sunnuntaina, tammikuuta 30


Siihen se jäi eikä edes lähtenyt karkuun kun tiputin sukat jalasta. Anni ei taas oikein tajuu. ;D

perjantaina, tammikuuta 28

Söpöysvarotus, en ota vastuuta epämääräisistä äänistä, nenärypyistä tms. :P

Anni talviunilla.


Yleensä Anni löytyy sohvalta kun herään tai sitten jo norkoilemasta makkarin oven takana. Riippuu ihan kuinka nopeasti nousen ja etenkin mihin aikaan. ;)


Päivät torkutaan usein saunassa.


Illan hämärtyessä siirrytään takaisin sohville. Pikkusiskon syli on kiva.


Rapsuja! Kapea syli ja tippuva pylly ei haittaa kunhan saa rapsuja!


Syliin pääsee harvoin kun yleensä istun sohvalla jalat kasassa. Sillon tullaan viereen, rapsujen mahdollisuus 99% varmuudella.


Yöllä (äippä vielä hereillä) loikataan monesti telineeseen, etenkin ruuan jälkeen.


"Näytän sulle kitarisat jos et mee jo matkoihis!"


Yöllä kun olen menossa nukkumaan on kissa tehnyt täyden kierroksen ja palannut sohvalle. Tosin kun makkarin ovi menee kiinni ja pääsen peiton alle menee alta viisi minuuttia niin oven toisella puolella alkaa ramppaus. Onneksi se ei kestä koko yötä. :)

tiistaina, tammikuuta 25


Tästä on jo parisen viikkoa, mutta yksi ilta meidän taivaalla oli tosi omituinen valoviiru. Lentokonetta ei ollut, eikä se ollut lentokoneesta muutenkaan, sillä se liikkui. Hyvin hitaasti tosin, ei sitä huomannut kun kuvasin, mutta myöhemmin huomasin valon olevan ihan talojen katon kohdalla. Mikä lie, ihmeellinen oli.

sunnuntaina, tammikuuta 23


Liikaa lunta, tassut kastuu! Yritän aina lumen tultua harjailla lumet pois, mutta joskus kissa on nopeampi ja aika kamala miten ilkeä onkin hypätä tasolla ja huomata upottaneensa pienet tassunsa lumeen!

***

Verhoepisodi sai jatkoa. Laitoin Lielahden myymälään viestiä olisiko heillä tuota kangasta, oli, mutta maksoi 15e/m, minähän maksoin tuosta alepalasta vain 2e/m. Tänään (eilen) myös itse Turtola vastaisi valitukseeni. Viestissä sanottiin lähinnä voivoi, oli kurjaa, me voidaan tilata sinulle samaa kangasta Lielahden myymälästä 15e/m hinnalla. Ööö... kauppa myy "viallisen" tuotteen ja korvaukseksi saan mahdollisuuden ostaa saman tuotteen seitsemän kertaa kalliimmalla? Missähän kohtaa on se korvaus kaupan tekemästä mokasta? Kenties siinä kun omin rahoin noudan sen seitsemän kertaa kalliimman oikean mittaisen kankaan? Miten minusta tässä on nyt jotain huijauksen makua. *pthyi* Ehkäpä valitan suoraa Keskolle, siellä on aina osattu pahoitella kovasti ja lähettää korvauksia runsain mitoin.

keskiviikkona, tammikuuta 19


Mä olen ihan varma, että kun nuo kaapinovet sulkee ja sammuttaa valot keittiöstä niin nuo mukit alkaa lisääntyä itsestään. Miten muuten hyllystä 2/3 voisi olla mukeja? Eikä kuvassa ole edes kaikki mukini...

