perjantaina, huhtikuuta 22


22. päivän aiheena tästä olen riippuvainen.

Klassinen huulirasva, en varmaan ole ainoa. Lapsena en koskaan käyttänyt huulirasvaa, mutta joskus 1990-luvun alussa Body Shoppiin tuli tuoksu/makuhuulirasvat. Seitsemännellä luokalla ostin huvin vuoksi sellaisen, kiwin, sellainen läpinäkyvä purkki mustalla kannella, ensimmäinen huulirasvani. Koukutuin heti. Vähän myöhemmin vaihdoin Blistexin tuubiin ja siinä olen pysynyt. Pahimmillaan huulirasvaa on mennyt yksi tuubi kuukaudessa, mutta viime vuodet olen tietoisesti yrittänyt vähentää. Nyt yksi tuubi kestää ehkä kolme kuukautta. Olen ollut koukussa huulirasvaan melkein 20 vuotta, se tekee noin 170 tuubillista huulirasvaa, 1020ml huulirasvaa + se yksi täysi tuubi minkä pikkusisko imaisi kitusiin kun oli taapero (sisällön, ei muoveja) sekä se minkä hävitin Metallican konsertissa 1993 kun joku idiootti tuuppasi minua kesken huulirasvan laiton.

Jopas rupesi huulia kuivamaan, pitäisikö sitä vähän sipaista...

Kuvan huulirasva oli mukana ylppäreissä, siksi se on sensuroitu.

4 kommenttia:

  1. Se tunne, kun huulet päättävät lohkeilla, eikä rasvaa ole mailla halmeilla, on hirmuinen!

    Siksipä minulla on ehkä kymmenisen huulirasvaa ripoteltuna pitkin asuntoa, reppuihin ja takin taskuihin :D Kulutus ei ole suuren suurta, mutta huulirasvattomuuden aiheuttama ärsytys on.

    VastaaPoista
  2. Ilman huulirasvaa en todellakaan lähde mihinkään. Mulla ei tosin kotonakaan montaa huulirasvaa ole. Yleensä on se yksi missä on vielä reilusti ja pari entisten reilujen jämiä jotka menee roskiin kun uusin on enää jämä. :D

    Muistan tuon Metallican konsertin ikuisesti, en vain sen takia, että näin Metallican ja kättelin Jasonia, vaan juurikin sen takia, että konsertin loppuaika ja varsinkin kotiin paluu bussilla oli tuskaa kun huulet oli haljeta irti päästä.

    VastaaPoista
  3. Minä olen jo vuosia vannonut Miramen Medilip-huulirasvan nimeen :) Ja mullakin on niitä niin ympäri asuntoa, laukuissa ja autossa. Ja teininä elin myös The Body Shop-purkkihuulirasva vaiheen. Minun "maut" olivat persikka tai mansikka. Uudempana versiona saatavaa vadelmaa on vielä (joskin se pitäisi heittää pois jo vanhentuneena).

    Ja huulien halkeamisesta on esimerkkinä kerta jolloin söin sen joka satokaudesta olevan yhden appelsiinin (tykkäisin, mutta allergisoi), seuraavan kerran hymyillessä alahuuli kirjaimellisesti halkesi keskeltä niin että veri tirskui. Ja taskussa ei ollut huulirasvaa...

    VastaaPoista
  4. Tais mullakin olla parikin eri makua noissa Body Shopeissa ennen kun Blistexiin vaihdoin. En kyllä enää muista mitä, paitsi sen ensimmäisen. :D

    Mulla ei huuli ole onneksi koskaan kuivuudesta haljennut verille, mutta suupielet oli verillä ja rikki muutama vuosi sitten ihan jatkuvasti. Nyt sekin on onneksi helpottanut. Siihen muuten auttoi sinkkitahna, Bepanthen vain pahenti asiaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.