Vappumenoja varten piti fiksata hieman haalareiden lahkeita, tälläinen 157cm hukkapätkä kun ei näe päivää jolloin housujen lahkeet olisi valmiiksi sopivat. En kuitenkaan jaksanut lähteä ompelemaan, joten pistin vain hakaneulat. Jotta merkitön haalarini saisi jotain väriä, en piilottanut hakaneuloja nurjalle vaan pujotin niihin puuhelmet ja laitoin reteesti eteen ja taakse. Joku karvainen "tiivistäjä" tietenkin suhahti heti paikalle. Elä nyt sitten noiden kanssa. Annin ilme kertonee kaiken... Joojoo, rakas kisuseni, niin rakastankin, mutta ei se tarkoita ettet olisi toisinaan ärsyttävä.

Olen Flipin ja Hyssen hyllystä bongannutkin, mutta yksi päivä kassajonossa edellä oleva osti Flipin! Oli ihan pakko paparatseilla, melkein hihkaisin ääneen "mä luen ton kissan blogia!", mutta viime hetkellä napsautin suuni kiinni. Jos kassana olisi ollut joku tuttu lempparini, olisin varmaan kassalle sanonut asiasta, mä kun olen semmonen kiireisen painajainen, aina lörpöttämässä kaupankassoille. Tuo "seuraava voittaja?"-kapula muuten sopii jotenkin tosi hyvin kuvaan. :D

Meillä on naapurustossa muutamia kisuja, niitä on kiva bongailla ikkunoista. Yllä talvelta kuva, en kehdannut lähemmäs mennä kun tyyppien ikkuna on oikeasti maan tasalla, olisivat ehkä ihmetelleet miksi naapuri tulee kuvailemaan heidän ikkunasta sisään. Mutta kun karvakaveri noin komeasti tornin nokassa kyttää!

 

Näiden naapuritalon kissojen, etsi kuvasta,  elämää tulee kytättyä joka päivä. Onnellisilla on lasitettu parveke, joten kisut (kaksi) pääsevät nähtävästi vapaasti kulkemaan sisälle ja ulos yötä päivää. Meillähän ovi menee kiinni yöksi ja kun en itse ole kotona, meillä kun ei ole laseja, pelkästään verkko, joka sekin on matala. Ei Anni ole koskaan siitä yli pyrkinyt, mutta periaatteestakaan en jätä yksi vartioimatta, toisaalta jos kissa lähtisi loikalla yli niin paljonpa vahtiminen sisältä auttaisi. :D Jok.tap. nuo kaksi nakottaa parvekkeella joka päivä ja yö ja olinkin hieman huolissani kun yksi päivä heitä ei näkynyt. Ehkä olivat lomalla.
 

nim. sea, joka ei kyttää naapureita, mutta naapureiden kissoja kyllä!

Viimeisenä bonuskuva, sormikolo kissan tassussa. Olenko ainoa josta on aivan ihana tunkea etusormi tuonne anturoiden väliin? Kissojen tassut on vain niin vastustamattoman ihania, pehmoisia ja söpöjä.

Edellisessä vilahtikin Annin heinä- ja vesipaikka. Kuvassa näkyi vai vesi, sillä kuvanottohetkellä heinä ei vielä kasvanut. Menossa on nimittäin testi! Minähän kasvatan Annille heinää läpi vuoden, koska sen avulla Anni ei oksenna, luit oikein, ei oksenna. Moniahan heinä juuri auttaa oksentamaan, mutta meillä menee näin päin, sopii minulle, oksut on ärsyttävä siivota, matolta.

