Anni Pitkätassu

24. päivän aihe olisi ollut "tämä tekee minut iloiseksi", koska aihe oli jo kertaalleen käytetty päädyin keksimään siihen muuta. Silloin haasteen alussa pohdin josko aiheena olisi "tämä tekee minut surulliseksi/vihaiseksi", mutta viime päivinä päädyin aiheeseen "nämä kuvat jäivät haasteen jalkoihin". Minulla on nimittään kasa kuvia jotka odottavat julkaisua, mutta kun en viitsi montaa postausta per päivä tehdä niin nämä ovat jääneet roikkumaan kun haaste vie tilan. Tässä nyt muutama kuva. Kolmen ensimmäisen aiheena pikkusiskon synttärit.
Yllä yöllä saatu idea, pikkusiskon makuuhuoneen ovessa.

Jotkuthan tekevät täytekakun pohjan mittaamalla laseihin sama määrä kanamunia, sokeria ja jauhoja. Minä vedän ohjeen mukaan, mutta aika lähellä ne tosiaan menee, paitsi sokeri (hyvä niin!).

Kinuskikakku, kermaa reunat, sisällä lemon curdia kermalla ja vadelmia kermalla. Tein ensimmäistä kertaa kinuskia. Tuli hyvää, tosin jääkaapissa kovettui niin, että seuraavina päivinä oli hieman hankala leikata kakkua. Pikkusisko oli ihan innoissaan kun sai puhaltaa kynttilät!


Kävin tosiaan viikko sitten siellä Helsingissä niissä neulegraffitikuvauksissa, kaksi kuvaa siitäkin reissusta. Menomatkalla junassa tein pitsistä esimerkiksi millaisia neulegraffitteja voi tehdä. En muistanut kaaviota ulkoa, en ikinä muista, joten ohje piti saada jonnekin näkyville. Siinähän se etummaisen selkänojassa pysyi ja oli helppo seurata missä menee. :D

Helsingissä on Behnford's myymälä joka myy englantilaista ja amerikkalaisia herkkuja. Hieman olin kyllä pettynyt valikoimaan, en löytänyt mitään supersuosikkejani. Jotain lähti kuitenkin mukaan. Nuo toffeepopparit oli yllättävän hyviä.

Lopuksi pari pääsiäiskuvaa vielä.
Minä en ole koskaan pitänyt mämmistä, mutta itäsuomalaisena pashaa on kyllä tullut syötyä. Mummo-vainaani teki törkeän hyvää keltaista pashaa. Olen yrittänyt kysellä tädeiltä ja äidiltä ohjetta, mutta kellään ei taida olla sitä tallessa. Olen myös kokeillut monia ohjeita netistä ja lehdistä, mutta suurin osa on jotain kevytpashoja, yök, lähinnä jälkiruokarahkoja sanoisin minä. Nyt löysin ohjeen jota soveltamalla sain maun hyvin lähelle mummon pashaa, väri on kyllä edelleen vaalea. Koristelin pashan ensimmäisen kerran ristillä, yleensä tyydyn vain kauhomaan sitä kiposta.
Itse en ole ortodoksi, mutta äiti ja äidin suku on. Minut kastettiin isän uskonnon mukaan. Olen kyllä monesti miettinyt ortodoksiksi kääntymistä.

Pääsiäismuniakin innostuin värjäämään, en ole koskaan itse niitä värjäillyt, kun Aamulehdessä oli vinkkiä värien suhteen. Perinteinen sipulinkuorenkeltainen ei innosta, mutta näissäkin on siis käytetty luonnonvärejä. Edessä on mustikalla ja pinaatilla värjätyt. Mustikka ei kyllä hirveän sininen ole, lähinnä punertavan lila ja noh, tartteeko tuota "vihreää" edes kommentoida. :D Takana punajuuriliemellä ja kahvilla värjätyt. Punajuurella piti tulla punainen, aika punainen eikö. Kahvi oli onnistunein ja mielestäni aika kaunis.

Mukaan pääsi myös vihdoin höyhenpyrstön saaneet tiput. Pyrstöjen liimaus ja kuivattelu oli Annista järjettömän jännää puuhaa. Arvaatte varmaan miksi...

Vielä jäi kuvia odottelemaan julkaisua, osan voin käyttää seuraavien päivien haasteisiin ja osa voi odottaa ensi kuuhun kun eivät ole pahasti sidoksissa mihinkään aikaan.