Koulun myötä sitä on tullut jotenkin kriittiseksi ja huomaa kaiken "väärän". Huomaatteko te mikä näissä mainoksissa on "väärin", ei siis mitään kirjoitusvirhettä tms, vaan noin muuten.

Minusta nämä on kovin asenteellisia ja luovat tietynlaisia mielikuvia. Ylempi on yliopiston mainos, tietenkin siinä on tyttö, hieman vakava, vaikkakin selvästi nuorekas. Värit on vaaleat, rauhalliset ja vakavat, teksti ja fontti antaa yliopistosta oman kuvansa, vakaa, säntillinen ja paikka jossa ei pärjää jos ei ota hommaa tosissaan.

Alemmassa mainoksessa taas on poikamaiset värit, fontit, letkeää menoa, yritystä olla cool ja vielä kilpailukin mukana. Ammattikorkeasta valmistuu asenteella, energialla ja tutkinnolla työllistytään!

Vai mitä mieltä te olette?

 Laitetaan loputkin kuvat syksyltä niin pääsee näistäkin eroon. :D Sain siis syksyllä uuden kämppiksen, jolla on aika mahtipontinen sänky! Eikä kirjoituspöytäkään häviä tässä kisassa.

Koko kämppisjuttuhan on tälläinen raivostuttava väliaikaratkaisu. Pikkusisko kun muutti 2012 kesällä pois, en voinut hakea tästä talosta pienempää asuntoa kun en päässyt kouluun (opiskelijatalo). Olen siis siitä asti sietänyt jos jonkunmoista kämppistä, tämä uusin muutti syksyllä. Nyt kun olen opiskelija, on haussa pienempi asunto. Toivottavasti saan sen pian, koska kämppiselämä ei kerta kaikkiaan sovi minulle enää tässä iässä.

Olen vuosia jo taistellut tämän asian kanssa, mainokset. *huoh*

Kun muutimme tähän asuntoon pikkusiskon kanssa reilu neljä vuotta sitten en saanut mainoksia kun ihan satunnaisesti. Valitin sen miljoona kertaa, välillä mainokset tuli taas hetken, kunnes taas loppuivat. Nyt viimeiset pari vuotta mainokset on tulleet, mutta jakaja jättää ne roikkumaan luukun väliin. Asia raivostuttaa monestakin syystä, ensinnäkin minulla on ns postipussi, luukun väliin jätettyä postia ei siis saa kiskottua sisältäpäin, kuin avaamalla koko pussin "luukun" jolloin koko höskä meinaa hajota käsiin (joo, kiinnitys on mennyt huonoksi) eli joudun avaamaan oven ja tunkemaan postin itse perille asti, jolloin ne tippuu pussiin ja saan sen sieltä avaamalla pussista vain toisen kulman. Pussin yläreunassa on siis naulat joiden varassa yläreuna on eli avaan pussin toisesta yläreunasta ja postin saa pussista pois, jos otan pussin irti molemmista yläreunoista, se jää postiluukun alla olevien nastojen ja teipin varaan eikä ne kestä painoa, pitäisi fiksata asia. Toisaalta, fiksattu tai ei, luukun väliin jätetty posti ei auta postipussia pysymään kunnossa.

Toinen ärsyttävä syy näkyy kuvassa, joka on otettu syyslomaviikolla. Postit siis roikkuivat naapurien luukkujen välissä pisimmillään yli viikon, joka kerroksessa, varmasti myös viereisissä rapuissa ja taloissa. Miten ihanan selkeä viesti ulkopuolisille ettei asunnossa ole ketään paikalla, päiväkausiin, viikkoihin... Nykypäivän opiskelijat eivät edes ole mitään köyhiä, noistakin asunnoista olisi taatusti saanut oikein rahakkaan saaliin. Sitä vastoin en olisi niinkään varma, että joka asukkaalla on kotivakuutus.

Viimeisenä Duon tanssit. En tiedä/muista mikä tapahtuma oli, mutta siellä ne mummot veteli humppaa kauppakeskuksellamme. Hieman olen kyllä kateellinen, olisi ihana osata perinteisiä lavatansseja yhtä hyvin.

joulusaldoa

Eikös siellä tähden alla ollut joku Messias tai tuleva kuningas tai jotain... Älkää nyt uskovaiset loukkaantuko, mutta tuli vaan heti mieleen. :D

Tämmösen istutuksen väkersin Lidlin halvasta muoviruukkuisesta amarylliksestä. Kuva on ennen joulua otettu, nyt kukkii jo tuo toinen vana.

