keskiviikkona, joulukuuta 21

Tässä tämmönen virtuaalinen joulukortti kaikille. Me lähdetään jo huomenna maalle joulun viettoon. Piti lähteä vasta torstaina, mutta kaikki lemmikkipaikat juniin oli mennyt jo lauantaina kun lippua aloin ostamaan! Kaikki vissiin ostanut ennakkohinnalla ja vr taas fiksuna laittanut juniin niitä minikoppeja lemmikeille, niitä kaksikerroksisen puolikerroksia jossa on hmm...12 paikkaa? Ne on ollut edellisinäkin joulun päivinä tupaten täynnä, mutta aika shokki, että jo vajaata viikkoa ennen kaikkien torstain ja perjantain junien vaunut täynnä. Ensi vuonna varaan marraskuussa lippuni...

Nyt vielä väkertämään yhtä joululahjaa, en ole edes aloittanut ja periaatteessa oltava huomenna valmis, maalla kun ei voi neuloa ettei saaja näe mitä saa...apuuuua.

lauantaina, joulukuuta 17

Väkersin tuommoisen asetelman ihan itse omin kätösin. Kävin nimittään Ikeassa ja sieltä tarttui mukaan hyasintti ja tuo maljakko (vihdoin, monesti olen tuota katsonut, kaikillahan tuon mallinen maljakko on).

Pohjalle pistin orkideamultaa eli puukuorta, hyasintin tungin mullan kanssa muovimukiin ja piilotin puunkuorien ja koristeiden sekaan. Kävyt, oksat ja punaiset marjat on Tiimarin jostain ale kynttilämansetista, pari purin kappaleeksi, samoin nuo valkoiset on Tiimarista, myytiin irtona, alessa nekin. Pukki ja hopeanauha on omaa varastoa, jostain vuosien takaa. Hintaa tällä tuli alle vitonen jos maljakkoa ei lasketa, maljakkokaan ei tosin ollut kun pari euroa. Aika kiva, vaikka itse sanon, toisten makuu ehkä turhan runsas. :D

tiistaina, joulukuuta 13

Jatkoa sille aiemmalle kissan mittaukselle. Huomasin yksi ilta Annin leikkivän kolmiota sohvan käsinojalla. Mites ne kolmion sivujen pituudet ja kulmat mitattiinkaan...maol hoi missä olet? ;)

Ilmaisen Reviiri-lehden mukana tuli tällä kertaa sentään kissanruokaa, eikä koiran, mutta kukahan kertoisi Purinalle, että kissat on lihansyöjiä? Ihmisille voi myydä melkein mitä vain "täysjyvä"-sanalla ja kauppa käy, mutta kissoille? Onko tämä tahaton moka vai tahallinen? Tahaton tuskin sillä luulisi Purinan tietävän ettei vilja ole kissalle hyväksi. Tahallinen uppoaa ehkä joihinkin ihmisiin, mutta meille jotka tietävät viljat+kissa-asian tämä on harvinaisen huono myyntivaltti.

keskiviikkona, marraskuuta 30

Tykkään selata ihmisten hääkuvia lehdestä. Erityisesti ihastun erikoisiin kuvausideoihin. Tätä katselin tovin ennen kun tajusin. On muuten aika hauska idea. :D

Mitä ihmettä meidän pakastimessa on tapahtunut?! Tuo ei siis ollut kiinni missään vaan törrötti tuolleen kun rasian ulos otin.

Lääkäriaseman lamppu huijaa. Tänään kun kävin se ei enää huijannut. :) (Sorry huono kuva, vanhan kännykän kamera ei ollut paras enkä kehdannut kontata lähemmäs...)

torstaina, marraskuuta 24

Tuutulassa oli mittailtu kissaa. Olen itsekin Annia joskus yrittänyt tavallisella mittanauhalla mitata, mutta eihän siitä tule mitään kun kisu pyörii tassua heiluttaen. Sehän on todistettu, että Anni voi yksinään vallata koko 2 hlö sohvan, eikä venyttelevä kissa edes mahdu siihen syvyyssuunnassa, lukuisia todistuksia on myös Annin mahtumisesta C5-kirjekuoren päälle, tosin muistini ilmeisesti petti sillä kuvittelin kuvanneeni tämän viikottain tapahtuvan suorituksen useasti, mutta jouduin kaivamaan arkistoja aika kauas löytääkseni kuvan. Yllä olevassa kuvassa ko kuori olisi, mutta eipä sattunut Anni istumaa sille.

