30. päivän haaste, ensimmäisen päivän aiheena omakuva.

Piti tosiaan eilen jo laittaa tämä, mutta rupesin kokoamaan kuvia illalla ja kaikki jotka kuvaavat perusdigikameralla tietävät ettei kuvaamista hämärässä oikein tule mitään. Paperivalokuviin tuli varjoja niin pahasti, että jätin kuvaamisen suosiolla täksi päiväksi ja päivänvaloon. :)

Idea syntyi melkein heti kun omakuva-aiheen näin ja kokosinkin kuvat tosiaan eilen. Samalla löysin eräästä laatikosta iiiiiison pinon kuvia joiden luulin jo hukkuneen! Lukijat voivat arvuutella minkä ikäinen olen missäkin kuvassa tai mikä olisi aikajärjestys.

[Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.]

Ajattelin osallistua tämmöseen haasteeseen, on tämä vissiin kiertänyt jo aiemminkin, mutta en ole nähnyt itse enkä osallistunut joten... :)

Idea on siis julkaista joka päivä valokuva päivän aiheesta. Aloitus on huhtikuun ensimmäisenä. Yleisesti hyväksyttyä on kaiketi napsasta jonain päivänä useampikin kuva jos tietää ettei kerkeä toisena päivänä kuvia ottamaan tai julkaista useampi päivä kerralla. Itse yritän julkaista joka päivä ja käyttää mahdollisimman tuoreita kuvia, mutta katsellaan kuinka käy. Toki jos eteen sattuu mielenkiintoinen idea jollekin toiselle päivälle niin voipi olla, että kuvaan etukäteen.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

"Tämä tekee minut iloiseksi" löytyy listalta jostain syystä kahdesti. Tähän jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa. Minä varmaan vetäsen tuo kahdesti tai sitten vastakohdan "tämä tekee minut surulliseksi/vihaiseksi/jotain".

Tässä on kyllä yksi kovan onnen paketti. Joskus joulukuun alussa tilasin Yvesiltä kynttilöitä ja suihkusaippuan. Paketti ei koskaan tullut ja unohdin koko asian. Tammikuussa sain kirjeen jossa pahoiteltiin etten ollut tyytyväinen pakettiin. Mihin pakettiin? Pistin sähköpostia Yvesille ja kerroin etten koskaan saanut mitään pakettia mihin olisin ollut pettynyt ja palauttanut. Ne lupasivat lähettää paketin uudelleen. Odottelin ja odottelin, pakettia ei kuulunut. Sain jälleen lapun missä voivoiteltiin palauttamaani pakettia. Sähköpostitse sovittiin jälleen paketin lähettämisestä. Tällä kertaa he mainitsivat, että paketin pitäisi olla perillä noin kymmenessä päivässä. 20 päivää meni eikä minkäänlaista ilmoitusta tullut paketin noutamisesta. Arvelin sen kököttävän Postissa/Valintatalossa joten utelin asiasta sähköpostilla. Sain lähetystunnuksen ja sen avulla Posti luovuttikin paketin vihdoin minulle.

Selvisi myös Yvesin kanssa miksi aiemmat paketit eivät koskaan saapuneet minulle. He lähettävät pakettien saapumisilmoitukset sähköpostiin, ei kotiin lappua, tekstiviestiä tms kuten yleensä tapahtuu kun paketti on Postiin saapunut. Tästä ei missään kerrottu mitään joten en todellakaan osannut varautua tutkimaan olenko joskus heille jonkun sähköpostin antanut ja minkähän. Kappas kappas, olin antanut, jonkun iän ikuisen luukku.comin osoitteen jota en ole käyttänyt enää viiteen vuoteen, koska se täyttyy roskapostista päivässä. Postissa päivittelin asiaa ja täti tiskin takana totesikin, että viime aikoina on paljon Yvesejä palautunut, tässä lienee siis vastaus.

Vinkkinä siis firmoille jotka haluavat olla nykyaikaisen sähköisiä. Varmistakaa asiakkaaltanne, että heidän antama sähköposti todella toimii. Ei varmasti ole halpaa hupia lähetellä ihmisten paketteja ees taas. Harva antaa sitä käytetyintä sähköpostiaan yritysten käyttöön mainospostia välttääkseen. Niin kiva kun se sähköposti onkin, se ei ole viime kädessä kamalan luotettava. Jos välttämättä tahdotte hoitaa asiat sähköpostilla niin ilmoittakaa siitä ainakin kissan kokoisin kirjaimin jotta asiakas voi siihen varautua.

Näillä höpöillä tossuilla....

...saa näin söpöjä jälkiä. (Jälkikuva aika vanha, mutta sopipa tähän postaukseen.)

Eilen oli julkkiksia Duossa (kauppakeskus). Puavo haasteli junaradoista ja maaseudun autioitumisesta, joku neljäkymmentä vuotta vanha juttu kaiveli hänen hampaankolossa. Tamperelaisia asia varmasti koskettikin sydämeen asti.

Mikko jakeli silmälaseja ja pisti jauhot suuhun mummolle joka kyseli eläkeläisten huonoista oloista. Ei kuulma kuulu hänelle. Ei tainnut mummon ääni Mikolle mennä, eikä mene minunkaan. Silmälasit otin, vaikka en semmoisia tarvitse (harmi, näytän paljon älykkäämmälle laseissa, paitsi ehken näissä mikoissa). Iskälle voisi lahjoittaa yhden parin lisää kun sillä on aina kaikki silmälasit hukassa. ;)

Nostin pahvilaatikon makkarista eteiseen jotta vien se mennessäni roskiin. Sain kengät jalkaa ja jo siellä oli asukas.

Sama pyykkipussin kanssa. Tulin tyhjän pussin kanssa pyykkituvasta kotiin ottaakseni mukaani lisää pyykkiä, käänsin selkäni ja "pyykki" pomppasi pussiin.

Miksi mun kynttilässä lukee varasto? Huomasin tuon muuten vasta kotona...

[klikkaa kuvaa saadaksesi se suuremmaksi]

No niinpä! Kuvaa täydellisesti viime aikaisia fiiliksiä. Missäs ne eropaperit voi täyttää?

terv. sea jolla on matikan yo-kirjotukset tasan kahden viikon päästä

Kevät tuo esiin Anni Aurinkoisen. Itse en keväästä tai kesästä välitä, mutta Anni tykkää sillä se tarkoittaa pidempään auki olevaa ovea parvekkeelle. Uudet tuoksut syntyy kevään myötä sekä pääsee tarkkailemaan tipuja ja teekkareita! Äippä pohtii lähinnä mitä istuttaa parvekkeelle jonne ei aurinko paista. Menestyykö tuolla mikään kukkiva?

Teki mieli päivittää, mutta huomasin, että eihän mulla ole koneella kuvia! Pikkusisko hajotti kameransa juuri ennen reissua ja lainasin omani sille matkaan, siellä ne kuvat nyt on jossain Itämerellä vai liekö jo Helsingissä. Mutta löyty koneelta sentään jotain!

Isosiskolle joululahjaksi menneet villasukat, jalat tosin minun. Hää mieheke sai petrolinsiniset joissa sydän oli pohjassa. Sisko varmaan lähettäisi kuvan jo jaksaisi ja tietäisi missä kameran piuha? ;D Vihreä oli toiveväri, sydän ylläri, ihan perussukat seiskaveikasta.