On ollut vähän kiirus viime päivät, joten tässä viimeiset kolme 30. päivän kuvahaasteeseen. Yllättävän hyvin jaksoinkin enkä edes pahasti myöhästellyt. :D

28. päivän aiheena "sää". Pensaskrassi kaipaa jo kovasti ulos, mutta mahtaakohan lämmöt pysyä plussalla...

29. päivän aiheena "uusin kuva minusta". Minun uusimman kuvan voi katsella sieltä kuukausi sitten julkaistusta Mikko-lasikuvasta, mutta tässä Annista uusin kuva.

Tuo väärän mittainen verhoni (kaikkihan muistaa sen verhoepisodin) on muuten siedettävä, mutta joskus sen alareunasta pilkistää aurinko pahasti silmään kun on tässä koneella. Niinpä eilenkin nappasin pöydältä lehden peittämään rakoa. Tämä oli siis puhdas sattuma, hauska sellainen. :)

Viimeistä viedään! 30. päivinä kuvan sai valita vapaasti. Parin päivän takaa pöntössä valmistuva sima. Eilen pullotin, nyt odotellaan rusinoiden nousua. Oli tuo siis lämpösessä tiistaista asti. En ole koskaan ennen simaa itse tehnytkään.

Näissä merkeissä siis hyvää vappua lukijoille. Olkaa kiltisti, älkääkä syökö serpentiiniä!

Meillä oli häätarjoilussa kurkku- ja juustoleipiä, sydänpiparia kahta eri väriä ja kolmea muuta keksiä, teenä tietysti English Breakfast.

Koko sen ajan kun isä Michael talutti tytärtään alttarille mietin mitä isän päässä mahtaa liikkua. Varmasti oli ylpeä tyttärestään, mutta ei takulla olisi osannut edes haaveilla Catherinen syntyessä taluttavansa tytärtä Westminster Abbeyssä kohti tulevaa kuningasta! Mahtoi tuntua hurjalle. Siinä on koko perhe varmaan monet kerrat nipistänyt itseään kokeillakseen herääkö unesta vai eikö.

Kauniit oli häät, komea sulho ja kaunis morsian, ihania hattuja ja hatukkeita vierailla, paitsi se Beatricen mikkihiiri. En nähtävästi ollut ainoa jolle tuli Mikki mieleen! Nyt muuten tajusin miksi se kenotti siinä autossa, ne mikkikorvat otti tietysti kattoon kiinni. :D

Ei ollut häät ihan niin liikuttavat kun Victoria ja Daniel, mutta britit onkin pidättyväisempiä kun tunteelliset ruotsalaiset. Kyllä ne Williamin kuiskaamat kehut siellä alttarilla ja tuplapusu oli aika söötit. Ei voi mitään, minuun uppoo kuninkaallinen hössötys täysin.


Julkaisen huomenna/tänään (älkää kattoko kelloa) loput kuvat 30. päivän haasteesta.

27. päivän aihe on "kaksi".

Tämä kuva on otettu jo joskus viime kuussa, juuri ennen tämän haasteen alkua. Jäi julkaisematta kun haaste painoi päälle. Nyt se löysi kuitekin paikkansa!
Keskustorilla oli (sillon joskus) rekka mainostamassa näitä vitamiinivesiä. Tyttö jutteli kovaääniseen ja kansa pyöritti onnenpyörää joka kertoi minkä väristä vettä sai, parissa sakarassa oli kaksi valinnaista pulloa. Jonoa oli kohtalaisesti, mutta onneksi se liikkui reippaasti. Jo jonossa pohdin taktiikkaa millä saisin kaksi pulloa...ja helppoahan se oli, hieman antoi vauhtia, mutta ei liikaa, naps, kaksi valinnaista. Valitsin lohikäärmehedelmän ja vadelma-omenan. Ihan ok, en ostaisi sillä hinnalla mikä kaupassa näyttää olevan, mutta tokihan ilmaiseksi.

Osallistun nyt samalla kuvalla kissakuvahaasteeseen kun tähän 30 päivän haasteeseenkin.

Kissakuvahaasteen aiheena kissanminttu ja 26. päivän aiheena "tämä naurattaa aina".
Anni ei kissanminttuun reagoi, kokeiltu ainakin neljä eri muotoa, mutta ei. Tämän hiiren pitäisi olla kissanminttua, mutta epäilen sen sisältävän valerianaa sillä siihen Anni reagoi. Tästä hiirestä vedetään "pilveä" eli nuollaan niin kauan kunnes äippä tulee ja pistää hiiren laatikkoon jäähylle. :D Kuva on tosi tärähtänyt, mutta ilme ja korvat oli niin loistavat!