maanantaina, tammikuuta 17


Ostin Kodin Ykkösen alelaarista ihanan verhokangaspalan. Mitta piti olla 270 cm, mutta kotona ikkunassa huomasin verhon olevan liian lyhyt ja oikea tulos onkin 250 cm. Hieman kismittää, mutta onneksi alareunat nyt ei ole hirveän esillä ja hintakin oli vain 2e/m. Ongelma onkin lähinnä mistä revin tuolle kaverin. Olohuone tarvitsee ehdottomasti kaksi verhoa ja minulla on vain yksi ja puoli. Pääsin nimittään lähes kilometrin päähän bussipysäkille kun se laarin jäänyt 179 senttinen pala rupesi vaivaamaan. Ei kun kävely takaisin ja hakemaan sekin. En tosin tiedä mitä sillä teen. Nyt se on ikkunassa ja yritän kehittää inspiraatiota. Jatkanko verhoa jotenkin...toinen verho lähes oikean mittainen ja toinen jatkettu? Vai keksinkö tilalle toisen verhon, kaksi erilaista verhoa? Vai sähköposteilenko kaikki Suomen Kodin Ykköset ja yritän saada jostakin sopivan palan ko kangasta? En tiedä kyllä lähettäisikö ne edes, tuskin. Jotain mä vielä keksin, oli liian kaunis jätettäväksi kauppaan. :)


Uusi mattokin tuli vihdoin ostettua eteiseen. Jo vuosi sitten huoltomies/talonmies/whatever nipotti kun eteisessä ei ole mattoa. Menee muovimatto rikki ja pilalle kun kengistä tulee vettä ja kiviä. O_o
Noh, meidän muovimatot on kyllä todella surkeaa maanantai laatua, kissakin sai naarmut aikaan leikkiessään lehdestä irronneella niitillä.

Jok.tap. Löytöliiteristä irtosi pieni ihan ok näkönen matto parilla eurolla niin olihan se otettava kun sukat kastuu sulaneesta lumesta. Jokuhan tietysti innostui heti kun maton lattialle sain. Syyllinen pakenee juuri paikalta, mutta ehkä sheriffi tunnistaa kuvasta kuitenkin ruttaajan.

- Pidetääks teillä mattoja lattialla
- Ei, meillä teipataan ne lattiaan...

sunnuntaina, tammikuuta 16


Meinasin ensin vain kysyä mitä tässä oikein tehdään, mutta kysymys lienee liian vaikea? Jos autan sen verran, että tähän liittyy myös seinäkalenteri. Joko sitten arvaatte? :)

keskiviikkona, tammikuuta 12


Hihhihihheheheh...lapsella on halvat huvit. :D


Anteeksi Anniseni kun häpäsen sut näin kaiken kansan nähden, sä oot vaan niin söpö näyttäessäsi täysidiootille. :D Anteeksi...*poistuu takavasemmalle hihittäen*

tiistaina, tammikuuta 11


Jatketaan vielä sarjassa ei näin. Ostin paketin tuommosia "lyhtykynttilöitä", pistin sellaiseen kynttiläkippoon jossa oli ennen oma kynttilä joka oli palanut loppuun ja pohjalle jäänyt vähän steariinia. Tämä "lyhtykynttilä" oli siis hieman vinossa ja poltti itse itsensä...hieman vaarallisia.


Ihana bligblig-avaimenperäni tiputti vihdoin (ollut mulla jo vuosikausia) pari kiveä. Ensimmäisen kiven tippumista en huomannut, mutta arvelin tapahtuneen ulko-ovella joten menin kaivelemaan lumisia portaita. Löytyi! Toinen tippui kun olin tulossa kaivelureissulta ja odottelin hissiä! Lattialta kivi onneksi löytyi sukkelaan. Ostin tänään superliimaa, saas nähdä pysyisikö ne sillä. Toivotaan vain ettei enää tipu kiviä, sen verran tuuri oli noiden löytymisessä. Onneksi tuossa ei ole kun kotiavain joten mahdollisuudet katoamispaikaksi on suppeat.

