Jatkoa sille aiemmalle kissan mittaukselle. Huomasin yksi ilta Annin leikkivän kolmiota sohvan käsinojalla. Mites ne kolmion sivujen pituudet ja kulmat mitattiinkaan...maol hoi missä olet? ;)

Ilmaisen Reviiri-lehden mukana tuli tällä kertaa sentään kissanruokaa, eikä koiran, mutta kukahan kertoisi Purinalle, että kissat on lihansyöjiä? Ihmisille voi myydä melkein mitä vain "täysjyvä"-sanalla ja kauppa käy, mutta kissoille? Onko tämä tahaton moka vai tahallinen? Tahaton tuskin sillä luulisi Purinan tietävän ettei vilja ole kissalle hyväksi. Tahallinen uppoaa ehkä joihinkin ihmisiin, mutta meille jotka tietävät viljat+kissa-asian tämä on harvinaisen huono myyntivaltti.

Tykkään selata ihmisten hääkuvia lehdestä. Erityisesti ihastun erikoisiin kuvausideoihin. Tätä katselin tovin ennen kun tajusin. On muuten aika hauska idea. :D

Mitä ihmettä meidän pakastimessa on tapahtunut?! Tuo ei siis ollut kiinni missään vaan törrötti tuolleen kun rasian ulos otin.

Lääkäriaseman lamppu huijaa. Tänään kun kävin se ei enää huijannut. :) (Sorry huono kuva, vanhan kännykän kamera ei ollut paras enkä kehdannut kontata lähemmäs...)

Tuutulassa oli mittailtu kissaa. Olen itsekin Annia joskus yrittänyt tavallisella mittanauhalla mitata, mutta eihän siitä tule mitään kun kisu pyörii tassua heiluttaen. Sehän on todistettu, että Anni voi yksinään vallata koko 2 hlö sohvan, eikä venyttelevä kissa edes mahdu siihen syvyyssuunnassa, lukuisia todistuksia on myös Annin mahtumisesta C5-kirjekuoren päälle, tosin muistini ilmeisesti petti sillä kuvittelin kuvanneeni tämän viikottain tapahtuvan suorituksen useasti, mutta jouduin kaivamaan arkistoja aika kauas löytääkseni kuvan. Yllä olevassa kuvassa ko kuori olisi, mutta eipä sattunut Anni istumaa sille.

Tuutulan kuvista äkkäsin perinteisen rullamitan ja sillä mittaus olikin huomattavasti helpompaa, vaikka aluksi meinasi mennä vähän tassutteluksi. Anni taisi kuitenkin olla vähän väsy kun sain lopulta aika rauhassa kuvata makaavaa kissaa mitta kyljessä.

Mutta lopputulos! Kun nollan asettaa hännänpäähän Annin nenä osuu noin 70cm kohdalle, jos otetaan etutassu mukaan on mittaa reilu 80cm. Onhan se aika pitkä, vaikka olen kyllä tiennyt omistavani ns itämaistyyppisen pitkulan kisun. :D

Löysin tälläisen pienen sydämen maasta. Avasin sen ja sisältä löytyi patteri ja pala metallia. Mikähän ihme tämä on? Ei mitään vipua missään josta saisi edes päälle? Eikä lamppua...

Sarjassa mikä vikana. Ei varsinainen vika, mutta suunnittelija/pakkaaja ei taida kuulua enemmistöön?

Äipän tuijottaminen on nii väsyttävää puuhaa, päätäki on välillä lepuutettava. Millä ihmeellä sen sais tajuu, että tartteen huomiota!

Anni

ps. Tässä kuvassa näkyy jopa ne kuuluisat mustat kulmakarvat!

Pitkän riehumisen ja juoksentelun jälkeen on hyvä käydä unille kaatamansa tyynyn päälle. Anniiiiii!

Värjäsin käsin takkia. Mulla oli kumihanskat! Ilmeisesti ne kuitenkin fuskas jostain... Tuossa muuten erottaa hyvin keskellä peukaloa olevan arven, se menee ihan reunasta reunaan. Leikkasin sormeni tenavana rikkinäiseen pulloon, viisi tikkiä. Tuosta opin kumpi on oikea ja vasen, autokoulussa oli tosin hankalaa kun ei voinut ajaessa kokeilla sormea. Vielä nykyäänkin tarkastan sormesta kumpi on kumpi. :D Eron kyllä tuntee kokeilemattakin jos oikein keskittyy.

Yo-kokeiden jälkeen keskisormi oli aika söötissä kunnossa.

Ei tuo patti kokonaan laske vaikka sormi olisi rauhassa, mutta kun parin kuukauden aikana kirjoittaa kaksikymmentä konseptillistä tarinaa käsin on lopputulos jotain tuon tapaista. Kokeilin niin laastaria, ihoteippiä, jonkilaista urheiluteippiä kun rakkolaastareitakin. Kahdesta jälkimmäisestä oli hieman apua, mutta kyllä terveystiedon yo-kokeen puolessa välissä alkoi hiki nousta pintaan pohtiessa kestääkö sormi loppuun asti vai ei. Lääkärin mielestä minun pitää vain opetella kirjoittamaan erilailla. Just. Ihan varmasti tuohon on olemassa jotain tukisysteemejäkin, tietäisi vai mitä ja mistä hommata.

Pari kuvaa kesältä. Ensimmäisessä järkytyin hieman herätessä kun pojat oli pesemässä rappukäytävän ikkunoita aivan minun makuuhuoneeni mini-ikkunan alla. Onneksi siinä on ötökkäverkkona tuommoinen ohut kangas jonka läpi ei toivon mukaan pahemmin näe. Nukuin nimittään alasti, meidän asunto on tosi lämmin (ympäri vuoden).

Naapuritalossa taas ei parvekkeen puuttuminen estänyt grillailua. Liekö jo grillikausia ohi, pitää kurkata kun seuraavan kerran ohi kuljen. Monetkohan eväät tippu kesän aikana? Tuo on joku viides kerros tms. :)

Huomasin tässä jonkun aika sitten Applawsin muuttaneen ulkonäköä. Hetken jo luulin tilanneeni väärää maku. :)

Raksukin oli minusta hieman pienempää kun ennen.
Huomasin muuten myös, että Applawsia on tullut Mustiin ja Mirriin, emme siis jatkossa tilaa zooplussalta kun se oli ainoa mitä sieltä tilasin, ei enää kannata kun tasan samaan hintaan saa naapurista. Harmi, tykkäsin kovasti zooplussasta. :(

Olen yrittänyt vähentää Annin päiväannosta raksuissa kun neiti on lihonut muutaman sata grammaa. Valitettavasti se johti siihen, että Anni veti kaikki raksunsa kerralla heti aamupäivällä ja huuti sitten koko päivän ja illan aina iltapalaansa asti (ruoka-ajat noin klo 12 ja 02). Yksi ilta meni hermot ja vaiensin kissan kumoamalla kippoon reippaasti purtavaa. Siihen loppu se dietti, olkoon hieman pyöreä, mä valitsen mielummin rauhan tähän talouteen.

Syksy tulee ja palelee? Ei vais, äippä vähän kiusasi ja peitteli kun toinen tuli makaamaan viltin päälle kun itse yritin olla sen alla. Syksyisestä tunnelmasta huolimatta seuraavat postaukset tulee olemaan kesäisiä/kesältä/muuten vanhoja, on nimittään todella monta kuvaa odottamassa koneella. Vaan sehän on vaan teidän onni! Nimittään onpahan jotain julkaistavaa eli postauksia rupee tulemaan. :D