Tuutulan kuvista äkkäsin perinteisen rullamitan ja sillä mittaus olikin huomattavasti helpompaa, vaikka aluksi meinasi mennä vähän tassutteluksi. Anni taisi kuitenkin olla vähän väsy kun sain lopulta aika rauhassa kuvata makaavaa kissaa mitta kyljessä.

Mutta lopputulos! Kun nollan asettaa hännänpäähän Annin nenä osuu noin 70cm kohdalle, jos otetaan etutassu mukaan on mittaa reilu 80cm. Onhan se aika pitkä, vaikka olen kyllä tiennyt omistavani ns itämaistyyppisen pitkulan kisun. :D

lauantaina, marraskuuta 19

Löysin tälläisen pienen sydämen maasta. Avasin sen ja sisältä löytyi patteri ja pala metallia. Mikähän ihme tämä on? Ei mitään vipua missään josta saisi edes päälle? Eikä lamppua...

Sarjassa mikä vikana. Ei varsinainen vika, mutta suunnittelija/pakkaaja ei taida kuulua enemmistöön?

keskiviikkona, marraskuuta 16

Äipän tuijottaminen on nii väsyttävää puuhaa, päätäki on välillä lepuutettava. Millä ihmeellä sen sais tajuu, että tartteen huomiota!

Anni

ps. Tässä kuvassa näkyy jopa ne kuuluisat mustat kulmakarvat!

sunnuntaina, marraskuuta 13

Pitkän riehumisen ja juoksentelun jälkeen on hyvä käydä unille kaatamansa tyynyn päälle. Anniiiiii!

torstaina, marraskuuta 10

Värjäsin käsin takkia. Mulla oli kumihanskat! Ilmeisesti ne kuitenkin fuskas jostain... Tuossa muuten erottaa hyvin keskellä peukaloa olevan arven, se menee ihan reunasta reunaan. Leikkasin sormeni tenavana rikkinäiseen pulloon, viisi tikkiä. Tuosta opin kumpi on oikea ja vasen, autokoulussa oli tosin hankalaa kun ei voinut ajaessa kokeilla sormea. Vielä nykyäänkin tarkastan sormesta kumpi on kumpi. :D Eron kyllä tuntee kokeilemattakin jos oikein keskittyy.

Yo-kokeiden jälkeen keskisormi oli aika söötissä kunnossa.

Ei tuo patti kokonaan laske vaikka sormi olisi rauhassa, mutta kun parin kuukauden aikana kirjoittaa kaksikymmentä konseptillistä tarinaa käsin on lopputulos jotain tuon tapaista. Kokeilin niin laastaria, ihoteippiä, jonkilaista urheiluteippiä kun rakkolaastareitakin. Kahdesta jälkimmäisestä oli hieman apua, mutta kyllä terveystiedon yo-kokeen puolessa välissä alkoi hiki nousta pintaan pohtiessa kestääkö sormi loppuun asti vai ei. Lääkärin mielestä minun pitää vain opetella kirjoittamaan erilailla. Just. Ihan varmasti tuohon on olemassa jotain tukisysteemejäkin, tietäisi vai mitä ja mistä hommata.

perjantaina, lokakuuta 28

Pari kuvaa kesältä. Ensimmäisessä järkytyin hieman herätessä kun pojat oli pesemässä rappukäytävän ikkunoita aivan minun makuuhuoneeni mini-ikkunan alla. Onneksi siinä on ötökkäverkkona tuommoinen ohut kangas jonka läpi ei toivon mukaan pahemmin näe. Nukuin nimittään alasti, meidän asunto on tosi lämmin (ympäri vuoden).

