maanantaina, joulukuuta 22


 Olinpas viime vuonna fiksu teipatessani tähtilappuun "lamppu rikki"-lapun, en siis turhaa koonnut (ommellut) ja asetellut sitä ikkunaan huomatakseni ettei lamppu toimi. Lamppuja ei tainnut olla myynnissä enää viime vuonna, kun tähden alas otin.
Keskimmäisessä kuvassa tuikkukipon tähden heijastuu kauniisti itse tuikkuun, valkoisessa tuikussa tämä itseasiassa näkyi paremmin.


 Oijoi, olen ihan rakastunut tuohon tyttöön tuikkukipossa ja noihin palloihin lasipallossa!

"Joulun parhaat palat tulee kuljetuskopassa."
Kuva on otette kesälomalta tultua, osoittamaan miten höpsö kissani hakeutuu aina takaisin kuljetusboksiin monen tunnin junareissun jälkeen. Anni ei nykyään yhtään halua mennä boksiin jos minä "käsken" ja vaikka itse matka meneekin hyvin, hississä alkaa aina kamala raivoaminen, kissa on päästettävä aina ekana ulos, edes kenkiä en saa riisua. Silti, puolisen tuntia myöhemmin Anni palaa kuljetuskoppaan nukkumaan...kissan logiikka.

Mutta tällä kuvalla toivotamme kaikille ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua ja joulun pyhiä!

lauantaina, joulukuuta 20

voihan viiksi
Ei me olla yhtään myöhässä, mutta tässä meidän toinen movember eli viiksember kuva.
Viiksivärisyttäjänä käytettiin sukkapuikkoa, johon mielenkiinto ehkä vähän lopussa lopahti.
Anni myös pudotteli movemberin kunniaksi normaalia enemmän viiksiä, kuvassa vain kolme, mutta taisi niitä ainakin viisi löytyä kuun aikana lattialta. Yhden mitaksi karvan alle 10cm.

lauantaina, marraskuuta 8

Enpäs esittele sojottavia viiksiä, mitäs häiritsit mun unia, tyydy tavallisiin.
En muista mistä kissanviiksi Movember on lähtöisin ja miten säännöt edes menee, mutta me tälläisenä slow-blogina varmaan mennään muutenkin vähän omin säännöin. ;) Eli tässä nyt ainakin yhdet viiksukset Annilta, katsellaan keretäänkö marraskuun aikana useammat vai jääkö ainoaksi.

sunnuntaina, lokakuuta 26

 Viikko sitten lauantaina pääsin kurkistamaan Tampereella kuun vaihteessa aukeavaan kissakahvila Purnauskikseen. Kahvila sijaitsee Tammelan torin kulmilla, Aaltosenkatu 31-33. Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkko oli järjestänyt kissabloggareille mahdollisuuden "testata" paikkaa etukäteen. Eihän tälläistä mahdollisuutta voinut jättää väliin, varsinkin kun oli mahdollisuus vihdoin nähdä Tuutusen ella melkein naapuristani! Elämää ja elämyksiä blogin linkistä löytyy linkit muiden osallistujien blogeihin.

 Kahvilan kyltit vielä puuttui ja hieman arastellen astuinkin Liekki Innovativen ovesta sisään. Yksin kun paikalle tulin, en ollut ihan varma mihin olen menossa. Jännittikin hieman...

kissamaisia koristeita oli jos jonkinlaista
 Sisätiloista ei tullut hirveästi otettua kuvia, kuten ei ihmisistäkään. Tilat oli hieman keskeneräiset vielä, pöytiä ja sohvia oli, mutta maalia ja kiipeilytelineet puuttui. Keittiön ovi puuttui myös, sitä arvosti kissat.

Ihmiset konttaa kameroineen, kissat riehuu.
 Paljoa ei tosin huonekaluilla ollut väliä, oltiinhan tänne tultu tervehtimään kissoja, tai no, ehkä vähän ihmisiäkin. ;) Onneksi kahvilassa oli pehmeä lattia, joskin ideoita kysyttäessä ehdotin polvisuojia, sen verta tuli lattialla konttailtu!

