa levotottomasti juoksentelemaan ovelta ovelle, että eikö me jo mennä. Naukumista ja kolistelua.

    VastaaPoista
  10. Voi kun teillä on ihanan säännöllinen ulkoilu! Pitäs kai yrittää säätää omakin elämä säännöllisemmäksi, mutta ei vaan saa irti itsestä. :(

    VastaaPoista
  11. Joskus viikonloppuaamuisin toivoisi, että kissa ei herättäisi klo 5 jälkeen (niinkuin arkisin), mutta onneksi se antaa nukkua sentään koko yön putkeen. Edellinen kissa herätti viimeisinä vuosinaan muutaman tunnin välein saadakseen ruokaa, seuraa, päästäkseen pihalle ja päästäkseen takaisin tupaan, kun asuin silloin omakotitalossa.

    Talvella Kollo ei halua kävelylle, kun ei pidä lumesta eikä tuulesta.
    Mutta päivärytmi on kyllä säännöllinen, vaikka sopivaa nukkumis- ja valvomisrytmiä joutui hiomaan pitkään.

    VastaaPoista
  12. Meillä pysyy makkarin ovi kiinni joten ei onneksi aamuherätyksiä. Tosin välillä Anni intoutuu raaputtamaan ovea, mutta unohtaa kun saa tarpeeksi monet pesut. ;)

    Talvella mekin pysytään sisällä tai vähän parvekkella dipataan tassua lumeen. :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.