perjantaina, marraskuuta 30

Äippä osti mulle eilen tommonen hassun höyhenpuuhkan. Se on kuulma ihan pikkutyttöjen lelu, mutta ei maksanut montaa euroo niin saan tuhota sen rauhassa.

Me tossa vähän riehuttiinkin sen kanssa, vitsi mikä lelu! Ainut harmi on ettei sillä kuulma saa leikkiä kun siivouspäivänä. Höh! Miksiköhän? Noh, onneksi edes sillon!


Äippä pahottelee superhuonoja kuvia, kännykällä otettu hämärässä. Se vaan pelkää ettei tosta ole enää mitään jälellä joulun jälkeen kun se ehkä saa sen uuden kameran. Voi kyllä olla, että ei oo... *hih*

Anni

sunnuntaina, marraskuuta 25

Huomaa, että on talvi tulossa, Annin turkki on ihan sähkönen. Asiaa ei toki auta mattojen alla möyryäminen. :D Kysymys kuuluu siis... Millä turkista vähemmän sähkönen?

tiistaina, marraskuuta 20

Pitkästä aikaa kissa-asiaa! Kuvia ei valitettavasti ole yhtään kun kamera on rikki ja vanhat kuvat käytetty, mutta kestäkään, ehkä Joulupukki tuo uuden kuvalaatikon. :)
Mutta! Se mistä piti kertoa oli ihana uutinen! Anni oppi juuri äsken antamaan tassua!!! Hypin ihan innoissani! Mallia olettiin Perditan porukalta. Tai oikeastaan ihan ensin Anni oppi hyppäämään (kinkku lattialle, kissa jalkojen väliin kun seisot, kumarrus, kädet lenksulle ja hop kissa hyppää käsilenkistä kinkkupalalle). Tuo hyppääminen sujui jo ensimmäisillä kerroilla. Joka hypyn jälkeen nostin käsiä vähän korkeammalle, ekana ne oli ihan lattiassa kiinni ja kissa lähinnä käveli yli. Nyt hyppy toimii jo ihan sutjakkaasti vaikkei kovin korkealta vielä, mutta selvästi kissa hyppää jo. :D
Tassun anto otettiin mukaan kun hyppy meni suht ok. Ensimmäisellä ja toisella kerralla minä nostin tassun kämmenelle, mutta äsken Anni äkkäsi mistä on kyse (nostin myös käteni vähän korkeammalle, sekin saattoi auttaa). Vitsi meikä on niin ylpeä tuosta karvakorvasta! Annikin selvästi innostui kun äiti lakkasi repimästä tassua ja sai itse antaa high fivet! :D

keskiviikkona, marraskuuta 14

Kuten osa ehkä jo huomasin lisäsin eilen tuohon sivupalkkiin tuon "tahdon asia" napin. Alkaa nimittään todella mennä hermot. On se nyt kumma kun pitää laki säätää, että ihmiset saadaa töihin! Ymmärrän kyllä, että ollaa huolissaan potilasturvallisuudesta, mutta eihän ne sairaanhoitajat ainoita työntekijöitä siellä sairaaloissa ole! Siellä on myös lähihoitajia, perushoitajia, laitoshoitajia, sairaanhoitajat jotka ei irtisanoudu tai edes kuulu tehyyn ja ennen kaikkia lääkärit! Voihan kauhistus! Nyt lääkärit joutuvat likaamaan kätensä oikeissa töissä! Eivät kyllä varmasti sitä tee silti....

Aina niin ihastellaan hoitajia, noita sisar hento valkoisia jotka tekevät pyyteetöntä kutsumatyötä, pyhällä hengellä ja kiitoksella eläen. Mutta se kiitos tai pyhä henki ei ruoki nälkäistä mahaa. Ja kun hoitajat lopulta vaativat itselleen lisää palkkaa (jota moni on kannattanut vuosia) ovatkin he yhtäkkiä itsekkäitä paskapäitä jotka eivät ajattele muita. Tässä kohdin niin moni ajattelee "mutta kun hoitajat jättävät tyhjät osaston jälkeensä ja ihmisiä kuolee!". Palatan sinne tekstini alkuun... Paikalle jää lähihoitajia, perushoitajia, laitoshoitajia, sairaanhoitajia jotka eivät irtisanoudu tai kuulu tehyyn ja lääkäritkin. Mietitääpä vaikka kesälomia, silloinkin osastot toimivat puoliteholla...