 Heti ensimmäisenä tapasin kuvassa näkyvän ruskearaitaisen Viirun (oikeastaan olin Viirun bongannut jo Facebookista). Muut hieman alussa arasteli, mutta näissäkin voi nähdä jo mustan läiskän eli Pikin.
 Piki oli ehtivä kaveri ja varasti laatikosta bloggareiden kissoille tarkoitettuja nameja!

Täältä se ne namit löyti, eikö se mulle mitään jättänyt?!

 Vilskettä ja vilinää siis riitti. Kissoja paikalla oli neljä, ruskearaitainen Viiru, musta Piki, kilppari Nurri ja vähän vanhempi Evo. Piki ja Nurri ovat vielä pentuja, Viiru koostaan huolimatta jo yhden (neiti on samaa koko kun Piki ja Nurri!). Nämä kaverit eivät siis ole luovutettavissa, kahvila on nyt heidän kotinsa ettei tule liikaa kiertelyä.

Valkoista teetä sekä kana- ja kasviskerrosleipää.
 Evästäkin saimme. Kahvia, teetä, kerrosleipää oli useampaa sorttia ja mutakakkua. Tee oli muuten supernamia, kuten myös se mutakakku, joka jäi kuvaamatta. Astiat oli hauskan eriparia, mutta niin kauniita ja yhteen sopivia. Muutenkin vanhahtava sisustus oli tälläisen modernia välttelijän mieleen.

mjam
 Viiru hieman maistoi sormesta voileivän yrittistä öljyä, kissojen ruokkiminen ihmisherkuilla on kyllä kiellettyä, kissoille oli pöydällä omat herkut.

Evo ja Evon tassut
 Evokin pääsi kuvaan. Huomaa laivakissatassut! Ihan hirveästi ei kahvipöydässä malttanut istua, vähän väliä piti pompata ylös kuvaamaan kissoja ja heidän hassutuksiaan. Kännykkäkuvat ei ikävä kyllä vain ole kovin hyviä, melkein kaikki kuvat oli suttuisia viuhahduksia. Käykää kurkkimassa muiden blogeissa, osalla oli järkkäreitä joilla jälki on siistiä.

Nurri kiilusilmä
 Nurri osoittautui hankalaksi kuvattavaksi, etenkin kun neiti hieman arasteli vielä ihmisiä. On hän siellä, boksin takana piilossa, kovin on vain mustaa.


 Omistajalla oli teemaan sopivat työkengät. Ihanat! Rento henkilökunta istuskeli ja paijaili kisuja kanssamme, oli mukava kuulla kahvilan synnystä ja tulevista tapahtumista. 31.10 on muuten avajaiskarnevaalit! Itsekin ajattelin mennä sinne.

 Kahvipöydän alla oli hauska riippumatto. Parin tunnin superseurustelun jälkeen alkoi kissojakin jo väsyttää.

 Piki nukahti selvästi oikeiden kissatätien väliin, väriä myöten.

 Ja vaikka toinen lähti kotiin, onneksi toinen jäi. Hyvä ja lämmin paikka, piiiiitkä pieni kisu. Olihan se minunkin sitten siirryttävä tuohon sohvalle, kun toinen niin söpönä siinä makasi.

Paikka vaihtui syliin, mutta unet jatkui. Sellaista se on pienen pennun elämä. Pikillä on hauska harmaa väriläiskä kaulassa, aika harvinainen, yleensähän mustan kissan läiskät on valkoisia. Ovat saaneet muutenkin harvinaisen värisiä kissoja kahvilaan, en ole ruskearaitaistakaan kissaa nähnyt.

zzzzz
 Pian sain sohvan alta kaverin. Viiru kiipesi omasta aloitteesta kainalooni. Olin ihan myyty! Jos vain Anni huolisi kaverin, olisin tuosta itselleni toisen kissan ottanut. Siis vaikka kissat ei varsinaisesti ole lähdössä kahvilasta eteenpäin, omistaja mainitsi, että jos oikein rakastuu puolin ja toisin, voidaan asiaa harkita. *huoh*

 Kattokaa nyt tota ihanaa ruskea nenää! Eihän tuolta meinannut malttaa lähteä, jäimmekin Huushollin Pepin kanssa varmaan tunniksi kun muut oli jo lähteneet. Lopulta oli ikävä kyllä meidänkin lähdettävä... Mutta onneksi takaisin pääsee pian!