Naapuritalossa taas ei parvekkeen puuttuminen estänyt grillailua. Liekö jo grillikausia ohi, pitää kurkata kun seuraavan kerran ohi kuljen. Monetkohan eväät tippu kesän aikana? Tuo on joku viides kerros tms. :)

lauantaina, lokakuuta 22

Huomasin tässä jonkun aika sitten Applawsin muuttaneen ulkonäköä. Hetken jo luulin tilanneeni väärää maku. :)

Raksukin oli minusta hieman pienempää kun ennen.
Huomasin muuten myös, että Applawsia on tullut Mustiin ja Mirriin, emme siis jatkossa tilaa zooplussalta kun se oli ainoa mitä sieltä tilasin, ei enää kannata kun tasan samaan hintaan saa naapurista. Harmi, tykkäsin kovasti zooplussasta. :(

Olen yrittänyt vähentää Annin päiväannosta raksuissa kun neiti on lihonut muutaman sata grammaa. Valitettavasti se johti siihen, että Anni veti kaikki raksunsa kerralla heti aamupäivällä ja huuti sitten koko päivän ja illan aina iltapalaansa asti (ruoka-ajat noin klo 12 ja 02). Yksi ilta meni hermot ja vaiensin kissan kumoamalla kippoon reippaasti purtavaa. Siihen loppu se dietti, olkoon hieman pyöreä, mä valitsen mielummin rauhan tähän talouteen.

keskiviikkona, lokakuuta 19

Syksy tulee ja palelee? Ei vais, äippä vähän kiusasi ja peitteli kun toinen tuli makaamaan viltin päälle kun itse yritin olla sen alla. Syksyisestä tunnelmasta huolimatta seuraavat postaukset tulee olemaan kesäisiä/kesältä/muuten vanhoja, on nimittään todella monta kuvaa odottamassa koneella. Vaan sehän on vaan teidän onni! Nimittään onpahan jotain julkaistavaa eli postauksia rupee tulemaan. :D

lauantaina, lokakuuta 15

Syksyn yo-kirjoitukset ohi, tavalliset kokeet tehty ja syysloma alussa, ei siis enää tekosyitä laiminlyödä blogia. :D Palataan siis kesälle ja tässä se lupaamaani jatko-osa Pikkupalatsille.


Jäimme keskikerrokseen. Punaisen pääsalin vierestä Hämeenpuiston puolelta löytyy sininen sali ns Rouvien salonki.

Tunnelma oli tosi herkkä verrattuna muihin huoneisiin, muualla on aika tummaa ja raskasta, mutta täällä hyvin vaaleaa ja osa kalusteistakin valkoisia. Takka on alkuperäinen.

Nurkassa oli tälläinen ikonin tapainen, tehty erilaisista kivistä.
Oli niin suolakivimäinen, että teki mieli nuolaista. En nuolaissut. ;P

Vierestä löytyy vihreä jugend-sali.

Vaikka en tälläisestä simppelimmästä jugendista suuremmin välitä, oli tuo pitkä penkki kaappeineen ja hyllyineen kyllä veikeä.

Kuka tunnistaa mistä tämä neito on tuttu?
Vinkkinä voin sanoa Tampere ja huomattavasti suurempi. ;)

Sisäpihan puolella on vielä patruunan huone joka toimii nykyään palatsiemännän työhuoneena. Kelpaisi minullekin! Harmillisesti otin kuvan epähuomiossa valoa vasten. :(

Tämän hauskan lampun jälkeen alakertaan jossa oli ennen birjardihuone, talonmiehen asunto sekä erilaisia varastotiloja ja pesutupa. Alakerta koki siis aikamoisen uudistuksen Parhankankaiden ostettua palatsi.

Biljardihuone toki säilytettiin, mutta muut tilat muokattiin upeaksi sauna- ja allasosastoksi sekä pieneksi yksiöksi (sinne emme päässeet).

Vau. Kuvat eivät tee oikeutta tälle upealle allasosastolle!
Tämän mielettömän lasimosaiikkiteoksen takana on taitelija Tuula Lehtinen, nimeksi työlle on annettu "Leilan puutarha" palatsin omistajan mukaan.