Seuraavaksi vingutaan miten palkka ei poista paskoja työoloja. Ei suoranaisesti poistakkaan, mutta kyllä se auttaa kestämään. Paskat työolot johtuvat pitkälti siitä ettei hoitajia ole tarpeeksi, mikä johtuu siitä ettei ihmiset halua hoitotöihin. Koulut kyllä suoltavat ulos sairaanhoitajia, mutta niin moni vaihtaa alaa kun ei jaksa. Hoitotyö pitäisi saada vetävämmäksi alaksi (palkka korkeammaksi) jotta valmistuneet hoitajat hakisivat töihin. Töitä tässä maassa riittää. Muistatteko sen haloon kun Tampereen Koukkuniemeen piti palkata sata hoitajaa lisää? Aivan, työtä riittää ja paikkojakin on avoinna, mutta työntekijöitä ei saada töihin. Kurkatkaapa huvikseen työkkärin sivuille paljonko hoitajiakin on avoimessa haussa!

Pohjimmiltaan tässä vastustuksessa taitaa olla kyse niin yleisestä ilmiöstä. Jos minä työttömänä totean miten vähän minulla on rahaa niin takulla joku huutaa kohta jostain olevansa opiskelija jolla on vielä vähemmän rahaa ja pian huutoon yhtyy äitiyspäivärahalainen jolla menee vielä huonommin. Meillä täällä Suomessa on kummallinen tapa kilpailla kellä menee huonoiten sen sijaan, että kannustaisimme toisiamme vaatimaan itsellemme ja toisillemme lisää rahaa. Turha siis tulla itkemään pientä palkkaa jos ei ole mitään intoa vaatia sitä suuremmaksi. Ei pidä antaa oman järjestön suostua paskaan sopimukseen jos se ei miellytä. Jos suostutaan niin silloin suostutaan myös huonompaan palkkaan! Se, että superi hyväksyi ei tarkoita, että tehyläisten pitäisi nyt istua omassa palkkakuopassa ja tyytyä kun kerta muutkin tyytyy. Ei ne paperimiehetkään tyytyneet pieneen palkkaan, koska kaupan kassat tyytyvät.

Totuus kuitenkin on, että valtiolla on rahaa jaettavaksi. Kyse on vain siitä tahdotaanko rahaa nyt jakaa tähän. Paljonkos niitä valtion palkkoja on nostettu tässä vuosien varrella ja paljonko tullaan nostamaan? Kääntäkää siis katse ja syyttely sinne valtion johtoon hoitajien sijaan. Siellä ne oikeasti itsekkään pihit istuu rahakirstun päällä ja kitisee kun jotkut muistavatkin vaalilupaukset.

ps. Piti myös mainita, että on varmasti hieman eri asia jos korkeasti koulutettu kassaneiti antaa vaihtorahaa hieman liikaa kun korkeasti koulutettu sairaanhoitaja antaa lääkettä vähän liikaa. Koulutuksen lisäksi työn vaatimus, ajat ja olot pitäisi näkyä palkassa.

tiistaina, marraskuuta 13

Ei kellään olisi vaihtareita? Rupesin tekemään jämälangasta ranteenlämmittimiä ja nyt lanka loppuu kesken. :D Tarttettas siis Novitan kirjavaa vaaleanpunasta nalle coloria about puolikkaan ranteenlämmittimen verran ja vaihdossa voidaan antaa jotain omista jämäkeristä. Pistä postia tuohon annin lootaan tai kommenttikenttään niin vaihdellaan osoitteet. :)

sunnuntaina, marraskuuta 11

Muistan hämärästi kun se tutkimus Suomen asemäärästä tuli julkisuuteen, muistan myös hämärästi ettei se tutkimus ollutkaan oikeassa. Jotenkin se alkuperäinen jäi voimaan ja niitä lukuja viljellään nyt lehdissä. Löytyi kuitenkin laskelma joka kuullosti järkevämmälle.
Ei sillä, käsiaseita ei tarvisi saada niin helpolla, kivääreitä (ym) voisi saada kuten nykyään niin ei metsästysharrastus kärsisi.

torstaina, marraskuuta 8

Olen nyt lukenut niin paljon muista blogeista ym miten Jokelan ammuskelija oli vatipää idiootti joka ansaitsi kuoleman tai oikeastaan olisi ansainnut kitumisen, toisin ilman yhteiskunnan rahoja...että on ihan pakko sanoa asiaan jotain. Mä vaan olen niin tämmönen, en minä osaa haukkua ja vihata sairasta ihmistä.