Hmm...toit sitten lahjuksia.
 Kotiin saimme myös tuliaisia, PrimaCatin pussin sekä arvonnassa voittamani ZiwiPeak-ruokapurkit. Paketissa oli myös Hurjan jauhelihapötkö, mutta lahjoitin sen Tuutuselle, sillä tiesin ettei Annille jauhelihat maistu.

Nää on mun.

tykkään! nyt...
Kuivaherkut näytti maistuvan, ainakin heti kun pussin avasin. Seuraavana päivänä tarjottuna ei enää suuremmin kiinnostanut. Tämän takia en juurikaan Annille herkkuja tarjoa. :D


Kiitos kaikille kissabloggareille, Pirkolle järjestämisestä ja Purnauskiksen väelle ovien raottelusta etukäteen! Ja kaikki lukijat innolla kissoja ihastelemaan ja rapsuttelemaan kun kahvila marraskuusta alkaen aukeaa.

Niin ihmisten kun eläinten herkut oli silkkaa lahjontaa. Kiitämme ja kumarramme silti. ;)

perjantaina, elokuuta 15



Mitäs tossa nyt on? Höh, kyllähä nyt jokaine kissa osaa ufonsa tuollee asetella, tyhmänäkö te ihmiset meitä pidätte.


- Anni -

lauantaina, elokuuta 2


Nämä kuvat eivät kyllä juuri selittelyjä kaipaa. Tälläisiä kännykällä räpsyteltyjä hyvässä valossa. On mulla vaan niiiiiiin kaunis kissa! Ylempi on niin ihana, että se pääsi kännykän näyttöön. Kattokaa nyt noita silmiä. Ja höpöt mustat kulmakarvat, on ne siellä kun tarkkaan katsoo.


keskiviikkona, heinäkuuta 30


Ostin tuossa keväällä Lumenen valokynän, joka osottautui aika sudeksi. Valokyniähän saa yleensä uutena pyöritellä/klikkailla aika tovin ennen kun mitään tököttiä tulee. Tätä ostamaani sai kuitenkin naksutella toooodella kauan, varmaan puolet enemmän kuin normaalisti. Sen lisäksi joka kerta kun halusi lisää tuotetta, piti odottaa päivä, siis kun klikkasi, mitään ei tullut, ennen kun noin vuorokauden kuluttua. Hankaloitti hieman kun yksi klikkaus ei riitä kerralla ja sitä toista sai odottaa seuraavaan päivään tai sitten klikkailla korkin täyteen, edellisenä päivänä.

Ajattelin vian olevan kynässä ja kävin ostamassa uuden, itseasiassa kaksi uutta, koska kaupassa oli tuplapakkaus yhden hinnalla (samaa merkkiä kun se rikkinäinen kynä). Vaan hah! Ne kaksi muutakin olivat maanantai kappaleita! Pistin sitten valituksen Lumenelle ja lähetin pyynnöstä kynätkin heille. Jonkun ajan päästä sain mojovan korvauksen! Kaksi ripsiväriä, toinen veikeä pinkki, huulikiilto, kulmageeli, neljä valokynää ja läjän testereitä! Ei, laskutaidossa ole ole vikaa, kuvasta puuttuu yksi valokynä, joka oli erilainen kun nuo kolme. Eipähän tarttee ostaa valokyniä vähään aikaan. :D Huulikiillon ja ripsivärit lahjoitin siskolle, itse kun en niillä tarvinnut. Kyllä valittaminen vaan kannattaa. :)


Toinenkin meikkikuva sopii niin teemaan. Peiteväriini muodostui ihan vahingossa naaman kuva tai toinen silmä ei näkynyt aluksi ihan kunnolla, sen tein sitten näkyvämmäksi tarkoituksella. Näettekö te kasvoja joka paikassa? Minä en suuremmin, mutta mitä enemmän noita kuvia on katsellut, sen paremmin niitä näkee itsekin ympärillään.

maanantaina, heinäkuuta 28


Edellisen postauksen laatikon mukana tuli Kickeroo. Olen välttänyt näiden isojen lelujen tilailua kun Anni ei syystä tai toisesta ymmärrä isoja leluja. Joskus Wubbankin ostin, mutta Anni taisi leikkiä sillä tasan kerran ja unohti sitten. Nyt otin Kickeroon kun sain sen ostettua pisteillä eli ilmaiseksi.