Laitetaan tämä paperiin kääritty Wubbakin mukaan. Anni ei juurikaan Wuballa jaksa leikkiä, liekö liian iso Annin aivoille. Vaan annas kun Wubba sattui tippumaan keskelle rytättyä paperia!


ps. Kellään vinkkejä mikä lentoyhtiö tarjoaa halvimmat lennot Lontooseen? Lupasin lähteä oppaaksi jos matkat maksetaan, niskaan kaatui samalla myös lentojen ja majoituksen hommaaminen.

Päivä 25, aiheena "kaikessa kiireessä".
Jo vuosia minulla on ollut lipasto eteisessä, sen päälle jätän aina kotiavaimet, muuten ne on hukassa. Talvella Anni keksi ruveta öisin räpeltämään avaimia ja ylipäätään hyppimään lipastolle. Tokihan sen yläpuolella on ilmoitustaulu täynnä kaikkea mielenkiintoista, mutta eipä asia ole viimeiseen viiteen vuoteen häirinnyt kissaa. Nyt alkoi vaivaamaan. Koska en pidä avainvarkaista enkä saa nukuttua jos kissa seinän takana kilisyttelee avaimia piti keksiä ratkaisu. Iso kulho lipastolle jolloin kissa ei enää sekaan mahdu! Siitä ne löytyy siis edelleen kun kiireessä on lähdettävä. Pikkusiskokin on vähitellen oppinut tiputtamaan omat avaimet kulhoon ja "missä mun avaimet?!"-paniikit on vähentyneet.

24. päivän aihe olisi ollut "tämä tekee minut iloiseksi", koska aihe oli jo kertaalleen käytetty päädyin keksimään siihen muuta. Silloin haasteen alussa pohdin josko aiheena olisi "tämä tekee minut surulliseksi/vihaiseksi", mutta viime päivinä päädyin aiheeseen "nämä kuvat jäivät haasteen jalkoihin". Minulla on nimittään kasa kuvia jotka odottavat julkaisua, mutta kun en viitsi montaa postausta per päivä tehdä niin nämä ovat jääneet roikkumaan kun haaste vie tilan. Tässä nyt muutama kuva. Kolmen ensimmäisen aiheena pikkusiskon synttärit.
Yllä yöllä saatu idea, pikkusiskon makuuhuoneen ovessa.

Jotkuthan tekevät täytekakun pohjan mittaamalla laseihin sama määrä kanamunia, sokeria ja jauhoja. Minä vedän ohjeen mukaan, mutta aika lähellä ne tosiaan menee, paitsi sokeri (hyvä niin!).

Kinuskikakku, kermaa reunat, sisällä lemon curdia kermalla ja vadelmia kermalla. Tein ensimmäistä kertaa kinuskia. Tuli hyvää, tosin jääkaapissa kovettui niin, että seuraavina päivinä oli hieman hankala leikata kakkua. Pikkusisko oli ihan innoissaan kun sai puhaltaa kynttilät!


Kävin tosiaan viikko sitten siellä Helsingissä niissä neulegraffitikuvauksissa, kaksi kuvaa siitäkin reissusta. Menomatkalla junassa tein pitsistä esimerkiksi millaisia neulegraffitteja voi tehdä. En muistanut kaaviota ulkoa, en ikinä muista, joten ohje piti saada jonnekin näkyville. Siinähän se etummaisen selkänojassa pysyi ja oli helppo seurata missä menee. :D

Helsingissä on Behnford's myymälä joka myy englantilaista ja amerikkalaisia herkkuja. Hieman olin kyllä pettynyt valikoimaan, en löytänyt mitään supersuosikkejani. Jotain lähti kuitenkin mukaan. Nuo toffeepopparit oli yllättävän hyviä.

Lopuksi pari pääsiäiskuvaa vielä.
Minä en ole koskaan pitänyt mämmistä, mutta itäsuomalaisena pashaa on kyllä tullut syötyä. Mummo-vainaani teki törkeän hyvää keltaista pashaa. Olen yrittänyt kysellä tädeiltä ja äidiltä ohjetta, mutta kellään ei taida olla sitä tallessa. Olen myös kokeillut monia ohjeita netistä ja lehdistä, mutta suurin osa on jotain kevytpashoja, yök, lähinnä jälkiruokarahkoja sanoisin minä. Nyt löysin ohjeen jota soveltamalla sain maun hyvin lähelle mummon pashaa, väri on kyllä edelleen vaalea. Koristelin pashan ensimmäisen kerran ristillä, yleensä tyydyn vain kauhomaan sitä kiposta.
Itse en ole ortodoksi, mutta äiti ja äidin suku on. Minut kastettiin isän uskonnon mukaan. Olen kyllä monesti miettinyt ortodoksiksi kääntymistä.

