Tässä taas kasa sekalaisia vähän sitä ja tätä.

Aamulehdessä (?) oli kehitetty eri tapoja kuvioida grillimakkara, itse kokeilin ristikkoa ja....niin, kuka saa selvää mitä tässä on? :D

Mainitsin olleeni mukana eräässä projektissa, salikorttien lisäksi saimme kasan vitskuja, hivenaineita ja rasvoja. Tälläisen kourallisen olen napannut joka aamu melkein puoli vuotta, illalla toinen mokoma.

Jos pikkusiskolla on ongelmia sukunimensä kanssa, niin säälin tätä uutta naapuria. Pikkusiskon nimihän kirjoitettiin aina väärin meidän oveen, kun muutimme ensi kertaa yhteen minä oikein painotin huoltoyhtiölle, että sukunimen loppu on oui, ei ovi tms vaan oui. Nimi tuli silti oveen väärin. Kun muutimme uudelleen, tankkasin samassa huoltoyhtiössä uudelleen asian. Vaan miten kävi, nimi oli väärin. Melkein siis tekisi mieli kysäistä uudelta naapurilta montako kirjainta meni oikein.

Hervannan kirjaston suihkulähteessä on elämää!

En tiedä onko tämä osa jotain juttua vai mikä, mutta bongasin piparkakkutalon keskustasta kesällä.

<- Rosvot menivät tuonne.

Eh, kivahan se on ettei kengät hierrä, mutta olisiko ihonväriset edes mitään? Ilman pitsiä?

 Nää kaksi kuvaa on mun kämppikselle. Hän kun lähti kotikotiinsa ja pari päivää myöhemmin minulta "katosi" kissa. ;)

Anni on onnesta soikeana kun saa kerrankin nukkua jonkun sängyssä!
Siellä se nukkuu sängyllä nytkin kun tätä kirjoitan.

 Olin keväästä nyt syksyyn asti mukana eräässä projektissa, jossa saimme salikortit käyttöömme ilmaiseksi. Annikin treenasi, makaamalla saliaikataulun päällä. :P

Tämä kuva on niin vanha etten tiedä viitsisikö tätä enää laittaa edes! Fiksasin vanhan kiipeilytelineen puut vaihtamalla uudet narut, revin ylimääräisistä tolpista narun ja liimasin tuohon nykyiseen puuhun. Karmea sotku! Onneksi oli puutarhahanskat, olisi ollut kädet verillä muuten. Nyt toinen takatolppa on kyllä jo vähän kärsinyt...

 Yäääh, ei mulla ole aikaa kirjoittaa edes tänne! Tässä teille kaksi vanhaa kuvaa ja heipat, meikä lähtee maanantaina Roomaan. :)

Ostin vähän pienen paidan, olen oikeasti "hieman" isompaa kokoa. Kyseessä on löysä oikein liehuva paita ja halusin sen hieman istuvampana (se on löysä liehuva noinkin pienenä), jotten näyttäisi ihan teltalta. :D

 Joskus kauan sitten vaihdoin erään postcrossaajan kanssa postimerkkejä Kool Aid-pusseihin (Suomesta sai silloin tosi huonosti näitä). Vihdoin päätin uhrata yhden pusseista, tropical punchin Varsinainen kohde oli kaksi valkoista pitsiliinaa, joista toivoin pinkkiä.

 Koska pussissa riitti väriä, heitin veteen vielä pari pientä kerän jämää. Pitsiliinat ei hirveästi väriä itseensä vetäneet, mutta langat kirjaimellisesti imaisi värin! Harmi kun en ottanut kuvaa aiemmin, vesi oli nimittään todella punaista aluksi. Tässä on noin litra vettä ja yksi pussi.

 

Langoista tuli aikas punaiset. :D

Vasemmalla oleva oli alunperin luonnonvalkoinen epämääräinen jämä, olisko aika villaista, on ainakin hieman karhea. Oikealla on Novitan Nallea, joku raitahässäkkä, valkoista, lilaa ja vihreää.