Yllättävän hyvin neiti innostui! Tuossahan ei tietääkseni ole sisällä kuin kissanminttua, mikä ei Anniin vaikuta mitenkään. Voisivat muuten suosia enemmän Valeriaanaan kissanmintun rinnalla (tunkea molempia), saataisi näihin harvinaisiin kissanminttuhäiriöisinkin vauhtia.


Nyt kun Kickeroo on ollut meillä muutaman viikon, on into vähän laskenut. Taidan kuitenkin toistaiseksi pitää sen meillä, enkä myydä/lahjoittaa eteenpäin, sillä sopivalla tuulella ollessa Anni kuitenkin yrittää rökittää sitä.


Kuvat on mitä on kun en omista järkkäriä. Onpahan ainakin vauhtia ja toimintaa. :D

perjantaina, heinäkuuta 25


Tässä yksi päivä kotiin tullessa Anni ei tullut tapansa mukaan ovelle vastaan. Yleensä neiti on siis kärppänä ovella ja pyrkii rappuun. Huutelin kissaa hetken ja kiertelin asuntoa, mutta ei näkynyt missään ketään. Ihmettelin hieman kunnes huomasin sojottavan tassun kantokopassa. Ilmeisesti se oli joku merkki äipälle, täällä oon, älä ihmettele, en jaksa nousta.


Yksi Annin, ja varmasti monen muukin kissan, lempipaikoista on pahvilaatikot. Annin onneksi tilaan nykyään zooplussalta paljon ruokaa kerralla eli tulee kissan kokoinen laatikko! Tai no, änkesi Anni niihin pienempiinkin laatikoihin, mutta tuon mahan kanssa se alkoi olla jo ahdas. Laatikoiden pureskelu sen sijaan on loppunut kokonaan, en ole nähnyt purtuja bokseja enää pariin vuoteen. Liekö ohimenevä vaihe vai rupesiko pahvi maistumaan pahvilta?

 
Kaikenlaiset pakkauspaperit on myös Annin mieleen. Jos ostoskassissa vähänkään rapisee on kissa paikalla. Pakkauspaperi pitää rytätä palloksi ja viskata oikein korkealle ilmaan, josta Anni sitten ottaa kahdella tassulla kopin. Anni on muuten todella hyvä kopittelja, ei tule huteja! Myöhemmin paperit pitää sitten litata ja nukkua niiden päällä. Rapina ei kai haittaa unia?

sunnuntaina, heinäkuuta 13


Muutamia tälläisiä bongattuja juttuja taas. Laitan nippuna niin tulee postattua muutakin eli enemmän kissajuttuja. ;) Aikanaan kierti se sitkeä huhu EU:n määrittelemistä kurkuista, kuinka kieroja ne sai olla ja sitä rataa. Nämä direktiivithän on monet sellaisia "tottele jos huvittaa" juttuja ja Suomessa ne otetaan kovin vakavasti eli totellaan aina. Paitsi ehkä meidän K-superissa, jossa kurkut saa olla juuri sellasia kun heitä huvittaa, "klommolla" tai vinksalla, antaa kaikkien kurkkujen kukkia vain.


Tampere-talon bussipysäkillä, myös yliopistolaiset käyttää sitä paljon, oli ainakin keväästä vielä tälläinen söötti tarra. En tiedä onko se enää kun ko alue on vähän remontissa ja bussilinjojen ja aikataulujen uudistuksen takia pysäkit on käyty läpi. Minua tuo ainakin lohdutti joidenkin luentojen jälkeen kun tuntui, että suurin osa jutuista meni ohi ja korkealta. Ei ole aina niin helppoa opiskella yliopistossa työläistaustalla.