Joululahjojen parhaimmisto, ihana kausimuki, naminami tee sekä kauan himoitsemani lämpötilasäädillinen vedenkeitin (oon ihan lovena!).

Tämmönenkin "lahja" tuli jouluna, aatonaattona pienimmän siskon kanssa vetästiin nurin potkurilla, kun oltiin joulukortteja viemässä. Joo, minä olin puikoissa ja vähän lähti lapasista kun oli niin liukas alamäki (edellinen iso mäki meni ihan hyvin!). Tömähdin oikein kunnolla jäiselle tielle, olisi pitänyt vaan antaa mennä pehmeään hankeen asti kuten pienin sisko. Ei kyllä mitään uutta tämäkään meikän taivaan alla, minulle sattuu ja tapahtuu aina, jos läheisiltä kysytään...

Kotona odotti lörpähtänyt reunustraakkipuu. En tiedä mikä noita vaivaa, kesällä vanhempi traakkipuu teki tuon saman tempun, tästä kuvassa olevasta kupsahti yksi haara syksyllä ja nyt loput. Pöh, en osta ikinä enää uutta!

Värjäsin käsin takkia. Mulla oli kumihanskat! Ilmeisesti ne kuitenkin fuskas jostain... Tuossa muuten erottaa hyvin keskellä peukaloa olevan arven, se menee ihan reunasta reunaan. Leikkasin sormeni tenavana rikkinäiseen pulloon, viisi tikkiä. Tuosta opin kumpi on oikea ja vasen, autokoulussa oli tosin hankalaa kun ei voinut ajaessa kokeilla sormea. Vielä nykyäänkin tarkastan sormesta kumpi on kumpi. :D Eron kyllä tuntee kokeilemattakin jos oikein keskittyy.

Yo-kokeiden jälkeen keskisormi oli aika söötissä kunnossa.

Ei tuo patti kokonaan laske vaikka sormi olisi rauhassa, mutta kun parin kuukauden aikana kirjoittaa kaksikymmentä konseptillistä tarinaa käsin on lopputulos jotain tuon tapaista. Kokeilin niin laastaria, ihoteippiä, jonkilaista urheiluteippiä kun rakkolaastareitakin. Kahdesta jälkimmäisestä oli hieman apua, mutta kyllä terveystiedon yo-kokeen puolessa välissä alkoi hiki nousta pintaan pohtiessa kestääkö sormi loppuun asti vai ei. Lääkärin mielestä minun pitää vain opetella kirjoittamaan erilailla. Just. Ihan varmasti tuohon on olemassa jotain tukisysteemejäkin, tietäisi vai mitä ja mistä hommata.

Vaihdoin tuossa pari viikkoa sitten muutamaan viherkasviin mullat ensimmäisen kerran, ovat olleet mulla pari vuotta. Toisen juuripaakku oli vuorattu mukamaatuvalla pahvilla ja toinen tungettu tuohon kuvan ruukkuun. Ei ihme ettei kumpikaan kasvi voinut erityisen hyvin, saati kasvanut mihinkään! Molemmat on selvästi piristynyt kun juuret pääsi vapauteen.

Huulirasva osoittamassa siis kokoa, kolikon sijainen. :D

Edellinen paistimittari meni jonkin aikaa sitten rikki ja ostin uuden, joka on hieman erilainen. Nyt olen jo parit kerrat pohtinut miten tuota uutta mittaria oikein luetaan... Onko tuo kuvassa oleva liha niin kun alle 60 asteista (jotain 50) vai mitäh? Miten se voi olla niin vähän kun liha on ollut uunissa jo melkein tarpeellisen ajan...

Olisi pitänyt kaupassa katsoa tarkemmin kun ostin. Katsoin vain jotta mittari on tuommoinen pyöreä jonka saa matalaksi, edellinen oli lättänä joka otti uunin kattoon aina kiinni. En minä kyllä noita farenheittejä olisi tarvinnut....*huoh*

Kun syksyllä laitoin nämä valot siihen lyhtyyn katselin jo, että osa oli tummunut. Viime viikolla vaihdoin lyhtyy kesäisemmät valot ja samalla tutkin näiden kohtaloa...yhtä vajaa kaikki mustuneet ja lampun kohdalle muodostunut kohonnut pallukka. Hmm.

Onkohan tämä ihan paloturvallisuuden puitteissa? Valosarja ei ole kovin montaa vuotta vanha enkä edes joka talvi ole polttanut. Alkuperäinen paketti pitäisi olla jossain, ehkä voisi tutkia valmistajan ja kysellä mites näin.

