Voi miten surullista, niin suloisten pentujen elämä jäi aivan liian lyhyeksi. Sinulla on varmaan todella kova ikävä ja niin myös niissä kodeissa joihin odotettiin uutta perheenjäsentä.
Tuli ihan itku - täytyy helliä omia kattimatteja lohdutukseksi.
Parit itkut on täälläkin tullut, niin epäreilulta tuntuu. Näille kahdella oli todellakin mukavat kodit tiedossa joissa vauvoja odotettiin kun kuuta nousevaa.
Eihän se tunnu vielä todelliseltakaan... ehkä torstaina kun pennut olisivat olleet 12 viikkoisia ja luovutusiässä sen sitten lopullisesti tajuaa että pikkuinen mustakarhu ei tulekaan kotiin.
Kiitos Sea vielä kerran siitä että pidit pennuista ja Sinnistä hyvää huolta.
Voi ei :( Tuo on aina niin surullista ja jotenkin väärin kun pieni elämä jää täysin kesken. :( Melkein aloin itkemään töissä.. Onneksi sain pidettyä itseni suht koht tyynenä.. Täytyy kotona halia Vilpua extrapitkään tänään.
Voi kyllä sanoa, että täällä on ainakin Hipun kokoinen tyhjä aukko sekä omassa mielessä (ja sydämessä) että kotona... Uudet ruokakipot jäivät odottamaan uutta tulokasta. <3 Etenkin tämä ja huominen päivä tuntuu tyhjiltä... Töistäkin olin ottanut vapaata pe-ma, jotta saa vauvan kanssa olla kotona... Nyt pitää varmaan vaan olla töissä, jotta ei tule mietittyä liikaa... Ikävä on, vaikka ei vielä tavattu. Kiitos Sea. *
Elämä on. Todella. Itku pääsi minullakin, kun töissä aamulla luin tän postauksen... Ja kun tämä tuli niin kovin yllättäen. Tai parempi aina niin ettei joudu kärsimään, mutta kuitenkin.. Toivottavasti jostain joskus (voi mennä kauemmankin ennen kuin uutta harkitaan) löytyy Hippu-herran kaltainen.. Valioyksilö.<3
Hippu oli kyllä oikea valioyksilö. Odotin niin kovin, että olisin teidän kautta nähnyt miten siitä olisi kasvanut iso ja mahtava poika. Toivottavasti joskus vielä saatte sen oman kisun.
Voi miten surullista, niin suloisten pentujen elämä jäi aivan liian lyhyeksi. Sinulla on varmaan todella kova ikävä ja niin myös niissä kodeissa joihin odotettiin uutta perheenjäsentä.
VastaaPoistaTuli ihan itku - täytyy helliä omia kattimatteja lohdutukseksi.
Voi että...! Todella surullista. =,,( Toivottavasti pikkuisten lähtö oli kuitenkin suht kivuton eivätkä joutuneet kauaa kärsimään.
VastaaPoista=,,(
Parit itkut on täälläkin tullut, niin epäreilulta tuntuu. Näille kahdella oli todellakin mukavat kodit tiedossa joissa vauvoja odotettiin kun kuuta nousevaa.
VastaaPoistaMitä ihmettä?? Voi ei. VOI EI. Niin elämänsä alussa...
VastaaPoistaMaailma on joskus kovin epäreilu.
VastaaPoistaVoih :( Voi pikkuisia, kun elämä loppui jo ennen kuin kunnolla pääsi vauhtiinkaan. Kai Nippu sentään voi hyvin?
VastaaPoistaViimeisten tietojen mukaan Nippu ja Sinni voi hyvin, mutta en ole yhteydessä nykyiseen ensikotiin joten en tiedä viimoisia tietoja.
VastaaPoistaVoi pieniä, heidän polustaan tuli lyhyt.
VastaaPoistaEihän se tunnu vielä todelliseltakaan... ehkä torstaina kun pennut olisivat olleet 12 viikkoisia ja luovutusiässä sen sitten lopullisesti tajuaa että pikkuinen mustakarhu ei tulekaan kotiin.
Kiitos Sea vielä kerran siitä että pidit pennuista ja Sinnistä hyvää huolta.
Ja Hippupojan "varanneelle" lämpimät terveiset.
Voi ei :( Tuo on aina niin surullista ja jotenkin väärin kun pieni elämä jää täysin kesken. :( Melkein aloin itkemään töissä.. Onneksi sain pidettyä itseni suht koht tyynenä..
VastaaPoistaTäytyy kotona halia Vilpua extrapitkään tänään.
K: Voimia sinne.
VastaaPoistaVoi miten ikäviä uutisia! Lapsille en edes viitsi tuota kertoa. Onneksi he eivät kovasti pettyneet, kun eivät päässetkään uudelleen kohtaamaan.
VastaaPoistaVoi kyllä sanoa, että täällä on ainakin Hipun kokoinen tyhjä aukko sekä omassa mielessä (ja sydämessä) että kotona... Uudet ruokakipot jäivät odottamaan uutta tulokasta. <3 Etenkin tämä ja huominen päivä tuntuu tyhjiltä... Töistäkin olin ottanut vapaata pe-ma, jotta saa vauvan kanssa olla kotona... Nyt pitää varmaan vaan olla töissä, jotta ei tule mietittyä liikaa... Ikävä on, vaikka ei vielä tavattu. Kiitos Sea. *
VastaaPoistaMulla on kyllä niin surullinen olo sun ja K:n puolesta. Odotitte molemmat niin kovin uutta kaveria ja näin kävi. Miten epäreilu elämä joskus onkin. :(
VastaaPoistaElämä on. Todella. Itku pääsi minullakin, kun töissä aamulla luin tän postauksen... Ja kun tämä tuli niin kovin yllättäen. Tai parempi aina niin ettei joudu kärsimään, mutta kuitenkin.. Toivottavasti jostain joskus (voi mennä kauemmankin ennen kuin uutta harkitaan) löytyy Hippu-herran kaltainen.. Valioyksilö.<3
VastaaPoistaHippu oli kyllä oikea valioyksilö. Odotin niin kovin, että olisin teidän kautta nähnyt miten siitä olisi kasvanut iso ja mahtava poika. Toivottavasti joskus vielä saatte sen oman kisun.
VastaaPoistaVoi ei miten ikäviä uutisia :(
VastaaPoistaKumpa edes tietäisi mikä pienet vei. :(
VastaaPoista