 Pitseistä lähti huuhtelun aikana lähes kaikki väri, mutta jäi ne onneksi vaaleanpunaiseksi, en kyllä huuhdellut ihan loputtomiin, koska väri olisi kadonnut varmaan kokonaan. Tässä liinat on menossa liimatärkkiin eli n. puolet liimaa, puolet vettä.

 Ruskeat liinat oli ohuempaa lankaa ja alunperinkin ruskeat siis.

 Vaaleanpunaiset oli paksumpaa, olisiko puuvillaa? Suojasin kulhot kelmulla aluksi, mutta katsottuani olympialaisten avajaiset loppuun asti (!), otin vielä kelmut yöksi pois. Tuntuivat kuivuvan hieman heikosti kelmun kanssa. Olisi varmasti kuivunut kelmullakin, mutta ei voinut olla räpeltämättä. Suojaaminen aluksi kuitenkin kannattaa, sillä liima tuppasi valumaan vaikka puristelin pahimmat pois.

 Aamulla ne oli kovat! En yöllä oikein uskonut, että nämä pinkit todella seisoisi aamulla, mutta kappas! Tärkkäyksen myötä väri myös tummeni hieman.

Jopa tuo alimmainen kääntyi hieman kuperalle, vaikka yöllä epäilin kovasti. Tuo korkein ja pienin liina olisi tarkoitus leikata matalammaksi, jotta olisivat sopusuhtaisia. En löytänyt kirpparilta pienempää liinaa, joten ajattelin kokeilla saksia (ei kai se tärkätty purkaudu?). En tiedä kyllä raaskinko, sillä tuosta tuli niin söötti.

Näistä piti tehdä tätä päivää varten kukkanen, mutta se juttu meni jo eli periaatteessa näitä voisi nyt käyttää muualle. Tai sitten koluan kirppareita ja teen lisää! Oli nimittään helppoa ja nopeaa kun mikä! Kool Aid kun on elintarvike niin ei tarvinnut varoa missä kattilassa värjää ja sotkut lähti helposti pyyhkäisemällä. Liima nyt ei ole elintarvike, mutta vesiliukoisena lähti astioista helposti. Sormet ihan syyhyää tehdä jotain vihreää ja violettia, sopisi sisustukseen.

Menin suurinpiirteen tämän ohjeen mukaan, värikarttaa tutkin täältä.

 Välillä tulee laitettua parhaita paloja talteen.

 Kaksi ekaa on niin minulle sopivia, käyn aina huonoina päivinä tankkaamassa Annin masusta purisevaa kisuenergiaa. Onneksi Anni on helppo nakki ja alkaa hurista heti jos vähän rapsuttaa. :)

Kaksi jälkimmäistä on niin Annia... 

Minulla oli seinälläkin joskus paperinen tälläinen "häntä-vitsi", jossa Mooch kysyi Earlilta mitä hänen häntänsä sanoo (muistaakseen Earlin mukaan haukkui ja Mooch suuttui). Tää on niin Annin häntä, epäilen ettei Annilla ole hajuakaan mitä hänen häntänsä touhuaa, niin eriparia ne välillä on, Anni ja häntä siis.

[Klikkaa kuvia suuremmaksi.]

 Pikkusiskon muutettua pois piti hoitaa erinäisiä järjestelyjä.
Vapautuneeseen makkariin raahasin kellarista pirttipöydän, jotta pääsen ompelemaan ja kokoamaan palapelejä (pöytäliina peitoksia kun en ole vahtimassa).
Anni oli tietysti kärp...kissana paikalla tutkimassa työkaluja.

 

Pikkusisko vei myös vanhan imurin ja minä kävin ostamassa hiljaisemman mölykoneen. Ei tämäkään mikään hyshys ole, mutta eipä sentään tarvitse korvatulppia imuroidessa.  Kuvasta poiketen meidän mölyäjä on sininen.

