Toinen kissakuvahaasten heti perään, aiheena minun ehdottama "ensimmäinen päivä/kuva". En tiedä mikä oli ensimmäinen kuva, mutta tämä oli nimellä "kissa" joten eiköhän tämä aika ensimmäisiä ole.
Anni oli heti kopasta päästyään kun kotonaan. Nuuhki ympäriinsä ja heittäyty lattialle leikkimään ja rapsutettavaksi. Hurmuri alusta asti. Vuosi oli siis 2006 ja elokuun loppu, kun huomasin suloisen viirunenän Boondocksin sivuilla. Olin jo jonkun aikaa etsinyt kilpparityttöä, mutta sitten menin ja rakastuin mustavalkoiseen (en ole koskaan suuremmin pitänyt mustavalkoisesta värityksestä kissoilla, enkä pidä vieläkään!). :D
Anni on osottautunut ihan täydelliseksi kissaksi minulle, kertaakaan en ole katunut Annin ottoa vaikka joskus toki hermot menee tai pohtii olisiko elämä kuitenkin helpompaa ilman kissaa. Vaan kun miettii miten paljon iloa Anni on elämääni tuonut ei voi olla kun kiitollinen miten arpaonni suosi kun tuon kisun valitsin pelkän kuvan perusteella. Kissoilla on niin monia luonteenpiirteitä joista en pidä mm. tuhoaminen, yltiösosiaalisuus, jatkuva maukuminen, vaativuus, protestoiminen ja yliriehuminen (verhot alas ja sitä rataa). Anni ei omaa yhtään näistä. Anni on toki sosiaalinen, mutta viihtyy myös itsekseen eikä seuraa perässä, pääasiallisesti se kiltti ja jollain tapaa Annista paistaa kiitollisuus, ihan kun se ymmärtäisi olla kiltti ja tyytyväinen elämään, koska pelastin sen... eihän kissa semmoista ymmärrä, mutta...
Anni oli heti kopasta päästyään kun kotonaan. Nuuhki ympäriinsä ja heittäyty lattialle leikkimään ja rapsutettavaksi. Hurmuri alusta asti. Vuosi oli siis 2006 ja elokuun loppu, kun huomasin suloisen viirunenän Boondocksin sivuilla. Olin jo jonkun aikaa etsinyt kilpparityttöä, mutta sitten menin ja rakastuin mustavalkoiseen (en ole koskaan suuremmin pitänyt mustavalkoisesta värityksestä kissoilla, enkä pidä vieläkään!). :D
Anni on osottautunut ihan täydelliseksi kissaksi minulle, kertaakaan en ole katunut Annin ottoa vaikka joskus toki hermot menee tai pohtii olisiko elämä kuitenkin helpompaa ilman kissaa. Vaan kun miettii miten paljon iloa Anni on elämääni tuonut ei voi olla kun kiitollinen miten arpaonni suosi kun tuon kisun valitsin pelkän kuvan perusteella. Kissoilla on niin monia luonteenpiirteitä joista en pidä mm. tuhoaminen, yltiösosiaalisuus, jatkuva maukuminen, vaativuus, protestoiminen ja yliriehuminen (verhot alas ja sitä rataa). Anni ei omaa yhtään näistä. Anni on toki sosiaalinen, mutta viihtyy myös itsekseen eikä seuraa perässä, pääasiallisesti se kiltti ja jollain tapaa Annista paistaa kiitollisuus, ihan kun se ymmärtäisi olla kiltti ja tyytyväinen elämään, koska pelastin sen... eihän kissa semmoista ymmärrä, mutta...