Oma arvioni on lukemani perusteella on, että ampujalla vähän lähti juttu lapasesta. 18v on kuitenkin hurjan nuori, tämä pitäisi jokaisen muistaa. Okey, 18v on täysi-ikäinen, mutta muistelkaapa omaa nuoruutta. Alle parikymppisenä sitä on niin altis ja otollinen kaikelle ajatuksille. Kuka meistä ei olisi nuorena tai vanhempanakin innostunut jostain täyttäen koko elämän tällä. Teininä milloin mitkäkin ideologiat, elämän tavat, harrastukset, ajatukset tai ihan vain ihastukset valtaavat elämän eikä päähän muuta mahdu. Itse ainekin otin nuorena kaiken vastaan suurin tuntein ja elin hyvinkin intensiivisesti uskomilleni asioille. Ja kun jostain innostui se ruokki itse itseään ja jos joku kehtasi katsoa kieroon niin se lähinnä yllytti inttämään vastaan ja uskoi vielä vahvemmin olevansa oikeassa!

Uskon siis, että tässäkin kävi näin. Ampuja selvästi oli hyvin innostunut aatemaailmastaan ja uskoi siihen koko sydämestä. Normaali ihminen toki mesoaisi vain sanallisesti, mutta tuskin kukaan tosissaan kiistää ettei ampujalla olisi ollut jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Nämä kaksi kun lyödään yhteen voidaan siis saada aikaiseksi jotain tälläistä.
Samalla pitäisi kuitenkin muistaa, että meitä hulluja on monenlaisia. Tuntuu pahalle kun huudetaan "se oli saa*anan hullu!" tai " v*tun mielisairas, menis hoitoon!" ajattelematta ettei kaikki mielenterveyspotilaat todellakaan lähde aseen kanssa riehumaan. Kyllä suurin osa meistä satuttaa lähinnä itseään eikä tuollainen yleistäminen ja haukkuminen auta pätkääkään saamaan sairaita hoitoon tai edistä hoidon laatua. Ehkä on vaikea ymmärtää ampujaa, mutta joskus toivoisin, että ihmiset yrittäisi. Tuskin hän osasi pitää itseään sairaana tai tajusi todella mitä oli tekemässä. En pätkääkään usko, että oikeuslaitos olisi katsonut häntä tervejärkiseksi vaan hoitoon tuo olisi joutunut jos olisi selvinnyt. Itse olen helpottunut ettei hän selvinnyt, millaista olisi ollut elämä 30 vuoden päästä kun oikeasti olisi tajunnut oman sairaan maailmansa ja tekonsa.

Teko itsessään oli hyvinkin tuomittava, mutta tekijää itseään en lähde tuomitsemaan, meistä jokainen voi seota. Ja vaikeahan tuollaista ihmistä on hoitoon pakottaa kun on vain nuori ja innostunut. En siis syyttele vanhempia tai opettajiakaan. Jos syyttäisin, pitäisi syytellä kaikkia kettutyttöjäkin, tiedä mitä he vielä keksivät kun ovat sen verta radikaaleja ja uskovat asiaansa niin kovin. Olen siis lähinnä surullinen, niin omaisten, uhrien kun ampujan puolesta. Kaikki olisivat mielestäni ansainneet elää onnellista elämää.

On tämäkin ollut synttärit, suruliputus ja kaikkea. Kynttilöitäkin sytyttelin, yhdeksän.

sunnuntaina, marraskuuta 4

Ollut vähän hiljaista. Sorry kaverit. Olen aivan loppu, puhki, poikki ja väsynyt. Ei ole jaksanut päivitellä mitään blogeja, en edes lukea muiden. Ehkä tämä taas tästä joskus. Jos vaikka saisin Joulupukilta uuden kameran niin voisi innostua ottamaan kuvia ja tulisi tänne niitä mätkittyä.
Tässä nyt kuitenkin muutama kännykkäkuvaa. Anni poseeraamassa ja lipaston alta löytynyt pillisaalis. :)
Ennen nuo pillit meni magneetin lailla matalan lipaston alle, kun tukin alusen alkoi ne hämärästi päätyä toisen lipaston alle. Mikä lie vetovoima joka vetää pillin toiselta puolelta asuntoa eteisen nurkkaan. :)