torstaina, syyskuuta 20

Ostin K-supermarketin euron hedelmä-päiviltä kookoksen. Monena vuonna olen pyöritellyt kookoksia käsissä, mutta en ole viitsinyt ostaa. Nyt vastaan tuli pieni yksilö, hinta vaivaiset 40 senttiä, joten päätin rohkaistua. Googlailtuani tovin avaamisohjeita lähdin rohkeasti testaamaan.

Ensimmäisenä oli löydettävä se yksi aukko, joka on muita pehmeämpi. Helppo homma, naula upposi nätisti ja valutin nesteet lasiin.

Seuraavaksi ohje käski naputella kevyehkösti vasaralla/veitsen tylsällä puolella keskelle kookosta kunnes kylkeen ilmestyy halkeama. Kiersin ja kiersin kehää, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta hermostuin ja paukutin vasaralla oikein kunnolla! Johan ilmesty halkeama. :D Sen jälkeen kookos halkeilikin lisää ja lopulta aukesi hyvin helpolla.

Itse kookoslihan irrottaminen kävi yllättävän näppärästi. Veitsellä veteli viiltoja ja napsautteli irti.
Kuoret oli lopulta todella puhtaat, kertoo miten siististi liha irtosi!

Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan käytti vain hieman voimaa paukutteluun. :D

26 kommenttia:

  1. Olisi tosi hauska joskus maistaa tuoretta kookosta. Mä siis i-n-h-o-a-n kuivatettua kookosta, niitä lastuja mitä on varsin monissa leivoksissa jne. Silti lapsuuden piirretyistä on jäänyt sellainen luulo, että kookos on hyvää. Ehkä tuore kookos olisikin? ;D

    VastaaPoista
  2. Noh, ei tuo kyllä erikoista ollut. Minäkään en lastuista ym. tykkää kakussa, mutta Punnitse ja Säästästä ostan joskus semmosia vähän lastua isompia kuutioita, ne on aika nam. Ovat vähän vähemmän kuivia ja jotenkin makeampia. :)

    VastaaPoista
  3. Varotaan niitä kookospähkinöitä, ne tappavat vuodessa 10 kertaa enemmän ihmisiä kuin hait.

    :D

    (Yllättävää mutta totta).

    VastaaPoista
  4. Mitäh?! :D Tuohon kookokseen ei kyllä olisi kuollut kun tukehtumalla, niin pieni se oli. ;D

    VastaaPoista
  5. Tuossa ei ihan jokainen ole onnistunut...

    VastaaPoista
  6. Halkasussa? Ei se oikeasti ollut vaikeaa. Minäkin luulin aiemmin, että tarttee sahat ja kirveet, mutta ei tosiaankaan. Kovasti kun kopauttelee juuri tuollain keskelle käännellen niin halkeama syntyy kun syntyykin, sen jälkeen ihan piece of cake.

    VastaaPoista
  7. Moggie on oikeassa. Toi sun pikkukaverikin on ollut alunperin sellaisessa paketissa, että kyllä kopsahtaa, jos päähän putoaa! Havainnollista kuva: http://www.flickr.com/photos/kotiaho/2057733804/
    Lapsen pää jää kokovertailussa kakkoseksi :)

    VastaaPoista
  8. Jos se mun halkasijaltaan 10cm kookos oli ton kokosella kuoressa, niin minkä kokosessa kuoressa on ns normikookos?! :D

    VastaaPoista
  9. En ole ikinä käsitellyt kookosta saatikka tiä mitä niistä saa aikaan :D

    VastaaPoista
  10. Kerta se on ensimmäinen, kuten mullekin. :D Sen mehun voi juoda semmosenaa (yök) ja lihaa voi syödä myös semmosenaa (nohjaa). Mä kokeilin myös paistaa Selviytyjät tapaan, mutta ei tullut erikoista. Mehun ja lihan voi tietty myös käyttää johonkin ruokaan. :)

    VastaaPoista
  11. Niinpä. Päähän putoamalla ne tappavat maailmanlaajuisesti n. 150 ihmistä, kun hait ovat 15:n surma.

    VastaaPoista
  12. Enpäs tätäkään faktaa tosiaan tiennyt. :D

    VastaaPoista
  13. Eipä ole tullut kokeiltua kookosta, mutta en niin herkkua minusta olekaan.
    Kuinkas ois kahvipurkki-diili tällä kertaa? Onko tarvetta?