Meillä kasvaa yleensä kauppahallin eläinkaupasta ostettu luomuvehnä-kaura-sekote sekä popkorni eli maissi. Olen aina suosinut tyyliä jossa liotan osa ja osan laitan kuivana, näin saa periaatteessa (uskomus) heinän kasvamaan neljässä erässä, vehnä ja kaura kun nousee ensin ja maissi myöhemmin, liotetut toki ennemmin kuin kuivat. Tänä kesänä tein kuitenkin testi! Istutin isoon kesäheinäkoriin neljässä ryhmässä siemenet, etuvasemmalla on liotettu vehnäkaura, takavasemmalla kuiva, edessä oikealla liotettu poppari, takana kuiva. Kuten ensimmäistä kuvasta huomaa, vehnäkaura oli syötävää huomattavasti ennen maissia. Alemmassa kuvassa taas popkornikin on päässyt vauhtiin. Hämmentäväksi kokeeni tekee, että ensimmäinen kuva on otettu 18.6 ja toinen 5.7, mikä tarkoittaa, että maissi kasvaa todella hitaasti, oli se liotettu tai ei. En tiedä onko kesäkuun säät olleet syynä, tuohan kasvaa avonaisella parvekkeella, mutta ei minusta kyllä heinissä näin suurta eroa ole koskaan ennen ollut, ainakaan sisällä kasvaessa. Kyllä maissikin on noussut syömäkuntoon viikossa tai puolessatoista, ei sillä koskaan kolmea viikkoa mennyt. :O Ehkä jatkamme testailua taas jossain vaiheessa...

Vuorossa kaikkea kasvava, kukkivaa ja semmoista kesäistä. Meidän talon pihassa on hassu puska johon tulee ensin kukat ja siten vasta lehdet. Tietääkö kukaan mikä tämä on?

Alkukeväästä parvekkeellani oli vain tämä asetelma eli helmililjoja ja tulppaaneja. Tosin sekin jäi hieman supertörkyisen parvekkeen varjoon. Kuvasta on tietenkin rajattu ulos kaikki siitepölykuorrutteiset tavarat. :D

 

Tässä sitten tulos kun puunasin, putsasin, kuskasin ämpärikaupalla vettä parvekkeelle. Löysin myös TAYSin takaa loistavan kukkamyymälän, kaupunkilaisen ongelma kun yleensä isot puutarhamyymälät on lähikunnissa tai muuten bussien saavuttamattomissa. Kukkarin bongasin ostoskassin kyljestä, näin siis yhdellä mummelilla pussillisen kukkia bussipysäkillä, päättelin hänen tulleen myymälästä bussilla joten ei kun googlaamaan.

Kuva on vähän erilaisempi kun tein sen Facebookkiin yleisön vaadittua kuvia puhtaasta ja kauniista parvekkeesta.

Verenpisara on edellisen kuvan jälkeen puhjennut todelliseen loistoon. Tälläisiä nippuja on useita ja jaksan ihastella niitä joka päivä. Tykkään verenpisarasta ihan hulluna, se kun on kaunis niin pulleina nuppuina, hieman auenneena kun täyteen "lentoon" lähtiessä.

Pari viikkoa myöhemmin löysin vihdoin Anttilasta pinkkeihin tyynyihini mätsäävät selkätyynyt.

Pinkithän ovat siis vanhat valkoiset pinkkiraitaiset tyynyt (ollut miljoonassa kesäkuvassa), olivat vain kovin haalistuneet ja viime kesänä sitten värjäsinkin ne koneessa. Samaan koneeseen löin myös selkätyynyt (otsikkokuvassa), mutta niiden sisus mureni omituiseksi töhnäksi, joten tarvitsin uudet tyynyt. Vaan kun Tiimaria ei enää ole, on halvat tyynyt kiven alla. Outoa kyllä, missään ei myöskään myydä mitään pinkkiä! Ostin itseasiassa Anttilan alesta ensin turkoosi-valkoiset, mutta ne eivät oikein sattuneet pinkin kanssa, joten hain seuraavana päivänä nuo keltaiset. Ne onneksi sopii oikein hyvin. Nyt pitäisi keksiä mitä tehdä niille turkoosi-valkoisille, aletuotteita tuskin voi palauttaa.

Anni esittelee, tietenkin, onhan neiti semmoinen linssilude ja tuolien ahkera käyttäjä, minuakin ahkerampi. Pöytäliina on muuten UFFilta parilla eurolla ostettu verho. ;)

ps. Kokeilen vähän tälläistä leveämpää pohjaa ja isompia kuvia. Kertokaa toki kumpi on parempi, entinen vai tämä? Itse jotenkin ajattelisin hieman isompien kuvien olevan parempi, itse kun ainakin olen laiska klikkailemaan isommaksi. :)

 Pikkusiskolla oli synttärit keväällä.

