perjantaina, kesäkuuta 4


Tämä alkaa olla taas ajankohtainen aihe. Kumpa tämä saataisiin taottua yhtä hyvin ihmisten päähän kun kesäkissat joihin en nyt puutu, sillä jokainen suomalainen kyllä tietää ettei semmoisia oteta (osa on toki idiootteja ja ottaa silti).

Aina kun luovutusiästä puhutaan tulee ihmisiä kertomaan miten heidän Missensä tuli heille kahdeksan viikkosena ja miten Missestä kuitenkin kasvoi ihan kelpo kissa, mitä nyt lutkutti villavaatteita ja oli mamman vauva vielä 15-vuotiaana. Tai sitten tullaan kertomaan tarinaa kuinka oli pakko pelastaa se kymmenviikkoinen tappouhan alla.

Olen pahoillani, kumpikaan tarina ei saa sympatiaa minulta. Meillekin on otettu 1980-luvulla pentu liian aikaisin, mutta häpeäisin silmät päästäni jos joku tuttavan vielä semmoista tekisi. Ainoa puolustukseni on, että emme tuolloin lapsena tienneet luovutusiästä, liekö -80 luvulla vielä semmoisia ollut. Nykypäivänä en keksi ensimmäistäkään syytä ottaa pentua alaikäisenä.

Miksi riskeerata kissan fyysinen ja psyykkinen terveys tahallaan? Voihan se Misse kasvaa kelpo kissaksi, mutta yhtä hyvin voi olla ettei kasva. Ei kaikki tupakoijat saa keuhkosyöpää, mutta eiköhän me silti kaikki olla sitä mieltä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää? Miksi siis altistaa kissa tahallaan huonolle tulevaisuudelle? Tahallaan aiheuttaa kissalle agressiivisuutta, pissavaivoja, villan tai sormien imeskelyä...lista on loputon! Jos malttaa odottaa sitä kissaa sen 8-10 viikkoa (tod.näk. pidempäänkin) niin miksi ei vielä paria päälle? Miksi se mirri on saatava kotiin sinisilmäisenä söpöläisenä kun se ei sellaisena kuitenkaan pysy koko elämää?

Ja nämä tappouhkaukset... Tästä saan taas kuulla, mutta pidän silti pääni.
Kuinkakohan moni ihminen todella katselee niitä pentuja sen 10 viikkoa, mutta sitten ei muka jaksakkaan enää kahta viikkoa vaan tappaa sen pennun? Kuinka moni ylipäätään pystyy tappamaan sen suloisen vipeltäjän vaikka sille on koti tiedossa? Kuinkakohan moni oikeasti vain uhkailee, koska tietää jonkun "pelastavan" pennun? Miksi tukea näiden ihmisten toimintaa?! Jos te nyt "pelastatte" sen pennun niin ensi kesänä siellä on taas "pelastettavia"! Kuka kehtaa tukea tälläistä tehtailua?!

Älä ikinä ota kissaa säälistä!! Joskus kuolemakin on armeliaampi vaihtoehto. Jos ja kun kissan otat niin prk et kyllä jätä!

6 kommenttia:

  1. Voi ei, meidän Hippu <3! :/ (On muuten paljon samaa näköä Huugolla ja Hipulla, mm. vaaleat silmänympärykset) ;) Ja niin totta joka sana.

    VastaaPoista
  2. Tuo vaan on niin hyvä kuva. Hippu oli niin mahtava persoona, aina kun pennut muistaa iskee ikävä. :(

    VastaaPoista
  3. Joo, haikeus iskee kyllä täälläkin. Ja varsinkin, kun sähköpostiani siivoillessa lueskelin eilen niitä posteja, joissa ensin kovalla odotuksella oltiin menossa pikkuista hakemaan ja sitten ilmoitettiinkin ikävistä asioista... Ja nyt tää kuva. :'(

    No, onneksi nyt on saatu tutustua maanmainioon persoonaamme, Huugo Armas Kissanpoikaan. Kova on poika juttelemaan ja syliin tullessa hänellä on tapana aina oikein lysähtää tai jopa kaatua rapsutettavaksi (joskus ihan lähikontaktiin esim. puoliksi naamalle:)). Ja voi sitä kehräyksen määrää! <3

    VastaaPoista
  4. Maailma menetti kyllä paljon kun Hippu kuoli. Onneksi teille kuitenkin löytyi Huugo ettei sylin ihan tyhjäksi jäänyt. :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus! Kunpa kaikille saisi taottua päähän tuon oikean luovutusiän.

    Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta kissoista. Muistan hyvin kuitenkin sen, kun perheeseeni tuli koiranpentu ollessani ala-asteella. Koiranpentu oli todella pieni. Kannoimme sen kotiin pahvilaatikossa talvipakkasella. Meillä se sitten lutkutteli vilttejä. Me pidimme sitä ihan normaalina emon ikävöimisenä.
    Voi sitä penturessukkaa, kun joutui emosta eroon liian varhain!!! :(
    Silloin ei taidettu tietää mistään luovutusikäasioista. Ihmiset tekivät miten parhaaksi katsoivat.

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän tosiaan kun joskus ennen 1990 on otettu liian nuoria lemmikkejä kotiin, sillon ei vain tiedetty. Nykyään tietoa on niin paljon saatavilla ettei voi vedota enää siihen. Jotkut vanhemmat kissakirjat sanovat maatiaspennun luovutusiäksi jopa 8vk ja rotukissan sitten korkeammaksi. Mikä lie ollut ajatus tuossakaan takana. :o

    Paljon myös ihmiset tuntuvat pitävän liian varhain luovutetun kissanpennun kiintymystä ihmiseen vain sulosena piirteenä. Tokihan on mukava jos kissa kiintyy ihmiseen, mutta ei kissan pitäisi olla sinussa kiinni 24/7 ja pissata vääriin paikkoihin kun olet poissa. Kissa on kuitenkin itsenäinen eläin ja monelle näistä alaikäisistä ei synny sitä itsenäsyyttä. Valitettavasti tätä ei vain nähdä haittana vaan ollaan jopa ylpeitä kun Kisu on niin mammanpoika. :(

    Tästä pitää vaan meuhkata niin joku päivä asia menee perille kuten kesäkissat. :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.