    VastaaPoista
  14. Kookoslastut ym. on kyllä aika ällöjä, mutta ei nuo tuoreemmat yhtään pöllömpiä ole. :)

    Joo! Mä olenkin katsellut purkkia tässä muutamat kerrat ja miettinyt, että kun ensi viikosta saan rahaa voisin semmosen ostaa. En tosin tiedä mitä sillä kahvilla teen. :D

    VastaaPoista
  15. Tuo mulle se kahvi, niin vien taas töihin. ;) Laita mulle sähköpostia, niin sovitaan treffit.

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen kuullut tuon taian, että paikuttelee vain pitkin "päiväntasaajaa". Aika hauskaa, pitänee kokeilla itsekin!
    Haluatko edelleen niitä sormustinkukan siemeniä? Laita sähköpostilla mulle osoitteesi: saila (at) elsanlempituoli.fi niin laitan pienen pussin tulemaan.

    VastaaPoista
  17. Pähkinä todellakin aukeaa naputtelemalla päiväntasaajan/vatsan ympäri. En olisi minäkään uskonut ellen olisi onnistunut. Naputtele sitten ihan voimalla. ;)

    ps. Pistin postia.

    VastaaPoista
  18. koti kaverille... auta!
    http://www.youtube.com/watch?v=F3JccauEPSY&feature=youtu.be

    VastaaPoista
  19. Älä koskaan etsi itse löytöeläimelle kotia! Toimita kissa pikinmiten lähimpään löytöeläintaloon, he hoitavat asian siitä eteenpäin. Vieraan kissan ottaminen omaksi on varkaus, oli se sitten miten hylätyn näköinen tahansa. Et voi tietää onko sillä omistaja jossain. Välttääksesi kaikki syytökset, on paras antaa virallisten tahojen hoitaa asia. Voit toki kertoa heillä olevan tälläinen ihana kisu hoidossa, mutta itse et asiaa voi yksin hoitaa. (Tämä tulee kokemuksen syvällä rintaäänellä.)

    VastaaPoista
  20. Hei kokemuksen syvä rintaääni, ko. kissa on toimitettu löytöeläinkotiin ja ulkopuolinen taho yrittää auttaa uuden kodin löytymisessä ennen kuin tulee lopetusvuoro. Eläintalon nimeä ei voi mainita, koska heillä ei ole resursseja vastaanottaa esim. nettihörhöttäjien kyselyjä ja kommentointia.
    Kannattaa käyttää kokemusta asioiden pohdintaan ennen rintaääntä, niin kissakin tekee.

    VastaaPoista
  21. Videon perusteella saa väkisin kuvan, että kissa on yksityisen ihmisen hoidossa. Kannattaisiko mainita edes sana löytöeläintalo? Voisi herättää enemmän luottamusta. Kyllä kunnan määräämällä löytöeläntalolla pitäisi olla resursseja kyselyihin, sitähän he tekevät työkseen. Tietääkseni kaikilla virallisilla löytöeläintaloilla on myös nettisivut, joten hörhöjä ja kyselyjä varmasti riittää siis joka päivä. Kunnan löytöeläintalot eivät myöskään lopettele huvikseen nuoria terveitä kissoja. Jos he todella uhkaavat lopettaa kissan 15. päivän jälkeen, ottaisin yhteyttä eläinsuojeluviranomaiseen. Löytöeläintalolla ei selvästikään ole tarpeeksi resursseja jos puheluihin ei voida vastata eikä ole vara pitää tervettä pentuakaan elossa. Jossain mättää siis ja pahasti.

    Entisenä löytöeläintalon vapaaehtoisena olen vain äärimmäisen tarkka näistä asioista. Ihmiset eivät todellakaan tiedä tätä "varkaus"-pointtia vaan moni ottaa omaksi löytämiään kissoja tai antaa niitä eteenpäin. Vaikka kissa olisi minkä näköinen ja oloinen tahansa, ei kukaan voi koskaan tietää miksi tilanne on mikä on. Siksi nämä on AINA jätettävä virallisille tahoille. Liian moni kuvittelee tekevänsä hyvää, kun todellisuudessa rikkoo lakia.

    VastaaPoista
  22. Kiitos paneutumisesta aiheeseen. Valitettavasti tunnisteosaan laitetut termit eivät taida näkyä enää Youtube videiden yhteydessä, sillä siellä tuo kaipaamasi merkintä oli. Lisäsin tuon löytöeläintalo -merkinnän siis varsinaiseen saatetekstiin, parempi tietysti että juttu ei johda harhaan. Vaikea sanoa mikä on ongelmana ko. löytöeläintalossa, minun roolini on vain ja ainoastaa auttaa hienoa mirriä löytämään vastuuntuntoinen koti, sillä olen ollut sitä pelastamassa alusta asti. Mitä tulee laillisuuksiin, eläin ja muu luonto nauttivat lain suojasta todella vain minimaalisesti, joten täytyy olla melko tampio, jos tuon riman vielä alittaa.

