sunnuntaina, kesäkuuta 14


Tiettäks te kuinka mua nyppii...

On tässä useammassa paikassa taas ollut juttua kissojen luovutusiästä. Etenkin tälläisistä parikymppisistä tytöistä jotka ovat ottaneet liian nuoren pennun kun pentu on tappouhan alla. Ei pahalla, mutta minä en hyväksy tälläisen pennun ottoa. Olen 99% varma, ettei kissaa tapettaisi vaikka ottaja vaatisi kissan pitämistä 12 viikkoiseksi. Etenkin näissä tapauksissa missä pentu on jo 8-10 viikkoinen. Harvalla on kanttia lähteä tappamaan enää tuon ikäistä pentua. Pienemmän pennun kohdalla voi jopa olla parempi kuolla kun joutua eroon emosta liian pienenä. Mutta sanoppa se näille nuorille tytöille.

Mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää ettei tämmöinen toiminta muuta kun kannusta tappouhkailijoita uhkailemaan ensi kesänä uudelleen. Kun joka vuosi on joku nuori pöhkö tyttö pelastamassa pennut niin miksi ei ensi vuonnakin? Eivätkö nämä tytöt todella näe miten vain kannustavat tämmöistä toimintaa? Vai onko se niin vaikea sanoa takaisin ja vaatia kissalle parasta? Ei ne luovutusiät ihan turhia keksintöjä ole. Liian varhain luovutettu pentu voi kasvaa luonnevikaiseksi, pissailijaksi, korvia ja sormia lutkuttavaksi joka ei tule toimeen muiden eläinten kanssa. Vaikka se pentu on miten hellyyttävä tahansa ja vaikka se uhkailu olisi miten kovaa tahansa niin ensisijaisesti pitäisi kuitenkin miettiä kissan parasta. Joskus se kuolema on parempi ja kuten sanoin, tahtoisin nähdä sen ihmisen joka tappaa 8-10 viikkoisen pennun jos tietää sen saavan kodin parin viikon päästä.

Edesvastuunonta toimintaa sanon minä. Älkääkä huutako siellä ettei minun ihanasta söpöläisestä tullut hullua vaikka sainkin sen jo 8 viikkoisena. Kiitä onneasi jos näin kävi.

10 kommenttia:

  1. Moikka! Näin on, ettei kissanpentua saa vierottaa emostaan liian aikaisin. Kiva, kun kävitte meidän blogissa (Rakkaat Kisulit)

    VastaaPoista
  2. Kahdesta olen tarkka, kesäkissoista ja luovutusiästä. :)

    VastaaPoista
  3. Ihan oikeassa olet, vaikka olen hiukan skeptisempi tuon kissojen tappamisen suhteen. Tiedän esimerkiksi tapauksia joissa pentujen tekemisen jälkeen on tapettu kaikki muut paitsi yksi pentu, emo mukaan lukien. Siinä on mielestäni jo julmuus ihan uudella tasolla, kun "vaihdetaan" vanha kissa pentuun. Ne pennutkin oli aika isoja jo silloin. Jotenkin epäilen, että ne jotka eivät välitä leikkauttaa kissaansa, eivät myöskään välitä niistä pennuista pätkääkään.

    Itse olin parikymppinen hölmö ja otin liian nuoren kissan, tosin en tainnut edes tietää silloin ettei se ollut vielä luovutusikäinen. Siitä kuitenkin kasvoi ihan normaali (tai no, tuo on suhteellinen käsite kun kissasta puhutaan), onneksi.

    Ymmärrän turhautumisesi, mutta monesti noin agressiivisesti asioita ilmaistessa ihmiset lakkaavat ottamasta tietoa vastaan ja nousevat puolustusasemiin. Eipä sillä että tämä mikään yleinen tiedotuskanava olisikaan. :)

    VastaaPoista
  4. Varmasti niitä hulluja on jotka tappavat minkä ikäisen kissan vain tuntematta sen suurempia tunteita. Uskon kuitenkin, ettei suurin osa noista tappouhkaajista todella tappaisi kissaa jos kissa kuitenkin saisi kodin parin viikon sisällä. Ovathan ne katselleet kissoja jo sen 8-10 viikkoa, varmasti suostuisivat lopulta 2-4 lisä viikkoon.

