Kuvia on taas kamerassa ja koneella, pitäisi saada ne vaan tänne asti. :)
Tämä on maanantailta, kävin antamassa putkilon verta maksa-arvojen tarkastusta varten (uudet lääkkeet vaativat niiden seuraamista). En tiedä miten se oikein onnistui tuollaisen jäljen saamaan aikaiseksi, mutta aika outo. Kuvassa näkyy jo mustelman alku, se kasvoi todella isoksi! Vieläkin on peukalonpään kokoinen pläntti jäljellä. Jep, mulla on hankalat suonet, ei toivoa ruveta narkkariksi. :P
Mulla kuulemma pakenee suonet neulaa.. "Iiik, neula, juostaan pois!"
VastaaPoistaNyt tosin viime aikoina ne on saanu otettua verta ihan normaalein konstein, toisin kun vielä jokin aika sitten ne joutu ottaa avoneulalla kun ei muuten saanu.
Taitaa siis olla sukuvika nuo vaikeat suonet :)
Jaa-a, millaset suonet lienee iskällä tai äitillä?
VastaaPoistaMun suonet on muuten oikein hyvät, mutta tosi syvällä vaan. Vaikka kuinka puristellaan ja taputellaan niin piilossa pysyvät. :D Veripalvelu on varmaan kiitollinen kun en nykyään saa lääkkeiden takia luovuttaa verta. ;)
No johan on ruman jäljen jättänyt.
VastaaPoistaTuota Annan mainitsemaa avoneulaa ihmettelen. Mikä ihme se sellainen on..?!?
Minä olen piikkikammoinen, mutta suoneni eivät onneksi ole. Ne eivät pakene vaan luikertelevat sinisinä ja pulleina ihon alla. Yksi hirvittävä laskimonäytekokemus minulla kuitenkin on. Sitä ei meinattu millään saada otettua ja se sattui. Kyyneleet valuivat. :(
Avoneula on semmonen missä toinen pää on auki jotta veri valuu omalla paineella putkeen. Yleensähän käytetään semmoista neulaa missä toinen pää on siellä vakuumiputkessa jollon paine kiskoo verta.
VastaaPoistaMulla tulee melkein aina tuollainen jälki, vaikka suonen löytämisessä ei ongelmia olekaan. Onneksi nyt on kilpparilääkitys kohdallaan, eikä tartte alituiseen labrassa ravata...
VastaaPoistaMulle on tullut aina ihan vaan nätti reikä. Verenluovutuksesta on jäänyt aina pieni monttu.
VastaaPoista