    VastaaPoista
  23. On yllättävän yleistä, että ihmiset kuvittelevat voivansa ottaa pihalta löydetyn (hylätyn) kissan omaksi. Monihan ruokkii näitä hylätyksi luulemiaan kissoja ja vuosien ruokinnan jälkeen ottavat ne omaksi. Ei ole myöskään kovinkaan harvinaista, että liikkuva kissa elää kaksoiselämää. Ihmiset ajattelevat vain olevansa hyväsydämisiä pelastaessaan kissan ulkoa. Valitettavasti monet eivät ymmärrä, että kissa voi kulkea pitkiä matkoja, olla karannut tai muuten kadonnut, ties vaikka kulkeutunut auton mukana kokonaan toiselle puolelle Suomea. Ei siis pidä olettaa, että ulkoa huonossa kunnossa löydetty kissa on oikeasti koditon. Siksi on niin tärkeä viedä kissa kunnan löytöeläintaloon (nimenomaan sinne kunnan määräämään vielä, ei niihin satunnaisiin hyvää tekeviin järjestöihin, sillä heillä ei lain mukaista valtaa asiassa ole). Löytöeläintalossa sitten mennään lain mukaan eli säilövät kissaa 15. päivää jonka aikana entinen omistaja voi lemmikkiään kysellä, tämän jälkeen kissa on virallisesti mahdollista luovuttaa eteenpäin (tai sijoittaa vaikka näihin vähemmän virallisiin löytökoteihin). Tämä kuvio voi tuntua nipottamiselta monesta, mutta koska emme ikinä tiedä miksi pihalta löytynyt eläin siellä on, on parempi mennä kuten laki velvoittaa. Itse tähän varkaus-juttuun törmäsin löytöeläntalossa työskennellessä ja nykyään olen siitä tosiaan äärimmäisen tarkka. (Ja takulla syyttäisin jotakuta varkaudesta jos he omisivat karanneen kissani.)

    Niin ja kunnan löytöeläintalolla ei tosiaankaan pitäisi olla ongelmia löytöeläinten tiedotusten ja sijoitusten kanssa, eikä myöskään tarvetta tapattaa nuorta tervettä kissaa, heille löytyy aivan varmasti koti, jos löytöeläintalo yhtään asiaansa osaa. Hienoa kuitenkin, että jaksat tehdä omaakin markkinointia! Tuolla innolla voisit ruveta vapaaehtoiseksi oman alueen löytöeläintalolle. :)

    VastaaPoista
  24. "... löytöeläintalolla ei tosiaankaan pitäisi olla ongelmia löytöeläinten tiedotusten ja sijoitusten kanssa, eikä myöskään tarvetta tapattaa nuorta tervettä kissaa, heille löytyy aivan varmasti koti, jos löytöeläintalo yhtään asiaansa osaa."

    Ei pitäisi ja jos.
    Alalla on yksityisiä yrittäjiä, jotka on valittu halvimman tarjouksen perusteella ja ne toimivat kuten markkinoilla toimitaan, eikä alan toimintaa tarkkaile kukaan.





    VastaaPoista
  25. Olen oman kissani hakenut nimenomaan yksityiseltä, joka on kunnan määräämä löytöeläintalo. Eikä mitään pahaa sanottavaa heistä, päinvastoin.

    Kunnat tarjoavat ihan kohtuullisen korvauksen löytöeläinten hoidosta, joten en näe syytä miksi yksityinenkään ei siinä hommassa onnistuisi. Varsinkin kun monissa kunnissa on myös näitä vapaaehtoisjärjestöjä, jotka paikkaavat sitten osan tarpeesta.

    Jos homma ei omassa kunnassa toimi niin valitusta kehiin, joko löytöeläntalolle tai jos todella on resurssit niin vähissä ettei ole vara tiedottaa löytöeläimistä ja vastata kyselyihin niin valitus kunnalle. Kyselyihin vastaaminen on kuitenkin oleellisin osa koko hommaa, miten yhtään löytöeläintä voi koskaan päästä uuteen kotiin, jos ei voi soittaa ja kysellä heistä?! Enkä minä ainakaan saanut montaakaan hörhöpuhelua, vaikka löytöeläintalollamme oli nettisivut pullollaan suloisia kissoja ja kerroimme toiminnastamme jopa lehdissä (kerran minun nimellä ja naamalla).

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.