torstaina, marraskuuta 10

Värjäsin käsin takkia. Mulla oli kumihanskat! Ilmeisesti ne kuitenkin fuskas jostain... Tuossa muuten erottaa hyvin keskellä peukaloa olevan arven, se menee ihan reunasta reunaan. Leikkasin sormeni tenavana rikkinäiseen pulloon, viisi tikkiä. Tuosta opin kumpi on oikea ja vasen, autokoulussa oli tosin hankalaa kun ei voinut ajaessa kokeilla sormea. Vielä nykyäänkin tarkastan sormesta kumpi on kumpi. :D Eron kyllä tuntee kokeilemattakin jos oikein keskittyy.

Yo-kokeiden jälkeen keskisormi oli aika söötissä kunnossa.

Ei tuo patti kokonaan laske vaikka sormi olisi rauhassa, mutta kun parin kuukauden aikana kirjoittaa kaksikymmentä konseptillistä tarinaa käsin on lopputulos jotain tuon tapaista. Kokeilin niin laastaria, ihoteippiä, jonkilaista urheiluteippiä kun rakkolaastareitakin. Kahdesta jälkimmäisestä oli hieman apua, mutta kyllä terveystiedon yo-kokeen puolessa välissä alkoi hiki nousta pintaan pohtiessa kestääkö sormi loppuun asti vai ei. Lääkärin mielestä minun pitää vain opetella kirjoittamaan erilailla. Just. Ihan varmasti tuohon on olemassa jotain tukisysteemejäkin, tietäisi vai mitä ja mistä hommata.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti sormi vielä ylppäreistä toipuu! Ne ovat kova koitos niin päälle kuin käsillekin. Eihän sitä nyt normaalisti joudu tunti tolkulla kirjoittamaan kynä sauhuten ja jännityksessä.

    VastaaPoista
  2. On tuo jo parempi, vähän taisi patti kasvaa, saas nähdä laskeutuuko takaisin. Keväällä olisi vielä yksi iso koitos, sitten ei ehkä tarttee enää tuommosta urakkaa nykästä. :D

    VastaaPoista