Ja isolla tammikuussa, joskin kortti lähti vasta kesäkuussa. :D

 Ollaan vähän nukuttu...

 Varpaiden päällä ja...

sohvan nurkassa masu kohti kattoa.

Nyt ollaan taas hereillä! Ei me olla teitä siis unohdettu.
Eli lupaan lähipäivinä laittaa kasan postauksia tulemaan ajastuksella. :)

Koulun myötä sitä on tullut jotenkin kriittiseksi ja huomaa kaiken "väärän". Huomaatteko te mikä näissä mainoksissa on "väärin", ei siis mitään kirjoitusvirhettä tms, vaan noin muuten.

Minusta nämä on kovin asenteellisia ja luovat tietynlaisia mielikuvia. Ylempi on yliopiston mainos, tietenkin siinä on tyttö, hieman vakava, vaikkakin selvästi nuorekas. Värit on vaaleat, rauhalliset ja vakavat, teksti ja fontti antaa yliopistosta oman kuvansa, vakaa, säntillinen ja paikka jossa ei pärjää jos ei ota hommaa tosissaan.

Alemmassa mainoksessa taas on poikamaiset värit, fontit, letkeää menoa, yritystä olla cool ja vielä kilpailukin mukana. Ammattikorkeasta valmistuu asenteella, energialla ja tutkinnolla työllistytään!

Vai mitä mieltä te olette?

 Annilla oli yksi päivä hassu kippura viiksi. Kokeilin vähän nykästä onko se irtonainen, mutta kiinni oli! Nyt se on tainnut jo tippua. :) Alemmasta kuvasta huomaa ehkä paremmin.

"Yks hönö kuvaa jotain viiksii..."

 Enpäs ole ihan varma onko kupu enää paikalla, mutta pari viikkoa sitten vielä oli.
Ihana auringonpaiste heijastutti kaupungin teatterin ja vanhan kirkon kauniisti kuvun pintaan, takana siis raatihuone.

Keskiviikkona kesä tuli Hervantaan!

Ja K-supermarket myi valmiiksi maalattuja ja keitettyjä kanamunia. Hassuja, eikä edes pahan hintaisia, hinta jäi kyllä kuvasta ulos, mutta ei ne nyt montaa euroa olleet. Melkein ostin. :)

Olen aina ajatellut, että vältän kasvojeni paljastelua blogissa, mutta olettehan te kuitenkin jo nähneet miltä näytän niin samapa se. Keksin reissussa nimittäin otella vähän "selfieitä", nehän on nykyään niin suosittuja ja vaikka vähän hassuja ovatkin, on ne yksin matkustajalle oikeastaan ihan hauska vaihtoehto, saapahan välillä itsensäkin lomakuvaan mukaan. Homma melkein karkasi käsistä kuten alla näette. ;)

Olin siis Lissabonissa pari viikkoa sitten. Tässä selfie-saldoni.

Lissabonin kuuluiset mäkiratikat eli johdinvaunut, kuvassa Elevador da Glória jolla matkustin mäen päälle.

 

Siellä mäen päällä eli Miradouro (näköalapaikka) de São de Alcântara, takana näkyy Baixaa, jokea ja palanen Castelo de São Jorgeakin.

 Seuraavana päivänä pääsin itse Castelo de São Jorgellekin, jonka portilla törmäsin tuttuun lakkiin. Pitihän se mennä onnittelemaan tuoreita ylioppilaita. Likat oli muuten päivän toiset suomalaiset, linnalta lähtiessä törmäsin vielä kolmansiin joiden kanssa yritettiin löytää ulospääsyä umpikujasta. Illan päätteeksi bongasin vielä kaksi muuta suomalaista paria, joille en kyllä mennyt juttelemaan. :D

Linnan näköalapaikalta, takana Tejo-joki sekä Ponte 25 de Abril-silta.

Muurien sisällä oleva "varsinainen" linna.

Kannattaa muuten harkita minkä tornin tai muurin päälle kiipeää, askelmat on toisissa todella korkeat, pätkä pääsee vielä nippanappa ylös, mutta alastulo oli aika pelottavaa.

