Annilla on jo kuukausia ollut tapana retkottaa sohvalla iltaisin maha kattoa kohden. Ikävä kyllä myös sohvan käsinoja saa vähän kynsistä samalla.

 

 masurapsuja!

Tätä "opetellaan" joka viikonloppu, eipä sitä pitkän työviikon jälkeen muuta jaksakaan. Olen siis töissä joka arkipäivä (sijainen, mutta nyt on pitkiä putkia ilman arkivapaita), työmatkakin on ihanat tunti kaksikymmentä bussilla ja vapaa-aikana pitäisi lukea pääsykokeisiin, loppu aika meneekin nukkuessa.

Hah, tuore kuva, parin päivän takaa. Kevät häikäsee. :)

 Ei auttanut edes onnenpurasut, ei tullut mitään lotosta.

Neidin hienoiset vihjeet, tuijotus, pään pyörittelyä ja lepuuttelua pöydällä. Huokailut vain puuttuu. Taitaa olla nälkä. ;)

ps. Alemmasta kuvasta muuten huomaa selvästi miten Annilta "puuttuu" toiset kulmakarvat. Kyllä ne siellä oikeasti on, ne on vain mustat. Vuosia niitä oli vain kolme, mutta nyt on ainakin viisi!

 Pläjäys vähän kaikkea vanhempaa ja pari uudempaakin. Vielä siis riittää viime vuotisiakin juttuja, kohta voisi ladata kamerasta uuden satsin jo "vanhentunutta". ;)

 Vuosia etsin bioroskikseen erillistä kantta, mutta lopulta luovutin ja väkersin sellaisen itse pahvista, kauniista lehden kannesta ja kontaktimuovista. Nyt vasta kuvaa katsellessa tajusin miten osuva leivoskansi on bioroskiin!

 Siskonpoika täytti yksi vuotta syksyllä.

 Oma isäni taas täyttää huimat kuusikymmentä huomenna, kortti meni perille jo viime viikonlopun juhlissa (synttäreiksi lähtivät reissuun, lentokone itseasiassa nousi ilmoihin puolisen tuntia sitten). Nyt jännätään vain onnistuiko lahjojen tilaaminen ja mitä porukat on mieltä. Täytyy jossain välissä laitella tekstiviestiä ja kysyä. :) Kai tämän nyt voi vihdoin paljastaa? Eihän he koneessa nettiin pääse... Tilasimme siis isosiskon kanssa heille juhla-ateriat koneeseen ja pientä naposteltavaa hotellillekin. Emme kertoneet mitään, paitsi sanoimme lahjan tulevan syntymäpäivänä, joten ylläriksi jäi koko juttu! Pienin sisko oli apurina murtautuen (!) iskän sähköpostiin etsiessään lentotietoja, mutta siskollekaan ei paljastettu millainen yllätys odottaa. Pienin sisko on siis itsekin siellä koneessa kohti kaakkoa.

Kortin idea lähti muuten limupullotaiteesta, jota voisi kyllä kokeilla ihan alkuperäisenäkin. Korttiin ei vain mahdu tuollainen pullonpohja.

Sain myös vihdoin tilattua sen uuden Anni-kortin! Vanhatkin on julkaistu blogissa.

 Annillahan on aika korkeat ja viehkeät takajalat, koko kissa on malliltaan sellaista itämaista hoikkaa ja pitkää.

Joskus yritin jopa kuvata Annin jalkoja, mutta tietäähän sen ettei siitä mitään tule kun käy makaamaan kameran kanssa lattialle. Kissat...

 Tiputin avaimet äsken pihalla maahan ja samalla kadotin jo kolmannen kiven ihanasta avaimenperästäni. Ei kellään olisi tuollaisia kiviä? Joko omassa käyttämättömässä avaimenperässä tai muuten? Voisin jopa maksaa pienen korvauksen jos joku luopuisi omistaan.