Nippelitietona (lunttaan kirjasta), työn koko pylväät huomioiden on 25 neliötä. Tekemässä oli taitelijan lisäksi kahdeksan assistenttia. Työhön upposi 500 000 (ed. mainittujen) leikkelemää venetsialaista mosaiikkipalasta, yhteensä 138 eri värisävyä. Peräosa tilasta on vihertävää, muuttuen asteittain ruskeammaksi mitä lähemmäs etualaa tullaan. Aikaa teoksen tekoon kului melko tarkalleen tasan vuosi.

Myös välitilojen ja ikkunoiden hiekkapuhalletut lasit oli kauniit, vaikka monelta varmasti jäikin huomaamatta mykistävän mosaiikkiteoksen rinnalla. Alakerran tilat on vuokrattavissa, kuten keskikerroskin.

Viimeisenä pääsemme biljardihuoneeseen joka sijaitsee allasosaston takana.

Takka ja seinäpanelit ovat alkuperäisiä Sparren suunnittelemia, vaikkakin takan mallia muutettiin alkuperäisestä rakennuttaja Bruunin toiveesta sekä myöhemmin siihenkin on muurattu tuo ruskea osa luukkuineen jolloin takasta tuli umpinainen.

Enhän minä ole edes tainnut muistaa kertoa kuka koko Pikkupalatsin rakennutti! Siis, 1897 Finlaysonin ensimmäinen isännöitsijä Christian Bruun teetätti arkkitehti Frederik Thesleffillä piirustukset palatsia varten. Louis Sparrelta tilattiin suunnitelmat sisustuksen suhteen.

Bruunit eivät kuitenkaan asuneet palatsissa kuin kaksi vuotta, sillä Bruun irtisanottiin Finlaysonilta hänen oltua liian tehokas ja "tuhlaileva". Tämän jälkeen palatsi jaettiin kahtia, ylä- ja alakertaan jollaisena se sitten pysyikin pitkään. Muitakaan kovin pitkäaikaisia asukkaita talossa ei ollut, olisikohan pisimmät viihtyneet 20 vuotta? Sota-aikaan palatsissa asui myös sairaanhoitajia ja tehdasväkeä.


Tähän valaisimeen sitten loppuukin minun kierros Pikkupalatsissa. Nettisivuilta löytyy lisää kauniita kuvia ja muutakin tietoa jos vaikka haluat vuokrata tiloja tai käydä visiitillä. Suosittelen!

lauantaina, syyskuuta 24

Ei mulla ole vieläkään aikaa ja hermoja kirjoittaa sitä toista osaa Pikkupalatsista, mutta kyllä se vielä tulee! :D Jollain toisella on kyllä aikaa ottaa päiväunia valerianatyynyllä... *kade*



Mulla menee vielä koko ensi viikko tämän parissa. Huomaatteko virheen? Tai en tiedä onko se virhe, mutta omituista kuitenkin.

sunnuntaina, syyskuuta 18


Laitanpas kasan kesän aikana napsittuja kuvia, jatkan sitä Pikkupalatsia ensi kerralla.

Ekassa kuvassa laatikossa olevat tuliunikot ja sinisievikit oli vielä hengissä. Sekaan oli pesinyt joku outo kaveri. Kuka lie? Mähän tuhosin lähes kaikki kukkani kun yritin tuhota kirvoja marttojen ohjeella (vettä, mäntysuopaa ja soodaa). :(


Retiisi on tehnyt monet kukat, mutta satoa ei pienintäkään. Varret kyllä punertaa mullan alla ja tuoksu on kohdallaan, mutta pallukoita ei näy eikä kuulu.

Mustasilmäsusanna sinnittelee, kukkia tuskin kerkee, mutta omituiset jättilehdet (verrattuna muihin) kasvatti. :D


Tämä on ihan tuore kuva, pihassa kasvaa joku minulle outo sieni. Ei siis kasva nurmikolla vaan ruusupuskien suojassa.


Kellään mitään hajua mikä tämä olisi?

sunnuntaina, syyskuuta 11


Kävin tosiaan Pikkupalatsissa jo kuukausi sitten. On vaan ollut aika haipakaa abi-kurssien kanssa etten ole juuri jaksanut koulua enempää touhuta. Nyt abi-kurssit on ohi ja tavallinen koulurytmi käynnissä joten tässä ensimmäinen osa Pikkupalatsia.

