Nyt on Sippunen käytetty lääkärissä. Aika sota oli saada Sinni koppaan lähtiessä. Juostiin olkkaria ympäri ja hätäkakatkin tehtiin sohvan alle. Lopulta koppaan mentiin kuitenkin ihan omin jaloin.
Korvapunkkeja lääkärikin epäili vaikkei kokeita ottanut. Ei tuon villipedon kanssa pahemmin kokeita oteta. Stronholdia sai nahkaansa ja toivottavasti asia on sillä selvä. Kotiin päästyä Sinni painui sohvan alle mököttämään ja on siellä vieläkin. Voi toista. Ja voi mua ja 60 eurolla köyhtynyttä lompakkoa (tai itseasiassa pikkusiskoa kun siltä jouduin lainaamaan).
Meillä oli Possukalla korvapunkkeja, kun sen pentuna haimme meille kotiin. Silloin ei kyllä riittänyt mikään yksi piikki, vaan saatiin ell ohjeet putsata korvia tietyllä nesteellä ja pumpulipuikolla. Ja voi sitä taistelua!
VastaaPoistaToivottavasti Sinnin korvat alkaa nyt tästä paranemaan. Ja äkkiä ne kissat tuollaiset inhottavuudet unohtaa, kun antaa ruokaa/nameja/leikitystä. ;o)
M
ä astuin meillä eilen vahingossa Pikin hännän päälle koko painolla, eli TODELLA lujaa. Annoin pari namua ja tutkin häntää, eikä kisu ollut alkurääkäisyn jälkeen millänsäkään. Paitsi lisää nameja kinusi, meidän ahmatti. ;o)
Toivotaan, että meillä riittää yksi lääkärikerta, ei tosiaan ole varaa ramppaamiseen. Eikä korvien putsaamisesta varmaan tulisi edes mitään!
VastaaPoistaÄkkiä ne joo unohtaa. Eilen yritin Sinniä ottaa kiinni jotta olisin katsonut ne korvat ja siitä muodostui oikea takaa-ajo. Pari tuntia Sinni mökötti sohvan alla, mutta illalla oltiin jo kavereita. Että eiköhän tässä taas iltaan mennessä hierota sovintoa. :)