On tässä ollut (olevinaan) kiire eikä ole joutanut latailemaan kuvia kamerasta, saati postaamaan mitään lyhyttä pidempää. Mutta tässä pari kuva ulkoreissusta.Annihan ei ole lumisella ilmalla suuremmin ulkoillut. Viime talvena käytiin pihalla vain kerran maalla ollessa, sillonkin lunta oli vain nimeksi. Nyt täällä on kunnon kinokset ja sekös sai Anninkin hieman hämilleen.
Ei meinannut ulkoilusta tulla aluksi mitään! Kannan aina Annin pihan poikki (lasten leikkialueet ym)
tuohon pihan reunalta lähtevään rinteeseen josta nousee polku pieneen metsään. Mäen ylös päästyä käännymme aina toiselle polulle joka kulkee muutamia metrejä päätyen kävelytiehen jota pitkin tulemme alas rinteeltä. Yleensä Anni kulkee koko matkan suht reippaasti, etenkin kävelytieltä kotipihaan ja ovelle. ;) Tällä kertaa ylös rinnettä ei olisi mennyt millään! Kissa jumittui ja maukui maukumistaan pihalle päin. Ilmeisesti olisi halunnut kotiin ja vikkelään. ;D Mutta sinnikkäästi tuupin kissaa koko mäen ylös. Kun käännyttiin sille toiselle polulle (kuva yksi) tassuihin tulikin vipinää ettei edes kuvaa kerennyt ottamaan kun kissa oli jo mennyt menojaan! Ilmeisesti auttoi kun ei nähnyt enää pihalle? Loppumatka menikin siis hyvin paitsi kun pihaan ajoi auto. Hui! Kotiin selvittiin kuitenkin omin tassuin. Ehkä uskallamme ulos toisenkin kerran lumikelillä?
Teillähän on paljon lunta! Ja tosi urheasti Anni ulkoili, meilä ei olis puhettakaan tuollaisesta lenkistä.
VastaaPoistaViimeksi Lea huusi suoraa huutoa jo alaovella.
Ulkoilu on toki aina kokemuskysymyskin. Tytöillä kun kokemuksia on vain parvekkeelta.
Siksi kannan kissan sisältä aina metsän reunalle asti, ei huudella. Tai tällä kertaahan tuo huusi kyllä sen rinteen... Mutta kun koti katosi näkyvistä alkoi ulkoilu sujua. :)
VastaaPoistaAnni on reipas, kun tekee lenkin talvella. Kolloa kun olen yrittänyt viedä talvella kävelylle niin se rimpuilee sylissä ja maahan päästyään u-käännös ja suoraan rapun ovelle. Tuossa pation oven edessä se joskus istuskelee talvellakin ja katselee ohikulkijoita.
VastaaPoistaKokeile ihmeessä kantaa se kissa monen kymmenen metrin päähän ovesta. Ilmeisesti tarvitsee olla poissa silmistä koko ovi. ;)
VastaaPoistaTietysti jos olet verillä kolmen metrin jälkeen ei kissaa ehkä kannata yrittää totuttaa talviulkoiluun. :D
Anni on kyllä reipas tyttö.
VastaaPoistaMe asutaan maalla, mutta silti täälläkin voi aina yllättäviä ääniä tull kuten, lumet tulee vauhdilta katolta ales jne.
Tyyne ei talvella ulos enää lähde. Kovasti tuijotellaan ovea. Sitten kun kamppeet on päällä, Tyyne menee eteiseen, ulko-ovi auki. Ja rouva ravistaa tassua ja juoksee sisälle. :)
Nuoriso taas painattaa menemään innolla. Varsinkin umpihangessa on kiva kahlata takki päällä, kun ei edes turkki pahemmin kastu.
Anni on kyllä reipas kisu. Todella hyvin sopeutunut eikä ole ollut suurempia ongelmia, huomioiden siis, että Anni on löytökissa. Oikea unelmatapaus. ;)
VastaaPoistaMaalla ulkoilu tuntuu pelottavan jopa enemmän Annia. Kesällä ekat päivät huudettiin ulko-ovella sisälle pääsyä ja vasta loppu viikosta uskallettiin lähipuskiin joskin sieltäkin tultiin häntä suorana ovelle jos sen kuuli aukeavan. :D
Tommonen takki/neule voisi olla hyvä idea. Mistät takit on ostettu ja onko neuleeseen ohjetta?