Ensimmäinen kuva Hämeenpuistosta päin, mutta samalla ns paraatipuoli.


Tämä sisäpihalta josta sisäänkäynti. On muuten käymisen arvoinen paikka, reilu sata vuotias helmi keskellä kaupunkia.

Palatsi on ollut yksityiskotina lähes koko ajan, välillä yhden perheen kotina, välillä jaettuna kahtia ylä-ja alakerran kesken. Canonin toimistona palatsi oli 20 vuotta kunnes nykyiset omistajat ostivat ja restauroivat sen 2000-luvun alulla. Jos olisin ollut Tampereelle muuttaessa jo kiinnostunut historiasta olisin ehkä älynnyt käydä katsomassa miltä Canonin vuodet näyttivät, ohi olen varmasti kävellyt, mutta eipä muistu mieleen.

Myös piha kunnostettiin mahdollisimman alkuperäiseen malliin. Puistossa oli huumaava ruusujen tuoksu! Ihan mielettömät kukinnot vaikka oli jo lähes elokuu.


Takana tavallisia kerrostaloja, ei pääse siis ihan heti unohtamaan miten keskellä kaupunkia on. :)


Ennen aikaan kirjeet ja lehdet oli ilmeisesti littania, Aamulehti ei tuosta luukusta mahtuisi, Hesarista puhumattakaan!


Sateenvarjoille oli tilaa.


Sisäänkäynnin rappusten alkuperäinen valaisin.


Yläkerran alkuperäinen kattomaalaus joka on kaiketi ollut näkyvillä aina, toisin kun monet muut. Yläkertaan ei päässyt ja syy olikin hämmentävä. Siellä asutaan! Yläkerrassa asuu rakennuksen pelastaneen Parhankankaan leskirouva sekä (jos oikein muista) rouvan lukiota käyvä lapsenlapsi. Ei ihan huono paikka asua, Hämeenpuiston reunalla omassa palatsissa! Harmi ettei Seppo Parhankangas koskaan nähnyt ostamaansa palatsia kunnostettuna.


Punainen pääsali. Kalustus on valittu vanhan valokuvan avulla mahdollisimman saman tyyliseksi kun alkuperäinen.


Ihana peili! Sillä on parinsa Aleksanterin teatterissa Helsingissä.


Upea koristeltu kaappi, Tampereelta kotoisin.



Kun odottelimme muita istuin tuossa kaapin vieressä ja sormet syyhysivät kokeilla noita nuppeja. Olin ihan varma, että nuppia kääntämällä aukeaa salalokero tms. Kierroksen lopuksi kävin kokeilemassa, ei auennut ei. :D


Kristallikruunu ja nämä lampetit on Tukholmasta. Lyhyen ihmisen kirous kun ei yllä kunnolla kuvaamaan. :D


Ruokasali pääsalin vieressä, katto ja seinäpanelit alkuperäisiä Sparren suunnittelemia. Louis Sparre oli siis vastuussa suunnittelusta ja nykyisen omistajan toiveesta kalusteetkin on mahdollisimman pitkälle Sparren Iris-tehtaan tuotantoa. Enemmän Sparren uudempaa tyylisuuntaa on kyllä yläkerran yksityiskodissa, alakerta on tyyliltään vanhempaa. Yläkerran kalusteista löytyy kuvia Hirvikallion kirjasta Pikkupalatsi Unesta herätetty, saa ostettua joistain kirjakaupoista sekä Pikkupalatsilta (myös kirjastosta löytyi).

Kapeisiin seiniin kätkeytyi alkuperäiset uskomattomat puiset saranaovet. Palatsiemäntä Greta oli muuten ihan mieletön. Mietin pitäisikö käydä talven hiljaisina päivinä uudelleen, saattaisi kuulma saada yksityiskäynnin (kun kävijöitä on vähemmän) ja voisi kysellä vielä enemmän erilaisia tarinoita esim. kummituksesta. :D


Parveke Hämeenpuistoon.


Vessatkaan ei ollut mitään perusvalkoista kaakelia. :)

Toinen samanlainen satsi kuvia tulossa lähipäivinä.