Pääsiäismuniakin innostuin värjäämään, en ole koskaan itse niitä värjäillyt, kun Aamulehdessä oli vinkkiä värien suhteen. Perinteinen sipulinkuorenkeltainen ei innosta, mutta näissäkin on siis käytetty luonnonvärejä. Edessä on mustikalla ja pinaatilla värjätyt. Mustikka ei kyllä hirveän sininen ole, lähinnä punertavan lila ja noh, tartteeko tuota "vihreää" edes kommentoida. :D Takana punajuuriliemellä ja kahvilla värjätyt. Punajuurella piti tulla punainen, aika punainen eikö. Kahvi oli onnistunein ja mielestäni aika kaunis.

Mukaan pääsi myös vihdoin höyhenpyrstön saaneet tiput. Pyrstöjen liimaus ja kuivattelu oli Annista järjettömän jännää puuhaa. Arvaatte varmaan miksi...

Vielä jäi kuvia odottelemaan julkaisua, osan voin käyttää seuraavien päivien haasteisiin ja osa voi odottaa ensi kuuhun kun eivät ole pahasti sidoksissa mihinkään aikaan.

23. päivän aiheena kesäkuva.

Muita kuvia etsiessä löysin tämän suloisen kuvan Annista maalla muutaman vuoden takaa. Neiti niin tomerana uskaltaa jo kierrellä taloa ja pihaa. :)

22. päivän aiheena tästä olen riippuvainen.

Klassinen huulirasva, en varmaan ole ainoa. Lapsena en koskaan käyttänyt huulirasvaa, mutta joskus 1990-luvun alussa Body Shoppiin tuli tuoksu/makuhuulirasvat. Seitsemännellä luokalla ostin huvin vuoksi sellaisen, kiwin, sellainen läpinäkyvä purkki mustalla kannella, ensimmäinen huulirasvani. Koukutuin heti. Vähän myöhemmin vaihdoin Blistexin tuubiin ja siinä olen pysynyt. Pahimmillaan huulirasvaa on mennyt yksi tuubi kuukaudessa, mutta viime vuodet olen tietoisesti yrittänyt vähentää. Nyt yksi tuubi kestää ehkä kolme kuukautta. Olen ollut koukussa huulirasvaan melkein 20 vuotta, se tekee noin 170 tuubillista huulirasvaa, 1020ml huulirasvaa + se yksi täysi tuubi minkä pikkusisko imaisi kitusiin kun oli taapero (sisällön, ei muoveja) sekä se minkä hävitin Metallican konsertissa 1993 kun joku idiootti tuuppasi minua kesken huulirasvan laiton.

Jopas rupesi huulia kuivamaan, pitäisikö sitä vähän sipaista...

Kuvan huulirasva oli mukana ylppäreissä, siksi se on sensuroitu.

21. päivän aiheena on kun olin pieni.
Tämä pupu on vieraillut blogissa aiemminkin. Niille jotka ei vielä tiedä, tämä nimetön vauvapupu asustelee tyynyni alla, pidemmille reissulle se lähtee myös mukaani. Olen saanut tämän pupu, sekä sarjaan kuuluvan äiti- ja isäpupun, joskus kun oli pienen pieni, ehkä kolme vuotias? Ymmärtääkseni serkkuni on nämä minulle ommellut. Saakohan mistään enää tuommoista painokuviokankaita joista ommella pehmoleluja?


Koska pupu on esiintynyt blogissa useasti otin mukaan vielä tämän toisen kuvan. Tämäkin on minusta täällä joskus ollut, mutta kaivaessani sitä koneelta se löytyikin ihan muusta kansiosta kun blogissa julkaistuista. Hmm.. Kuvassa on kuitenkin pieni kolmipyörä elämänlangan ja nokkosten valtaamana. Tällä on ajellut niin minä kun siskoni, joskus 1970-luvulla ja jalka takalaudalla potkulautatyyliin vielä myöhempinäkin vuosikymmeninä. ;)

Lopuksi vielä pyrstöä vajaa tipu toivottelee hyvää pääsiäistä! Pyrstöllistä voi käydä ihailemassa Sanomatalon kupeesta. Näitä piti väkertää kotiinkin höyhenpyrstöllä, mutta se on vielä vähän vaiheessa....

