lauantaina, huhtikuuta 25

Viime kesänä ostin Ikean ihanan nojatuolin, en muistanut sitä silloin hehkuttaa, mutta tässähän se tulee samalla. On siis todella hyvä istua, myös tälläiselle pätkälle! Voi nostaa jalat koukkuun tuolille tai käsinojien yli, istuinosa on tilava ja syvä. Ainoa ongelma lyhyellä on ettei kamalan pitkään voi pitää jalkoja alhaalla, koska ne eivät yllä kunnolla lattialle, jonkinlainen rahi pitäisi siis kehitellä. Tuoliin kuuluvaa en halua, koska se on liian iso, mutta jos vaikka ompelisi tai neuloisi itse jotain. Ideoita on, aikaa ei. :P

Mihin se kiva lelu katosi?
Alku vuosi onkin tullut tuolia hyödynnettyä, olen lukenut, lukenut, lukenut, katsonut videoita ja kirjoittanut, tosin tuolissa en koneella kirjoita sentään. Opiskeltua on siis tullut aamusta iltaan.

Jos mä tohon vähän...
Onneksi sentään saan aina seuraa. Minullahan on asunnossa yksi extrahuone, kun en syksyn epäonnisen kämppisyrityksen jälkeen enää suostunut ottamaan uutta enkä pienempää asuntoa ole saanut. Ylimääräinen makkari on siis pyhitetty opiskelulle, ei häiriötekijöitä, paitsi yksi joka haluaa puskea, pureskella ja tiputella lyijykyniäni. Onneksi kynän piilottaminen vihon väliin auttoi edes hetkeksi (ylempi kuva), tosin kirjoita nyt vihkoon jotain, kun joku makaa sen päällä.

...pusken...
Jossain vaiheessa Anniakin alkaa opiskeleminen ramasemaan ja yleensä kissa siirtyykin nojatuolin selkämyksen päälle nukkumaan. Suunnittelija on selvästi kissaihminen, selkänojan päällinen on kuin kissalle tehty.

catfie!
Olkani yli on hyvä tarkkailla tuleeko hommat tehtyä ja välirapsut tuo hyvää "liikuntaa" jumittavalle opiskelijalle.

familismi, segregaatio, Mannheim, liminaali, islam, hegemonia...*haukotus*
Lopulta Annikin väsähtää. On se niin rankkaa pitää seuraa tai sitten tasa-arvoasiat ja politiikka on Annista tylsää. ;)

Anteeksi rakeiset ja teknisesti rumat kuvat, illalla kännykällä ei juuri parempia saa.

10 kommenttia:

  1. Mainio tuoli siis! Kissaihmiset saisivat useamminkin suunnitella tuoleja ;-) Ihana tuo catfie!

    VastaaPoista
  2. Enkä ole ainoa joka ko. tuoliin on ihastunut! Huushollin Pepihän hankki samanlaisen vähän aika sitten. :)
    Haha! Catfie on otettu yömyöhällä toooodella väsyneenä ja nuhruisena. Onneksi Anni on aina söpö. ;)

    VastaaPoista
  3. Upea tuoli! Tuollaisen monikäyttöisen minäkin haluaisin. Anni on selvästi kätevä kirjoitustöissä auttamisessa kuten Max. Lähdetkö kissakahvila retkelle? - emäntä

    VastaaPoista
  4. Loistava löytö, kun se miellyttää silmää, kissaa ja ihmistä ;)

    VastaaPoista
  5. Tuoli oli todellinen löyty! Olen vuosia Ikeassa käydessä kokeillut nojatuoleja vähän sillä silmällä, mutta ei ole sopivia ollut (minun tyylistä ja sopivaa istua). Nyt ihan sattumalta löysin tuon. Pistin vitsillä Facebookiin viestiä olisiko jollain autoa, jotta saisin tuolin kotiin. En ollut tosissani tuolia ostamassa juuri silloin, en ollut kotona katsonut mahtuuko se mihinkään enkä muutenkaan uskonut kellään olevan autoa, koska kavereissani ei juuri autollisia ole. Kiertelinkin Ikean läpi ja kävelin bussipysäkille, oikeastaan unohtaen koko tuolin. Siinä bussia odotellessa Rouva Pioni sitten soitti ja kysyi vieläkö olen Ikeassa, hän on tulossa auton kanssa sinne pian istuintyynyjä hakemaan. Minä sitten käppäilin takaisin Ikealle ja tuntia myöhemmin minulla oli tuoli kotona... :D Pieniä kiemuroita siinä koettiin vielä tuolia tuodessa, ensin oli tarkoitus vuokrata peräkärry, mutta eivät antaneet sitä lainaan, kun kauppa ei ollut auki enää kun vajaa tunnin. Pienellä pyörittelyllä tuoli mahtui kuitenkin autoon ja Rva Pionin poika änkeytyi kippurassa kumotuille takapenkeille. Onneksi matka oli lyhyt, suoraa isoja valtateitä. Ihana Pionin poika vielä kantoi tuolin sisään ja siihen minä jäin Annin kanssa pakettia kummastelemaan kun he lähtivät. :)

    Pepsin ja Maxin emäntä: Voisin jos tietäisin mitä se maksaa. En ole ilmottautunut, kun en tiedä millaisiin summiin visiitti kohoaa. On eurot vähän tiukassa tällä hetkellä. :(

    VastaaPoista
  6. Kynät on hyvii! Mutta enimmäkseen kiellettyjä... sääli.

    VastaaPoista
  7. Kynät, pyyhekumit, appelsiinipuutikut, kaikki pieni tavara joka unohtuu pöydälle. ;)

    VastaaPoista
  8. "Catfie" -ihana sana <3. - Minä ratkaisin kynä-problematiikan pajunoksanpätkillä. Oksasaksilla sopivan mittaisiksi ja mattojen alle piiloon - tuntikausien hupia kissoille, hih.
    - Pipsun ja Miirun Pirjo -

    VastaaPoista
  9. Meillä on mehupillut leikkikaluna, Annia tykkää erityisesti sellaisista hieman paksummista "smoothiepilleistä". :D Luulen tuossa kynäjutussa sen parhaan jutun olevan se tiputtaminen. Usein ne tiputetut tavarat kun löytyy ihan pöydän vierestä eikä niillä välttämättä ole leikitty lattialla enää. :)
    Oksia pitäisi kyllä kokeilla! Niissähän on ihan oma tuoksunsakin.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.