Anni Pitkätassu

Syksyn yo-kirjoitukset ohi, tavalliset kokeet tehty ja syysloma alussa, ei siis enää tekosyitä laiminlyödä blogia. :D Palataan siis kesälle ja tässä se lupaamaani jatko-osa Pikkupalatsille.

Jäimme keskikerrokseen. Punaisen pääsalin vierestä Hämeenpuiston puolelta löytyy sininen sali ns Rouvien salonki.

Tunnelma oli tosi herkkä verrattuna muihin huoneisiin, muualla on aika tummaa ja raskasta, mutta täällä hyvin vaaleaa ja osa kalusteistakin valkoisia. Takka on alkuperäinen.

Nurkassa oli tälläinen ikonin tapainen, tehty erilaisista kivistä.
Oli niin suolakivimäinen, että teki mieli nuolaista. En nuolaissut. ;P

Vierestä löytyy vihreä jugend-sali.

Vaikka en tälläisestä simppelimmästä jugendista suuremmin välitä, oli tuo pitkä penkki kaappeineen ja hyllyineen kyllä veikeä.

Kuka tunnistaa mistä tämä neito on tuttu?
Vinkkinä voin sanoa Tampere ja huomattavasti suurempi. ;)

Sisäpihan puolella on vielä patruunan huone joka toimii nykyään palatsiemännän työhuoneena. Kelpaisi minullekin! Harmillisesti otin kuvan epähuomiossa valoa vasten. :(

Tämän hauskan lampun jälkeen alakertaan jossa oli ennen birjardihuone, talonmiehen asunto sekä erilaisia varastotiloja ja pesutupa. Alakerta koki siis aikamoisen uudistuksen Parhankankaiden ostettua palatsi.

Biljardihuone toki säilytettiin, mutta muut tilat muokattiin upeaksi sauna- ja allasosastoksi sekä pieneksi yksiöksi (sinne emme päässeet).

Vau. Kuvat eivät tee oikeutta tälle upealle allasosastolle!
Tämän mielettömän lasimosaiikkiteoksen takana on taitelija Tuula Lehtinen, nimeksi työlle on annettu "Leilan puutarha" palatsin omistajan mukaan.

Nippelitietona (lunttaan kirjasta), työn koko pylväät huomioiden on 25 neliötä. Tekemässä oli taitelijan lisäksi kahdeksan assistenttia. Työhön upposi 500 000 (ed. mainittujen) leikkelemää venetsialaista mosaiikkipalasta, yhteensä 138 eri värisävyä. Peräosa tilasta on vihertävää, muuttuen asteittain ruskeammaksi mitä lähemmäs etualaa tullaan. Aikaa teoksen tekoon kului melko tarkalleen tasan vuosi.

Myös välitilojen ja ikkunoiden hiekkapuhalletut lasit oli kauniit, vaikka monelta varmasti jäikin huomaamatta mykistävän mosaiikkiteoksen rinnalla. Alakerran tilat on vuokrattavissa, kuten keskikerroskin.

Viimeisenä pääsemme biljardihuoneeseen joka sijaitsee allasosaston takana.

Takka ja seinäpanelit ovat alkuperäisiä Sparren suunnittelemia, vaikkakin takan mallia muutettiin alkuperäisestä rakennuttaja Bruunin toiveesta sekä myöhemmin siihenkin on muurattu tuo ruskea osa luukkuineen jolloin takasta tuli umpinainen.

Enhän minä ole edes tainnut muistaa kertoa kuka koko Pikkupalatsin rakennutti! Siis, 1897 Finlaysonin ensimmäinen isännöitsijä Christian Bruun teetätti arkkitehti Frederik Thesleffillä piirustukset palatsia varten. Louis Sparrelta tilattiin suunnitelmat sisustuksen suhteen.

Bruunit eivät kuitenkaan asuneet palatsissa kuin kaksi vuotta, sillä Bruun irtisanottiin Finlaysonilta hänen oltua liian tehokas ja "tuhlaileva". Tämän jälkeen palatsi jaettiin kahtia, ylä- ja alakertaan jollaisena se sitten pysyikin pitkään. Muitakaan kovin pitkäaikaisia asukkaita talossa ei ollut, olisikohan pisimmät viihtyneet 20 vuotta? Sota-aikaan palatsissa asui myös sairaanhoitajia ja tehdasväkeä.

Tähän valaisimeen sitten loppuukin minun kierros Pikkupalatsissa. Nettisivuilta löytyy lisää kauniita kuvia ja muutakin tietoa jos vaikka haluat vuokrata tiloja tai käydä visiitillä. Suosittelen!