Päivä 20, erilaiset.

En oikeastaan koskaan laita koristeita joka sormeen, jotenkin kauniimpi kun on vain parissa. :)

Päivä 19, aiheena täällä minä asun.
En osannut valita kumpi olisi kivempi. :D

Ekassa näkyy hauskasti nuo rappukäytävän lasit, aina jotenkin hienoa kävellä portaita kun näkymää on koko seinällinen. Toisestakin kuvasta tuli jotenkin veikeä. Voitte arvuutella mikä on meidän parveke. Kuvassa näkyy myös aiemmin puheena olleet makkarien mini-ikkunat.

18. päivän aiheena tunteet.

Postcrossing herättää niin iloisia kun toisinaan tuskaisiakin tunteita. Ihanaa on saada kortteja, mutta toisinaan lähettely on tylsää tai siinäkin lähinnä tekstin keksiminen.

Päivä 17., hetki.

Helsingin reissulla osallistuin myös POSiTive-IT-tapahtumaan.

Ehkä näillä saa edes hetkeksi jollekin tuntemattomalle hymyn huulille. :)

Peilit oli junassa, ees taas, ja kaksi muuta bussissa Tampereella.

Oli vähän kiirus perjantaina ja eilen joten laitan nyt kolme päivää kerralla.

Päivän 14. aihe oli talvikuva. Tämä on muutaman vuoden takaa kun asuttiin vielä Kalevassa metsikön vieressä. Muistelen kaihoisasti sitä, siellä Annia pysty viemään valjaissa ulos. Talvella tosin ei käyty kun pari kertaa, neitin tassut paleli. ;)

15. päivä, rakkaus.
Ihastuin Anniin ensisilmäyksellä, mutta rakkaus on kasvanut vasta vuosien varrella. Muistan ensimmäisenä ja vielä toisenakin vuonna miettineeni rakastanko todella tuota kissaa vai onko se "vain kiva". Nyt viiden vuoden jälkeen asiaa ei tarvitse edes miettiä. Mun höppänä, kaikkine ärsyttävine puolineenkin.

Päivä 16., mustavalkoinen omakuva.
Tämä on vuodelta 2006. Julkaistessani tätä silloin en kertonut sen olevan kuva minusta. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kuva minun kasvoista tässä blogissa. Silloin en vielä halunnut naamaani näyttää, joten annoin ymmärtää etten ole tässä. :) Näytän noin ankealle turvonneine silmineni sillä puhuin tekstissä surusta ja masennuksesta, vanha rakas kissani oli juuri kuollut.

Viime yönä piti äkkiä vilasta joko Tallinnassa on jakauduttu. Satuin keskelle synnytystä joten nukkumaanmeno vähän viivästyi. Ensimmäinen oli jo ulkona ja toinen tulossa. Valitettavasti tämä ensimmäinen oli kuollut. :( En siis nähnyt missä vaiheessa ja miten kuoli. Näkikö kukaan muu? Toinen kaveri näyttää onneksi pirtsakalle. Tällä hetkellä kuollutta vaavia ei näy. Hakiko ne sen vihdoin pois? 20 aikaan se vielä oli tuolla.

Kuvassa keskellä kuollut pentu ja äitin helmoissa ehkä minuutin vanhana toinen.

13. päivän aiheena valo.
Tänään ei aurinko paistanut joten en saanut kuvattua sitä harvinaista hetkeä kun makuuhuoneeseen paistaa, mutta tästä pilvisemmästäkin kuvasta näkee ettei valoa paljoa tule. Meidän asunnossa ei virallisesti ole kun yksi makuuhuone, minun makuuhuoneeni on merkitty työtilaksi. Lienee juuri sen takia, että huoneen ainoa iso ikkuna on parvekkeelle (sielläkin siihen pimeään nurkkaan, ikkunan ulkopuolella oikealla on betoniseinää vajaa puolitoista metri). Makuuhuoneessa on toinenkin ikkuna, jossa lasia on ehkä 20cm x 20cm ja siitä näkyy muutaman metrin päässä oleva tiiliseinä. Minua nämä maisemat ei sinällään haittaa sillä käyn makuuhuoneessa vain vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa.

