perjantaina, heinäkuuta 25


Tässä yksi päivä kotiin tullessa Anni ei tullut tapansa mukaan ovelle vastaan. Yleensä neiti on siis kärppänä ovella ja pyrkii rappuun. Huutelin kissaa hetken ja kiertelin asuntoa, mutta ei näkynyt missään ketään. Ihmettelin hieman kunnes huomasin sojottavan tassun kantokopassa. Ilmeisesti se oli joku merkki äipälle, täällä oon, älä ihmettele, en jaksa nousta.


Yksi Annin, ja varmasti monen muukin kissan, lempipaikoista on pahvilaatikot. Annin onneksi tilaan nykyään zooplussalta paljon ruokaa kerralla eli tulee kissan kokoinen laatikko! Tai no, änkesi Anni niihin pienempiinkin laatikoihin, mutta tuon mahan kanssa se alkoi olla jo ahdas. Laatikoiden pureskelu sen sijaan on loppunut kokonaan, en ole nähnyt purtuja bokseja enää pariin vuoteen. Liekö ohimenevä vaihe vai rupesiko pahvi maistumaan pahvilta?

 
Kaikenlaiset pakkauspaperit on myös Annin mieleen. Jos ostoskassissa vähänkään rapisee on kissa paikalla. Pakkauspaperi pitää rytätä palloksi ja viskata oikein korkealle ilmaan, josta Anni sitten ottaa kahdella tassulla kopin. Anni on muuten todella hyvä kopittelja, ei tule huteja! Myöhemmin paperit pitää sitten litata ja nukkua niiden päällä. Rapina ei kai haittaa unia?

3 kommenttia:

  1. Rapina ehkä lisää unen laatua ;-)
    Mahtavaa kuulla, että siemenet löytyivät :-D
    Annilla on paperikuvassa söpöt hepulipupillit!

    VastaaPoista
  2. Anni, oot niin Oikea Kissa! Just tommosii!

    VastaaPoista
  3. Anni on vain järkyttynyt kun kehtaan tulla kuvaamaan. ;) Joo! Onneksi löytyi! Nyt vaan toivotaan, että ne vielä itää joku vuosi. :D

    Anni on kissojen kissa. *pus* Joka muuten tuli juuri viereen katsomaan, selvästi kurkkimaan mitä mä kehtaan sen nimissä kirjoittaa. :D

    VastaaPoista