Jotain se työläistausta sentään on opettanut, työn tekemisen, ihan kotonakin jo mukulana. Siksi tämä meidän rapussa oleva yli-innokkaan (mies!)isännöitsijän lappu on jotenkin hupaisa. Eikä ole edes eka lappu. Onhan se toki ehkä tarpeen opettaa joitakin juuri kotoa pois muuttaneita nuoria siivouksen saloihin, mutta kyllä minusta olisi ihan hyvä siivota se asunto vähän tiheämmin kuin kerran kuussa. *yök*


Tämä oli joltain junareissulta, en muista enää miltä, mutta veikkaisin Tampere-Helsinki väliltä. Tehotyöskentelyä, läppärillä ja tabletilla, molemmat latauksessa. Ei se kyllä ihan sujunut, aika monta kertaa se tabletti tipahti johdon varaan roikkumaan, ehkä se johto oli siis ihan hyvä olla siellä seinässä. ;)

lauantaina, heinäkuuta 12


Vappumenoja varten piti fiksata hieman haalareiden lahkeita, tälläinen 157cm hukkapätkä kun ei näe päivää jolloin housujen lahkeet olisi valmiiksi sopivat. En kuitenkaan jaksanut lähteä ompelemaan, joten pistin vain hakaneulat. Jotta merkitön haalarini saisi jotain väriä, en piilottanut hakaneuloja nurjalle vaan pujotin niihin puuhelmet ja laitoin reteesti eteen ja taakse. Joku karvainen "tiivistäjä" tietenkin suhahti heti paikalle. Elä nyt sitten noiden kanssa. Annin ilme kertonee kaiken... Joojoo, rakas kisuseni, niin rakastankin, mutta ei se tarkoita ettet olisi toisinaan ärsyttävä.


Olen Flipin ja Hyssen hyllystä bongannutkin, mutta yksi päivä kassajonossa edellä oleva osti Flipin! Oli ihan pakko paparatseilla, melkein hihkaisin ääneen "mä luen ton kissan blogia!", mutta viime hetkellä napsautin suuni kiinni. Jos kassana olisi ollut joku tuttu lempparini, olisin varmaan kassalle sanonut asiasta, mä kun olen semmonen kiireisen painajainen, aina lörpöttämässä kaupankassoille. Tuo "seuraava voittaja?"-kapula muuten sopii jotenkin tosi hyvin kuvaan. :D

torstaina, heinäkuuta 10


Meillä on naapurustossa muutamia kisuja, niitä on kiva bongailla ikkunoista. Yllä talvelta kuva, en kehdannut lähemmäs mennä kun tyyppien ikkuna on oikeasti maan tasalla, olisivat ehkä ihmetelleet miksi naapuri tulee kuvailemaan heidän ikkunasta sisään. Mutta kun karvakaveri noin komeasti tornin nokassa kyttää!


Näiden naapuritalon kissojen, etsi kuvasta,  elämää tulee kytättyä joka päivä. Onnellisilla on lasitettu parveke, joten kisut (kaksi) pääsevät nähtävästi vapaasti kulkemaan sisälle ja ulos yötä päivää. Meillähän ovi menee kiinni yöksi ja kun en itse ole kotona, meillä kun ei ole laseja, pelkästään verkko, joka sekin on matala. Ei Anni ole koskaan siitä yli pyrkinyt, mutta periaatteestakaan en jätä yksi vartioimatta, toisaalta jos kissa lähtisi loikalla yli niin paljonpa vahtiminen sisältä auttaisi. :D Jok.tap. nuo kaksi nakottaa parvekkeella joka päivä ja yö ja olinkin hieman huolissani kun yksi päivä heitä ei näkynyt. Ehkä olivat lomalla.
 
nim. sea, joka ei kyttää naapureita, mutta naapureiden kissoja kyllä!


Viimeisenä bonuskuva, sormikolo kissan tassussa. Olenko ainoa josta on aivan ihana tunkea etusormi tuonne anturoiden väliin? Kissojen tassut on vain niin vastustamattoman ihania, pehmoisia ja söpöjä.