Osallistunpa samalla postauksella myös kissakuvahaasteeseen jonka aiheena on tutkiminen. En oikein tykkää julkaista kahta postausta samana päivänä kun jälkimmäinen jää monesti huomaamatta, ei ihmisillä ole aikaa rampata blogeissa montaa kertaa päivässä. Tuikkukippo oli tyhjä. Ostin sen eilen ja Annin piti päästä heti tutkimaan mitä jännää äippä taas kantoi kotiin. Neiti Nosy ja Nosyn nenä.

Päivä kaksitoista, 30 päivän valokuvahaasteen aiheena arkeni.
Ensimmäinen asia herättyä on (suihku) pistää päälle tietokone ja radio, niin arkena kun pyhänä.

Kylppärin kaapilla aloitan sekä päätän päivän.

Postipussista löytyy luettavaa melkein joka päivä, mainokset sallittu.

Tämän toiminto voitaisiin tehdä heti, mieluiten jo ennen hetiä, ainakin Annin mielestä.
Hauska-pussit on lihoille jotka jäi yöllisestä ateriasta yli, näin ne eivät haise biossa. Meillä ei siis märkää enää syödä, nuo paketit on vain säilytykseen. :)

Tänään odotti myös tiskikone tyhjennystä. Tiskikone on meillä minun hommani ja se onkin minusta kotitöistä mukavin. Nuo värikkäät lasit ostin kesällä ja on niistä pitänytkin ottaa kuva, ovat niin pirteät ja kauniit. Itse en niitä hirveästi käytä kun juon veteni lasituopista, mutta pikkusisko käyttää normilaseja.

Taas mä olen myöhässä! Kuvat on aina kamerassa, mutta niiden siirto tänne...nyt otan itseäni niskasta kiinni! :) 11. päivän aiheena hullua.

Minähän olen hieman yli kolmekymppinen, olen opiskellut nuorena lähihoitajaksi ja vuonna 2000 menin ensimmäisen kerran iltalukioon. Vaihdoin seuraavana syksynä päivälukioon jota kävin parisen vuotta. Sen jälkeen oli vuosien tauko kunnes vuonna 2006 palasin iltalukioon jota olen nyt käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä on ollut vuosia kun olen saanut vain yhden kurssin kasaan ja toisina vuosina on mennyt paremmin. Tälläkin tahdilla loppu on joskus edessä. Minun lukioni loppu häämöttää ensi vuoden keväässä. Tämän kevään matikan kirjoitukset oli jotenkin sellainen konkreettinen muistutus siitä, että tämä todella on kohta valmista. Vuosia olen "vain käynyt" lukiota ilman sen suurempaa tähtäintä milloin lakin saisin. Yo-kirjoitukset on ollut jotain jossain kaukana tulevaisuudessa. Vielä reilu vuosi sitten olisin naurahtanut (kauhusta) jos minulle olisi väitetty kirjoitusten olevan näin lähellä. Viime syksynä asiat vähän vahingossa menikin niin, että nyt ollaan tässä. On hullua katsella tuota paperia jossa näkyy käydyt kurssit arvosanoineen ja tajuta sen olevan kohta täynnä. Yhdentoista vuoden jälkeen on hienoisia vaikeuksia sisäistää tämän oikeasti pian loppuvan. Onneksi on vielä vuosi aikaa sulatella tätä totuutta ennen kun se lakki todella on päässä. :)

Päivä kymmenen, tämä tekee minut iloiseksi.

Anni, sylissä, sohvalla, tartteeko enempää selittää? :)

Kuva on vähän huono kun oli niin kirkas päivä. Oli mulla toinen parempi kuva, mutta sössin sen koon äsken muokatessa enkä saa palautettua sitä enää alkuperäiseksi, poistin myös sen kamerasta joten se siitä...

Yhdeksännen päivän aiheena päivän asu.

Tämän blogin tyyliin ei ihan kuulu muotiblogien pihtipolvimuikistelumukasöpötposet joten siinä ne roikkuu "vaatepuussa", tämän päivän vaatteeni, harmaat itse ommellut lökäpöksyt ja aivan tavallinen punainen t-paita. En tiedä onko tuo oikeasti vaatepuu, ostin sen huuto.netistä cd-telineenä. :D

Päivä 8, suosikkikuva.