Pahvilaatikko oli Annista niin ihana etten lopulta raaskinut viedä sitä roskiin. Tässä kuvassa neiti Ristisilmä juuri heräsi päiväunilta. :) Ja nyt käynnistämään se karvansyöjä! Tai no, jos eka joku jaksaisi kerätä kaikki lelut lattialta. *huoh*

Sarjassa hauskoja, outoja ja semmosia juttuja vähän sieltä ja täältä. Eikä kaikki todellakaan ole tuoreita! :D

 

 Ei sitten tarvetta yhtään isommalle autolle. Ehkä pelkää jäävänsä rekalle kakkoseksi jos auto on pienempi tai ehkä rekisterikilpi kertoo kaiken.

Keskustorin Mäkki avattiin ikuisuuksien jälkeen! Sehän siis paloin, öh, vuonna...2010? Ovea avaamassa oli Ronald.

Bussin lattiassa oli iso reikä! Siis kokonaan läpi, maa näkyi, ehkä joku tennispallon kokoinen. Hui!

Tälläisen kivan isoäidinneliön aloitin, mutta jäi kesken kun ei ole enempää lilaa/pinkkiä lankaa. Olisko kellään jämiä?

Sosiaalitätikin voi olla rento, kaikkea sitä näkeekin.

Mulle opetettiin autokoulussa, että varotuskolmio viedään monen metrin, jopa kymmenien pääähän. Kaupungissa säännöt on kai toiset tai sitten laiskotti eikä jaksanut kun kylkeä kääntää.

Posti mainosti kivoja kortteja keväällä, huomaathan kuitenkin ettei raha sisälly tuotteeseen!

Lopuksi bonuskisu, ei kylläkään Anni vaan Annin matkakaveri maalta tullessa. Junassa oli söötti valkoinen kisu, kuuro kaveri, mutta yllättävän valpas. :)

 Pikkusiskohan siis muutti pois kesäkuun alussa, joten meiltä tyhjeni yksi kokonainen huone. Koska huone oli ennen makkarina, ei Anni ollut siellä juuri käynyt, mitä nyt avonaisesta ovesta joskus hiippaillut tai sylissä käynyt pari kertaa. Nyt kuitenkin avasin oven tyhjään (no on siellä pöytä, hyllykkö, verhot ja mattoja) huoneeseen ja Anni löysi heti paikan ikkunalta. Kolme vuotta on tässä asuttu ja Annille aukesi ihan uudet maisemat! Laitoin toiselle tyynynkin hyllykön päälle, jotta voi loikoilla kun kyttää pihalle.

Jos joku tarvitsee tilapäistä majoitusta Tampereelta, ihan vain yötä tai kahta tai sitten viikkoja niin meiltä löytyy tosiaan tyhjä huone. En tiedä mikä tilanne opiskelijoilla nykyään on, mutta joskus ainakin oli ns hätämajoituksia kun ei asuntoja saanut tarpeeksi sukkelaa. Mä voisin tarjota tuota huonetta vaikka halvalla viikkohinnalla, jos joku sellaista kaipaa. Jos taas joku lukija on tulossa Tampereelle visiitille niin meille voi tulla yöksi. :) Tarkoitus on kyllä hakea pienempää asuntoa, mutta ei sitä varmaan kovin nopeaa saa, menee ehkä pitkälle syksyä.

Vihdoin mulla on aikaa päivittää tännekin! Toukokuun vika viikko oli aika hässäkkään ja kesäkuun alustakin meni pari päivää vauhdilla, sen jälkeen vedin rennoksi. Nukuin aitassa 10-12 tunnin unia ja herättyäni jäin vielä loikoilemaan, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Harmi etten viipynyt maalla kun muutaman päivän, nimittään kotona odotti pitkä lista asioista joita olen jopa talvesta asti lykännyt. Lista ei kyllä ole lyhentynyt kun ihan pakollisten osalta, mutta hitaasti ja varmasti, onneksi on koko kesä aikaa.