sunnuntaina, tammikuuta 9


Vein 9.12 puhelimeni huoltoon kun siitä oli irronnut semmoinen pieni pala johtokannesta. Huolto ei ollut ihan varma kerkeääkö se jouluksi vai vasta välipäiviksi. 27. päivä sain viestin, että puhelin on noudettavissa. Olin tuollon vielä maalla, mutta palasin keskiviikkona ja heti torstaina 30. päivä menin noutamaan puhelinta. Vaan mikäpä minua odotti, lappu, huolto kiinni sairastapauksen vuoksi. Kysyin samassa liiketilassa olevalta Elisan myyjältä voiko he antaa puhelinta ja kun vastaus oli eivät, kysyin mahtaako sairaus kestää pidempään, mihin ei myyjä suuremmin osannut arvella mitään. Eilen 7.1 minulla oli vihdoin asiaa kaupungille ja ajattelin noutaa puhelimen. Arvatkaa kaksi kertaa sainko. Huolto oli muuttanut vuoden vaihteessa jonnekin toiselle puolelle kaupunkia Tohlopinrantaan! Oikeasti!! Kukaan ei puhelinta jättäessä, tekstiviestissä eikä edes päivää ennen muuttoa puhelinta kysyessä kertonut mitään muutosta! Ei halaistua sanaa! Luuleenko ne oikeasti minun nyt ilolla istuvan bussissa tunti suuntaansa jotta voin noutaa puhelimeni jostain jumalan selän takaa! Pistin kiukkuisen sähköpostin eilen, en todellakaan halua maksaa matkoja jonnekin Tohlopinrantaan ja takaisin, ylipäätään lähteä sieltä hakemaan kun olen kuitenkin puhelimeni Keskustorille jättänyt olettaen, että sieltä sen myös noudan.

Kaiken huipuksi, tuo saamani lainapuhelin on aivan järkyttävä insinöörin kännikeksintö. Minulla meni puhelin saatuani noin viisi minuuttia etsiä yhtä valikkoa, nettiin kyllä pääsin heti ensimmäisellä painalluksella. Puhelimessa ei ole automaattista näppäinlukkoa eikä kalenteriin voi tehdä merkintöä hälyytyksellä! Näppäimiä on kyllä enemmän kun tarpeeksi. Enkä myöskään saanut mukaan johtoja joten en voi siirtää puhelimen musiikkia tai kuvia ulos siitä (toimisi siinä kai bluutuutti, mutta en sitä ole koskaan opetellut käyttämään, enkä ala nytkään opetella). Ylipäätään tuo puhelin on niin raivostuttava kun olla ja voi. Jos joku haluaa puhelimen mikä toimii juuri niin kun nokialaiset yleensä ei toimi kannattaa hommata tuo.

Mä haluan mun puhelimeni takaisin! Perkeleen Digiman, iskeköön toimistoonne meteoriitti! Jos olisin tiennyt millanen show ja odotus tuosta tulee, olisin käyttänyt vähän jeesusteippiä ja nippusiteitä ja virittänyt sen prk kannen itse kuntoon.

keskiviikkona, tammikuuta 5


*Vrrruuuuuuum* Älkää nyt! Mun mielestä se näytti niin autolle, että piirsin Annille ratinkin. *tööt tööt*

maanantaina, tammikuuta 3


Oho, tää kuva piti olla edellisessä postauksessa. Etelässä noi ruokittavat talvilinnut on vähän suurempia. ;)

sunnuntaina, tammikuuta 2


Annin joulu alkoi lahjojen paketoinnilla. Tara-koiran possunkorvat oli maukkaita.


Jouluksi matkattiin etelään tai ainakin lähes, reilu 30 kilometriä vajaa Suomen eteläisin piste. Siellä tonttuiltiin aatto työhuoneen rauhassa pulinalta, tohinalta ja ihmisiltä, liika on liikaa vaikka ihmiset rapsuttavatkin. :)


Tarankin kanssa mahduttiin jopa kerran samaan kuvaan. Tassut pysyi alhaalla koko vierailun ajan, mutta häntä oli oravana muutaman kerran. Pahoittelut vielä isännälle joka valvoi yhden yön kun neitillä oli tylsää yksin (Taran kanssa). Emme toista sitä virhettä, tästä lähin Anni saa kylässä nukkua äipän jaloissa, vaikka äippä sitten heräisikin joka kerta kylkeä kääntäessä. ;) Vaan isännän kissa-allergian Anni taisi parantaa! Aivastelu loppui kuulma heti kun kissa tuli taloon! Liekö palasi kun lähdimme?


"Koukattiin" vielä Mikkelin kautta ja tultiin viikkoa myöhemmin kotiin. Mitä tekee kissa kun pääsee kotiin? Käy ruokakupilla ja painuu takaisin kuljetuskoppaan unille. *pudistelee päätään*