Vähän Anniakin! Huomasin tuossa eilen etsiessä uuteen Visa Electroniin kuvaa Annista, etten ole kauheasti kuvaillut kisua viimeiseen vuoteen tai jos olen niin kauempaa ja epämääräisempiä. Tähän on tehtävä korjaus heti keväämmällä kun valo-olosuhteet paranee! Mikäs se semmoinen kissatalous on joka ei kisuaan kuvaa. Höh!

Kuvassa Annia kiusaa huulirasvatuubi johon ei ole lupa koskea. Niin lähellä, niin vastustamaton, mutta kun ei saa tiputtaa!

 Edellisen kuvapostauksen jatkoa. Iskä keräsi minulle sitten maalta ne "uupuvat" kanttarellit. Näitä on vielä pakkasessa, voisikin tehdä kanttarellikastiketta joku päivä.

Iskältä sain myös puolukoita, joista tein omena-puolukka-marenkipiirakan. Oli otettava kuva ennen marenkia kun värit oli niin kauniit. Muistaakseeni oli oikein hyvääkin. :)

ps. Ratkaisin tyhmän kalvo-ongelman vaihtamalla koko taustan. Pöh, siitäs sait tyhmä blogger.

Muistaakos kukaan miten tuon valkoisen "kalvon" sai pois blogin otsikon takaa? Muistaakseeni pohdin tätä joskus aiemminkin, mutta en yhtään muista koska ja mikä oli ratkaisu. :)

 Palataan taas hetkeksi syksyyn. Taisin kyllä käydä metsäreissulla vasta Rooman jälkeen, mutta matkakuvat on edelleen selaamatta läpi ja muokkaamatta. Joskus vielä...

 

 Lähdin siis Hervannan perukoille mustikkaa etsimään. Olisiko ollut syyskuuta? Nätti päivä se kuitenkin oli. :)

Kameraankin tarttui kaikki kauniit värit, kuvia ei siis kokoa lukuun ottamatta ole juuri muokattu!
Klikkaa ihmeessä isommaksi.

 

Jättimäinen muurahaiskeko, kyllä puun eteläisellä puolella.

Erään ojan yli oli kaartunut puut katoksi kun sadussa.

Mustikkaa löytyi pienehkö ämpärillinen, vaan aika hyvin oli kyllä metsä jo puhdistettu.
Sieniäkin löytyi paljon, mutta ei mitään sellaisia mitä minä olisin tunnistanut (kanttarelli ja tatti).

Tunnistaako joku teistä näistä jonkun?

Olisiko kelvannut pannulle?

Tämän minäkin tunnistin, mutta en suinkaan poiminut. :)

 Kesällä tuli käytyä Särkänniemessä kun serkut muksuineen tuli Tampereelle. Lapset olisi jaksanut olla Angry Birds Landin kiipeilyratahässäkässä vaikka koko päivän (kuvassa vain pieni osa siitä). Landissähän on siis muutamia lastenlaitteita ja tämä iso rakennelma, jälkimmäiseen ei tarvitse lippua/ranneketta, pelkkä sisäänpääsymaksu riittää. Jos siis lähtee liikkeelle alle kouluikäisen lapsen kanssa, kannattaa harkita ostaako lapselle ranneketta ollenkaan. :D

 

Tämä puu on tainnut olla Särkässä ennenkin, mutta nyt odottaessa muita hurjapäitä puun vieressä tuli kiinnitettyä siihen enemmän huomiota. Puu siis laulaa jotain sekavaa laulua, josta ei saa tolkkua sekä siinä liikkuu joitain osia.

 

 Karsein yksityiskohta oli kuitenkin tämä kukkaan hirttäytynyt hiiri, joka liikkui ylös ja alas...

 

Kesällä kaupungilla törmäsin myös ensimmäistä kertaa didgeridoohon, aikas veikeä.

 Sekä tälläiseen veikeään rinkkaan. O+ lienee veriryhmä?! Vau, miten kätevää.