Mutta asiaan, siihen mitä te ehkä olette jo odottaneet, lakkiaiset, puhe ja juhlat
Puhe meni hyvin, en jännittänyt etukäteen juuri yhtään, vasta kun pääsin pönttöön ja huomasin kukkalaitteen peittävän puolet papereista alkoi tuska nousta otsalle. Puolessa välissä tekstiä hukkasin rivini ja pidin sitä etsiessä liian pitkän tauon väärässä paikassa. Tuon jälkeen kädet tärisi varmaan pari minuuttia! Onneksi kukaan ei sitä nähnyt pöntön takaa. :)

Sain puheesta aivan älyttömästi kiitosta, todella moni opettaja tuli halailemaan ja kiittelemään, aivan tuntemattomat ihmiset (muiden lakitettujen vieraat) tuli kiittelemään kun tilaisuus oli ohi ja seisoskelimme salin edessä läheisten kanssa. Huomasin miten iskäni rinta röyhistyi jokaisen kiittelijän jälkeen enemmän ja enemmän. Iskä pyyti puheen lopulta tulosteena itselleenkin talteen ja esitteli sitä innoissaan kahvitusjuhlissa sunnuntaina! Osa ihmisistä kehaisi jopa parhaaksi puheeksi ikinä. O_o Olin aika hämmentynyt, sillä loppujen lopuksi kirjoitin puheen kuin äidinkielen esseen, kokosin ensin ylös asiat mitä halusin sanoa, numeroin ne sopivaan järjestykseen ja aloin kirjoittamaan. Puheen tarkasti kyllä kaksi opettajaa ja yksi tuleva opettaja, mutta en muuttanut kuin oikeinkirjoitusta ja kielioppia, sisältö pysyi.

Perjantaina käytiin vielä siskojen, porukoiden, äitin ja siskon miehen + lapsen kanssa syömässä. Itse juhla oli sunnuntaina isäni luona maalla.

Lauantai meni siis autossa ja väkertäessä perillä sunnuntain syömisiä. Hankalin homma oli saada kaksi yo-lakkia marsipaanista. :D Aika hyvät niistä kyllä lopulta tuli, mutta kun on tämmönen täydellisyyden tavoittelija...

Maanantaina käytiin sitten serkun kanssa napsimassa viralliset yo-kuvat.

Kuvia tuli joku 300, riippukeinussa, pihassa, metsätiellä, hiekkatiellä, pellolla, riihellä, rannassa...

Monet hyvät kuvat oli itseasiassa ns vahinkoja kuten yllä oleva tasapainoilukuva (korkkarit pellolla!).

Pienin sisko pääsi ripille talvella ja sillon jäi virallisemmat kuvat ottamatta, otettiin ne sitten samalla kun minunkin kuvat. Tuo yhteiskuva oli taas sellainen jossa ei pahemmin poseerattu, oltiin vaan siirtymässä pellolta riihelle. Tykkään tästä kuvasta kuitenkin, taidan jopa teettää tästä paperiversion kun pienimmästä siskosta ei ole kehystettyä kuvaa lipaston päällä. :)
Huomatkaa lakin maakuntavuori! Savolaisuus ei meikästä taida lähteä pesemälläkään.

Sitten vielä muita juttuja, tosin koulun päättymiseen liittyvää.

Pikkusisko, siis se jonka kanssa asuin (muutti pois kuun alussa) valmistui kokiksi myös samassa rytäkässä. Tekasin kortin vasta palattuani maalta kun ei aiemmin kiireessä kerennyt. Ylimmäisessä kuvassa värjään paperia vanhan näköiseksi teellä ja "kahvilla". Paperi on osa pikkusiskon lopputyötä, onneksi löysin vielä sivullisen paperinkeräyspussista! :D

Valmis kortti näytti tältä.

 

Sisältä löyty "lahjakortti" isosiskon lompakolle (siis vanhimman siskoni), kortti tosin kävi vain Ikean kassalla. :D

Lopuksi vielä omat kiitoskortit. Tuo käsi lipalla oli alunperin ihan vitsi, mutta lopputulos olikin hauska! Niin ne parhaat kuvat tuntuu syntyvän.


***

ps. Meinasin alunperin etten laita tänne omaa naamaani, mutta oho. Noh, kaippa te jo tiesitte miltä näytän, jos ette niin nyt näitte monelta kantilta. :P