    Erikseen on sitten ihmiset jotka tappaa pennut jo pienempinä, mutta silloin onkin ehkä ihan hyvä tappaa ne heti kun vierottaa emosta todella aikaisin. Tuo vaihtaminen on ihan sairasta.

    Meilläkin oli -80 luvulla liian aikasin otettu pentu, tosin ei silloin vielä tiedetty mitään. Tämä kissa ja sen pentu eli meillä vuosia pyöräyttäen pennut joka kesä. Joinain kesinä pennut tapettiin heti synnyttyä, joskus ne kasvoivat isoksi ja annettiin pois. Joten nämä kuviot on sinänsä ihan tuttuja. Nykyään eletään kuitenkin 2000 lukua ja tietämys kissoista ja leikkauksista on ihan erilainen.

    Hieman joo agressiivisesti asiani ilmoitin, mutta tämä on tosiaan vain blogi. En viitsi palstoilla ja irkissä noin suoraa sanoa, mutta johonkin oli pakko purkaa turhautuminen. :)

    VastaaPoista
  5. Meidän vanha kissa tuli meille 8 viikkoisena, ja se oli jo sen toinen koti! Eli en edes tiedä, kuinka nuorena se oikeasti oli emostaan erotettu.

    Pentuna se söi aina hännänpäätänsä, ja kesti tosi pitkään, ennen kuin siihen kasvoi karvat. Hiukan luonnevikainen se oli, hyökkäili ihmisten jalkoihin ja puri aika kovaa ihmisiä, ja joo, kyllähän se välillä myös pissaili ihan mihin sattuu. Koira meille tuli silloin kuin kissa oli vuoden ikäinen ja kyllä sillä kesti aika kauan tottua siihen.

    Ihana ja tosi rakas kissa se silti oli, mutta aika hankala luonne varmaankin tuon vuoksi, että oli niin aikaisin otettu pois emoltaan.

    VastaaPoista
  6. Kissaparka! Kurjaa kun kissa joutuu kiertolaiseksi, onneksi se sai teiltä pysyvän kodin.

    Ihan selviä oireitahan nuo on liian nuorena vierotetusta. Liian aikainen erotus emosta johtaa siihen ettei kissa opi vielä (sosiaaliseksi) kissaksi. Monet luulevat, että kun kissa osaa syödä kiinteää ja käydä laatikolla voi sen jo antaa eteenpäin. Viimeiset viikot on kuitenkin tärkeää aikaa jolloin kissa oppii kissojen tavoille.

    VastaaPoista
  7. Oot ihan oikeassa. Tosin munkin eka kissa tuli mulle ihan liian pienenä - nyt on yleinen tietämys näistä asioista jo parempi, ainakin kissaihmisten keskuudessa.

    Tuo kissojen huihai-kohtelu maalla on kyllä edelleen pöyristyttävää. Kai ne sitten nauttii eläinten tappamisesta enemmän kuin siitä, että kerran veisivät elukan lääkärille ja maksaisivat kastroinnin/sterilisaation. Ai niin juu, mutta kun eläin ei saa aiheuttaa mitään kuluja, eikä kissa varsinkaan...

    VastaaPoista
  8. Nykypäivänä on kyllä tietoa sen verran, että vähintään sen kissan voisi leikata. Onneksi sekin yleistyy nykyään myös maaseudulla! Sen vielä ymmärrän ettei kaikki tiedä luovutusikää, mutta jos semmoisesta valaistaa niin kyllä sitä sitten pitäisi noudattaa.

    VastaaPoista
  9. Edellinen kissani tuli meille 6-7-viikkoisena 80-luvulla. Santtu pureskeli ja raapi kovasti pikkuisena/nuorena ihmisiä ja nuoli käsinukkekettua (piti sitä emonaan), mitkä nykytietämyksen mukaan liittyvät liian varhaiseen vieroitukseen emosta. Silloin ajattelimme kotona, että kissa ei viihdy kerrostalossa (ehkei se sitäkään tehnyt), mutta Santtu tarrasi lujemmin kiinni, jos sen yritti irrottaa jalasta. Kollolla on joskus vastaavia leikkejä, mutta aijai -huudahdus riittää ja se irrottaa otteensa.

    VastaaPoista
  10. -80 luvulla oltiin vielä niin tietämättömiä, meidän perhe myös. Onneksi nykyään tiedetään enemmän ja voidaan valaista muitakin. :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.