Tässä on kyllä yksi kovan onnen paketti. Joskus joulukuun alussa tilasin Yvesiltä kynttilöitä ja suihkusaippuan. Paketti ei koskaan tullut ja unohdin koko asian. Tammikuussa sain kirjeen jossa pahoiteltiin etten ollut tyytyväinen pakettiin. Mihin pakettiin? Pistin sähköpostia Yvesille ja kerroin etten koskaan saanut mitään pakettia mihin olisin ollut pettynyt ja palauttanut. Ne lupasivat lähettää paketin uudelleen. Odottelin ja odottelin, pakettia ei kuulunut. Sain jälleen lapun missä voivoiteltiin palauttamaani pakettia. Sähköpostitse sovittiin jälleen paketin lähettämisestä. Tällä kertaa he mainitsivat, että paketin pitäisi olla perillä noin kymmenessä päivässä. 20 päivää meni eikä minkäänlaista ilmoitusta tullut paketin noutamisesta. Arvelin sen kököttävän Postissa/Valintatalossa joten utelin asiasta sähköpostilla. Sain lähetystunnuksen ja sen avulla Posti luovuttikin paketin vihdoin minulle.

Selvisi myös Yvesin kanssa miksi aiemmat paketit eivät koskaan saapuneet minulle. He lähettävät pakettien saapumisilmoitukset sähköpostiin, ei kotiin lappua, tekstiviestiä tms kuten yleensä tapahtuu kun paketti on Postiin saapunut. Tästä ei missään kerrottu mitään joten en todellakaan osannut varautua tutkimaan olenko joskus heille jonkun sähköpostin antanut ja minkähän. Kappas kappas, olin antanut, jonkun iän ikuisen luukku.comin osoitteen jota en ole käyttänyt enää viiteen vuoteen, koska se täyttyy roskapostista päivässä. Postissa päivittelin asiaa ja täti tiskin takana totesikin, että viime aikoina on paljon Yvesejä palautunut, tässä lienee siis vastaus.

Vinkkinä siis firmoille jotka haluavat olla nykyaikaisen sähköisiä. Varmistakaa asiakkaaltanne, että heidän antama sähköposti todella toimii. Ei varmasti ole halpaa hupia lähetellä ihmisten paketteja ees taas. Harva antaa sitä käytetyintä sähköpostiaan yritysten käyttöön mainospostia välttääkseen. Niin kiva kun se sähköposti onkin, se ei ole viime kädessä kamalan luotettava. Jos välttämättä tahdotte hoitaa asiat sähköpostilla niin ilmoittakaa siitä ainakin kissan kokoisin kirjaimin jotta asiakas voi siihen varautua.

Nämä kortit meni kyllä jo viime kuussa.... Ensimmäinen oli serkulle. En oikein tiedä mitä se väreistä piti, mutta toivottavasti tykkäsi.

Tämä meni isosiskolle. Sisko kertoi jonkun aikaa sitten tykkäävänsä pinkistä (sick, mun isosisko ja pinkki ei mahdu samaan lauseeseen!), joten siinä hälle pinkkiä. ;)

Firefox pyysi lähettämään heille kortin, pitihän se tehdä kun tuli hyvä idea. En ole koskaan tehnyt noin paksua korttia, kettu ja kaikki sen alla olevat paperit (paitsi sinikuviollinen) on kohotettu 3D-tarroin. :D

Bonuksena ikävämpi postijuttu. Siskon "anoppi" lähetti minulle steviaa. Postilla oli ilmeisesti nälkä tai ehkä postissa oli huumekoira (stevia on valkoista jauhetta) kun puoli pakettia oli tuhottu. Onneksi stevia oli minigripp-pussissa ja pahvipaketissa tuon kuoren sisällä. Pahvipaketti kyllä tuli ulos tuosta aukosta eikä tarvinnut repiä kuorta yhtään enempää.
Kuuntelin sängyssä kun postelijooni tunki tuota luukusta sisään. En ymmärrä miksi se ei soittanut ovikelloa jos oli kerran oli vaikeuksia.

Jatketaan vielä sarjassa ei näin. Ostin paketin tuommosia "lyhtykynttilöitä", pistin sellaiseen kynttiläkippoon jossa oli ennen oma kynttilä joka oli palanut loppuun ja pohjalle jäänyt vähän steariinia. Tämä "lyhtykynttilä" oli siis hieman vinossa ja poltti itse itsensä...hieman vaarallisia.