 Linnan puutarhassa törmäsin reissun ainoisiin kissoihin, mustaan ja kilppariin. Jotkut väittää Lissabonissa olevan paljon irtokissoja, ilmeisesti yhtä paljon kun Roomassa, jossa näin vain kahdessa paikassa pari viiksiniekkaa...

Perjantain piti olla sään puolesta kaunein ja lämpimin päivä, Lissabonissa ei ollut mikään lämmin vaikka kevät olikin pitkällä. Lähdin manner-Euroopan läntisimpään pisteeseen, Cabo da Rocaan. Keli oli mitä loistavin, kuten vettä valuvasta naamastani näkee.

Istuin tovin pienessä kahvilassa pohtien uhmaanko vesisadetta vai en ja menenkö niemenkärkeen kuvaamaan itseni meren äärellä. Lopulta päätin ensin kastua ja sitten kuivatella teen ääressä. Sade ei ollut mitenkään kova, mutta tuuli puhalti sen kirjaimellisesti vaakatasossa, pidin oikeasti sateenvarjoa aivan vaakana ja näin pieni osa pysyi kuivana, mikä sinänsä oli turhaa. Kärkeen meni pieni asfaltoitu tie sekä useita pieniä polkuja, mutta joka paikka tulvi, joten kengät oli litimärät parin metrin jälkeen ja kärkessä vettä tuli joka suunnasta, joten sateenvarjokin oli laitettava pois jos halusi sen säilyvän ehjänä. Urheasti siis puskin itseni perille, vaikka joka paikka kastui läpimäräksi. Siellä se sumun keskellä on! Maailman laita, Atlantti!

Kahvion vessassa oli onneksi käsipuhallin, jonka alla sain pääni kuivaksi, pöydän ääressä puhalti myös lämpöpuhallin, vaikka loppupeleissä lahkeet oli märät vielä seuraavanakin päivänä ja tossut kuivat vasta maanantai aamusella. Matkalla Cabo da Rocasta Lissaboniin oli tarkoitus pysähtyä ihastelemaan Cascaisin rantakaupunkia, mutta voitte arvata montako minuuttia kulutin siihen aikaa...

Tämä näky tuli tutuksi.

Viimeisen päivän aamuna (kone lähti vasta illalla) kävin vielä Belemissä. Photobommer!!

Siis, taustalla löytöretkien muistomerkki, ihan ilman kuvaan tunkijoita. ;)

Kotona!! Takana vuorokausi valvomista, joista about 12 tuntia matkustusta, jos siis lasketaan alkaen siitä kun hain laukun hotellilta, menin kentälle, lento, bussi Helsinkiin, juna Tampereelle ja bussi kotiin...

Reissu oli oikein mukava, mitä nyt sattui se sata pientä kommellusta. Lufthansahan aloitti lakon samana aamuna kun minun piti lähteä, eivät vaan kertoneet minulle mitään, benrope onneksi linkkasi lehtijutun Facebookissa niin sain tietää edes jotain kautta. Soittelin koko tiistain Lufthansalle (65 kertaa!), linja oli ihan mykkä, ei edes valintaäntä, kolmesti pääsin jonoon josta tipuin vartin päästä. Istuin koko junamatkan Helsinkiin puhelinkopissa, kokemus sekin. Vasta illalla kasin maissa päästyäni kentälle sain tietää mikä on tilanne ja sain uuden lipun. Lähtöhän oli puoli seiska keskiviikko aamuna! Lippushown lisäksi hotellin hissi oli rikki, sää oli aivan muuta mitä ennusteet, kaatunut puu tukki tien Palácio da Penalle Sintrassa (kävin siellä ennen Cabo da Rocaa), menin toiselle palatsille, josta palasin lopulta tuntemattoman brittimiehen kanssa taksilla juna-asemalle, kun bussit eivät kulkeneet takaisin ja jouduin ostamaan uudet kengät kun tossuni eivät kuivuneet. Postikortit lähetin vasta lentokentältä, mutta nekään ei ole vielä tulleet, mikä sinänsä ei yllätä. :D Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, vain kommelluksia, joille voi nauraa näin jälkikäteen.