Tämä oli oikeasti vaikea! Hain siis vanhoista kuvista suosikkeja. Heti ensimmäisenä oli pakko todeta, että on otettava niin Anni-kuva kun joku muukin, eihän kissakuvia voi vertailla muihin. Sen jälkeen rajasin ulos kaikki tuoreet, kelpuutin vain ennen 2010 otetut, jotta kuvat olisi "uusia" mahdollisimman monelle lukijalle. Tokihan pitkään blogia seuranneet on nämäkin varmaan nähneet. Lopuksi päätin vielä etten käytä ns ultimate favoritteja eli kuvia jotka on juuri ne parhaat mitä ikinä olen ottanut, sillä olen niitä muutamaa käyttänyt myöhemminkin, julkaissut täällä uudelleen tai jossain muualla. Halusin siis etsiä käsiin jotkut sellaiset suosikit mitkä oli ehkä jääneet hieman varjoon.

Annista siis tuommoinen jotenkin haikea kuva, voi melkein kuulla tuhahduksen ja kysymyksen "onks pakko".

Ei-Anni olikin hankalampi kun odotin (odotin Annin olevan se supervaikea). Pohdin otanko jonkun vitsikkään, erikoisen, arkisen vai minkä. Olen ottanut varmaan yli tuhat vuosien aikana joten valinnan varaa oli. Lopulta päädyin tähän yksinkertaiseen näppäykseen johon en muistaakseeni edes kuluttanut suuremmin aikaa. Tämä sopi jotenkin tuon Annin kuvan herkkyyteen. Asetelma on kaunis, samoin valot, hieman häiritsee tuo toinen paperi alla, mutta olkoot. Saa arvella mikä kirja.

ps. Nyt kun rupesin asiaa tutkimaan niin hitto, olen julkaissut tuon Anni-kuvan Facebookissakin...olkoot, en etsi enää uutta! :D

Päivä 7, aiheena kuva jota en koskaan julkaissut.

Tutkin kuvakansioita ja ne harvat kuvat mitkä muka oli julkasemattomia on mielestäni kyllä julkaistu tai ainakin hyvin saman näköinen kuva. En oikeastaan säästä kuvia jos en julkaise niitä jossain, usein miten täällä. Mitään "perhekuvia" en viitsi tänne laittaa. :)

Tässä kuitekin maaliskuussa otettu kuva huovuttamistani tumpuista ensimmäisen pesun jälkeen. Toisen pesun jälkeen suurempi oli sopiva ja pienempi hieman kittana, mutta märkänä venytys auttoi. Ei siis mitään pahaa sanottavaa Puron huovuttamisesta vaikka muilla tuntuu olevan. Olen huovuttanut vain muutaman työn joten onnistuu se alkajaltakin. Tumppuja en tosin ole vielä tositilanteessa päässyt kokeilemaan.

ps. Nyt myöhästyin. ;)

Päivän aiheena vihreä. Ihan ei vielä viherrä, mutta kyllä se sieltä kohta tulee esiin, toivottavasti ainakin! :D Tänä vuonna menee istuttelut vähän myöhäseksi kun en oikein ole keksinyt mikä viihtyisi pimeällä lasittomalla parvekkeella. Jotain yritetään, mutta saa nähdä mitä tulee.

Päivän aiheena vanha kuva. Meinasin ensin toista kuvaa, mutta löysin tämän todellisen prinsessan vuodelta 2007. En kyllä kokeillut hernettä laittaa pinon alle. ;)

Perhana, melkein myöhästyin. :D Neljännen päivän aiheena harrastus. En ole tuota kirjaa vielä aloittanut, luen nyt Saatana saapuu Moskovaan koulua varten, mutta sen kansi oli niin tylsä, että valitsin tuon Austenin kuvaan. Neulomuksesta tulee kesä"villarit".

ps. Pistin sivupalkkiin nyt sivun jossa näkyy kaikki aiheet.

Kolmannen päivän aiheena perheenjäsen.

Tämä oli aika helppo. :) Mietin josko olisin ottanut yhteiskuva pikkusiskosta ja Annista, mutta en jaksanut alkaa säätämään. Sen sijaan menin seisoskelemaan saunan ovelle vartiksi odottaen, että kissa sulkisi silmänsä, oleellinen asia jos meinaa salamalla kuvata. Kerrankin tuli suht onnistunut kuva salamalla vaikka yleensä mustavalkoista kissaa on mahdoton kuvata salamalla. Huomaa söpö tassujen venytys.

30. päivän haaste, päivä kaksi, aiheena suosikkitavara.

Tartteeko tähän mitään perusteluja? ;D

[Huomaa eilisen kuva tämän postauksen alla.]