Ihana bligblig-avaimenperäni tiputti vihdoin (ollut mulla jo vuosikausia) pari kiveä. Ensimmäisen kiven tippumista en huomannut, mutta arvelin tapahtuneen ulko-ovella joten menin kaivelemaan lumisia portaita. Löytyi! Toinen tippui kun olin tulossa kaivelureissulta ja odottelin hissiä! Lattialta kivi onneksi löytyi sukkelaan. Ostin tänään superliimaa, saas nähdä pysyisikö ne sillä. Toivotaan vain ettei enää tipu kiviä, sen verran tuuri oli noiden löytymisessä. Onneksi tuossa ei ole kun kotiavain joten mahdollisuudet katoamispaikaksi on suppeat.

Vein 9.12 puhelimeni huoltoon kun siitä oli irronnut semmoinen pieni pala johtokannesta. Huolto ei ollut ihan varma kerkeääkö se jouluksi vai vasta välipäiviksi. 27. päivä sain viestin, että puhelin on noudettavissa. Olin tuollon vielä maalla, mutta palasin keskiviikkona ja heti torstaina 30. päivä menin noutamaan puhelinta. Vaan mikäpä minua odotti, lappu, huolto kiinni sairastapauksen vuoksi. Kysyin samassa liiketilassa olevalta Elisan myyjältä voiko he antaa puhelinta ja kun vastaus oli eivät, kysyin mahtaako sairaus kestää pidempään, mihin ei myyjä suuremmin osannut arvella mitään. Eilen 7.1 minulla oli vihdoin asiaa kaupungille ja ajattelin noutaa puhelimen. Arvatkaa kaksi kertaa sainko. Huolto oli muuttanut vuoden vaihteessa jonnekin toiselle puolelle kaupunkia Tohlopinrantaan! Oikeasti!! Kukaan ei puhelinta jättäessä, tekstiviestissä eikä edes päivää ennen muuttoa puhelinta kysyessä kertonut mitään muutosta! Ei halaistua sanaa! Luuleenko ne oikeasti minun nyt ilolla istuvan bussissa tunti suuntaansa jotta voin noutaa puhelimeni jostain jumalan selän takaa! Pistin kiukkuisen sähköpostin eilen, en todellakaan halua maksaa matkoja jonnekin Tohlopinrantaan ja takaisin, ylipäätään lähteä sieltä hakemaan kun olen kuitenkin puhelimeni Keskustorille jättänyt olettaen, että sieltä sen myös noudan.

Kaiken huipuksi, tuo saamani lainapuhelin on aivan järkyttävä insinöörin kännikeksintö. Minulla meni puhelin saatuani noin viisi minuuttia etsiä yhtä valikkoa, nettiin kyllä pääsin heti ensimmäisellä painalluksella. Puhelimessa ei ole automaattista näppäinlukkoa eikä kalenteriin voi tehdä merkintöä hälyytyksellä! Näppäimiä on kyllä enemmän kun tarpeeksi. Enkä myöskään saanut mukaan johtoja joten en voi siirtää puhelimen musiikkia tai kuvia ulos siitä (toimisi siinä kai bluutuutti, mutta en sitä ole koskaan opetellut käyttämään, enkä ala nytkään opetella). Ylipäätään tuo puhelin on niin raivostuttava kun olla ja voi. Jos joku haluaa puhelimen mikä toimii juuri niin kun nokialaiset yleensä ei toimi kannattaa hommata tuo.

Mä haluan mun puhelimeni takaisin! Perkeleen Digiman, iskeköön toimistoonne meteoriitti! Jos olisin tiennyt millanen show ja odotus tuosta tulee, olisin käyttänyt vähän jeesusteippiä ja nippusiteitä ja virittänyt sen prk kannen itse kuntoon.

Seuraavaksi iski sitten flunssa! Hunajateetä extrahunajalla ja pikkusiskolta pummittuja Posinovia ensihätään. Huomenna apteekkiin ostamaan lisää Posinovaa sekä Vicks vaporubia sekä kaupasta mustaviinimarjamehua ja Läkerol dentsejä.

Ekokaupat on ihan hyviä paikkoja käydä ostoksilla, itsekin niissä toisinaan poikkean. Tämä on silti jotain aivan käsittämätöntä, vegaanikissanruoka.

Kissa on lihansyöjä vaikka sen voissa paistaisi. Vähän väliä kissapalstoilla törmää vegeihmisiin jotka kysyvät voisiko hänen kissakin olla vege. Jos kauppa tarjoaa tälläisiä tuotteita sen antaa mielestäni näille vegeihmisille vastauksen. Ei näin.

