Anni Pitkätassu

Olen aina ajatellut, että vältän kasvojeni paljastelua blogissa, mutta olettehan te kuitenkin jo nähneet miltä näytän niin samapa se. Keksin reissussa nimittäin otella vähän "selfieitä", nehän on nykyään niin suosittuja ja vaikka vähän hassuja ovatkin, on ne yksin matkustajalle oikeastaan ihan hauska vaihtoehto, saapahan välillä itsensäkin lomakuvaan mukaan. Homma melkein karkasi käsistä kuten alla näette. ;)

Olin siis Lissabonissa pari viikkoa sitten. Tässä selfie-saldoni.

Lissabonin kuuluiset mäkiratikat eli johdinvaunut, kuvassa Elevador da Glória jolla matkustin mäen päälle.

 

Siellä mäen päällä eli Miradouro (näköalapaikka) de São de Alcântara, takana näkyy Baixaa, jokea ja palanen Castelo de São Jorgeakin.

 Seuraavana päivänä pääsin itse Castelo de São Jorgellekin, jonka portilla törmäsin tuttuun lakkiin. Pitihän se mennä onnittelemaan tuoreita ylioppilaita. Likat oli muuten päivän toiset suomalaiset, linnalta lähtiessä törmäsin vielä kolmansiin joiden kanssa yritettiin löytää ulospääsyä umpikujasta. Illan päätteeksi bongasin vielä kaksi muuta suomalaista paria, joille en kyllä mennyt juttelemaan. :D

Linnan näköalapaikalta, takana Tejo-joki sekä Ponte 25 de Abril-silta.

Muurien sisällä oleva "varsinainen" linna.

Kannattaa muuten harkita minkä tornin tai muurin päälle kiipeää, askelmat on toisissa todella korkeat, pätkä pääsee vielä nippanappa ylös, mutta alastulo oli aika pelottavaa.

 Linnan puutarhassa törmäsin reissun ainoisiin kissoihin, mustaan ja kilppariin. Jotkut väittää Lissabonissa olevan paljon irtokissoja, ilmeisesti yhtä paljon kun Roomassa, jossa näin vain kahdessa paikassa pari viiksiniekkaa...

Perjantain piti olla sään puolesta kaunein ja lämpimin päivä, Lissabonissa ei ollut mikään lämmin vaikka kevät olikin pitkällä. Lähdin manner-Euroopan läntisimpään pisteeseen, Cabo da Rocaan. Keli oli mitä loistavin, kuten vettä valuvasta naamastani näkee.

Istuin tovin pienessä kahvilassa pohtien uhmaanko vesisadetta vai en ja menenkö niemenkärkeen kuvaamaan itseni meren äärellä. Lopulta päätin ensin kastua ja sitten kuivatella teen ääressä. Sade ei ollut mitenkään kova, mutta tuuli puhalti sen kirjaimellisesti vaakatasossa, pidin oikeasti sateenvarjoa aivan vaakana ja näin pieni osa pysyi kuivana, mikä sinänsä oli turhaa. Kärkeen meni pieni asfaltoitu tie sekä useita pieniä polkuja, mutta joka paikka tulvi, joten kengät oli litimärät parin metrin jälkeen ja kärkessä vettä tuli joka suunnasta, joten sateenvarjokin oli laitettava pois jos halusi sen säilyvän ehjänä. Urheasti siis puskin itseni perille, vaikka joka paikka kastui läpimäräksi. Siellä se sumun keskellä on! Maailman laita, Atlantti!

Kahvion vessassa oli onneksi käsipuhallin, jonka alla sain pääni kuivaksi, pöydän ääressä puhalti myös lämpöpuhallin, vaikka loppupeleissä lahkeet oli märät vielä seuraavanakin päivänä ja tossut kuivat vasta maanantai aamusella. Matkalla Cabo da Rocasta Lissaboniin oli tarkoitus pysähtyä ihastelemaan Cascaisin rantakaupunkia, mutta voitte arvata montako minuuttia kulutin siihen aikaa...

Tämä näky tuli tutuksi.

Viimeisen päivän aamuna (kone lähti vasta illalla) kävin vielä Belemissä. Photobommer!!

Siis, taustalla löytöretkien muistomerkki, ihan ilman kuvaan tunkijoita. ;)

Kotona!! Takana vuorokausi valvomista, joista about 12 tuntia matkustusta, jos siis lasketaan alkaen siitä kun hain laukun hotellilta, menin kentälle, lento, bussi Helsinkiin, juna Tampereelle ja bussi kotiin...

Reissu oli oikein mukava, mitä nyt sattui se sata pientä kommellusta. Lufthansahan aloitti lakon samana aamuna kun minun piti lähteä, eivät vaan kertoneet minulle mitään, benrope onneksi linkkasi lehtijutun Facebookissa niin sain tietää edes jotain kautta. Soittelin koko tiistain Lufthansalle (65 kertaa!), linja oli ihan mykkä, ei edes valintaäntä, kolmesti pääsin jonoon josta tipuin vartin päästä. Istuin koko junamatkan Helsinkiin puhelinkopissa, kokemus sekin. Vasta illalla kasin maissa päästyäni kentälle sain tietää mikä on tilanne ja sain uuden lipun. Lähtöhän oli puoli seiska keskiviikko aamuna! Lippushown lisäksi hotellin hissi oli rikki, sää oli aivan muuta mitä ennusteet, kaatunut puu tukki tien Palácio da Penalle Sintrassa (kävin siellä ennen Cabo da Rocaa), menin toiselle palatsille, josta palasin lopulta tuntemattoman brittimiehen kanssa taksilla juna-asemalle, kun bussit eivät kulkeneet takaisin ja jouduin ostamaan uudet kengät kun tossuni eivät kuivuneet. Postikortit lähetin vasta lentokentältä, mutta nekään ei ole vielä tulleet, mikä sinänsä ei yllätä. :D Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, vain kommelluksia, joille voi nauraa näin jälkikäteen.