Tämä alkaa olla taas ajankohtainen aihe. Kumpa tämä saataisiin taottua yhtä hyvin ihmisten päähän kun kesäkissat joihin en nyt puutu, sillä jokainen suomalainen kyllä tietää ettei semmoisia oteta (osa on toki idiootteja ja ottaa silti).

Aina kun luovutusiästä puhutaan tulee ihmisiä kertomaan miten heidän Missensä tuli heille kahdeksan viikkosena ja miten Missestä kuitenkin kasvoi ihan kelpo kissa, mitä nyt lutkutti villavaatteita ja oli mamman vauva vielä 15-vuotiaana. Tai sitten tullaan kertomaan tarinaa kuinka oli pakko pelastaa se kymmenviikkoinen tappouhan alla.

Olen pahoillani, kumpikaan tarina ei saa sympatiaa minulta. Meillekin on otettu 1980-luvulla pentu liian aikaisin, mutta häpeäisin silmät päästäni jos joku tuttavan vielä semmoista tekisi. Ainoa puolustukseni on, että emme tuolloin lapsena tienneet luovutusiästä, liekö -80 luvulla vielä semmoisia ollut. Nykypäivänä en keksi ensimmäistäkään syytä ottaa pentua alaikäisenä.

Miksi riskeerata kissan fyysinen ja psyykkinen terveys tahallaan? Voihan se Misse kasvaa kelpo kissaksi, mutta yhtä hyvin voi olla ettei kasva. Ei kaikki tupakoijat saa keuhkosyöpää, mutta eiköhän me silti kaikki olla sitä mieltä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää? Miksi siis altistaa kissa tahallaan huonolle tulevaisuudelle? Tahallaan aiheuttaa kissalle agressiivisuutta, pissavaivoja, villan tai sormien imeskelyä...lista on loputon! Jos malttaa odottaa sitä kissaa sen 8-10 viikkoa (tod.näk. pidempäänkin) niin miksi ei vielä paria päälle? Miksi se mirri on saatava kotiin sinisilmäisenä söpöläisenä kun se ei sellaisena kuitenkaan pysy koko elämää?

Ja nämä tappouhkaukset... Tästä saan taas kuulla, mutta pidän silti pääni.
Kuinkakohan moni ihminen todella katselee niitä pentuja sen 10 viikkoa, mutta sitten ei muka jaksakkaan enää kahta viikkoa vaan tappaa sen pennun? Kuinka moni ylipäätään pystyy tappamaan sen suloisen vipeltäjän vaikka sille on koti tiedossa? Kuinkakohan moni oikeasti vain uhkailee, koska tietää jonkun "pelastavan" pennun? Miksi tukea näiden ihmisten toimintaa?! Jos te nyt "pelastatte" sen pennun niin ensi kesänä siellä on taas "pelastettavia"! Kuka kehtaa tukea tälläistä tehtailua?!

Älä ikinä ota kissaa säälistä!! Joskus kuolemakin on armeliaampi vaihtoehto. Jos ja kun kissan otat niin prk et kyllä jätä!

Eikö noita osotetietoja olisi saanut tuohon millään muulla keinolla kun vuoraamalla koko paketti muoviin jotta lappu jää sinne väliin jumiin? Jo on aika insinöörejä töissä jos mitään muuta keinoa ei keksitä.

Monta kakkaa löytyy kuvasta? Näille tekisi mieli melkein tehdä näin...

Onkohan tuo varmasti tarpeeksi iso, jos vielä vähän isomman?

Mun naamaan on tänä talvena ilmestynyt tommosia ilkeitä punaisia läiskiä. Onkohan tuo jotain pakkasihottumaan vai mitä? Yleensä se ilmestyy semmosen päivän iltana kun olen ollut enemmän ulkona, ei ilmesty siis ulkona ollessa vaan tunteja sen jälkeen. Samoissa kohdissa on myös kuivia länttejä, lähes joka päivä. Mitään uusia ihonhoitotuotteita ei ole käytössä, olen rasvaillut naamaa normaalisti (ehkä hieman enemmän). Hassua on ettei tuommoista ole aikasempina talvina ilmestynyt, eikä tarvitse olla edes kovin pakkasta kun tuo ilmestyy, sekä tuo kohta on yleensä takin kauluksen alla lämmössä... En tajua.

Tämä menee turhakkeissa jo ohi banaanirasian. Banaanin viipaloija! Oikeasti! Ilmaseksi olisi saanut, mutta kauppaan jäi.

Nettituttu lähetti kosteusmittarin lainaan. Kävi vähän köpelösti postissa. :(