Anni Pitkätassu

 Viikko sitten lauantaina pääsin kurkistamaan Tampereella kuun vaihteessa aukeavaan kissakahvila Purnauskikseen. Kahvila sijaitsee Tammelan torin kulmilla, Aaltosenkatu 31-33. Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkko oli järjestänyt kissabloggareille mahdollisuuden "testata" paikkaa etukäteen. Eihän tälläistä mahdollisuutta voinut jättää väliin, varsinkin kun oli mahdollisuus vihdoin nähdä Tuutusen ella melkein naapuristani! Elämää ja elämyksiä blogin linkistä löytyy linkit muiden osallistujien blogeihin.

 Kahvilan kyltit vielä puuttui ja hieman arastellen astuinkin Liekki Innovativen ovesta sisään. Yksin kun paikalle tulin, en ollut ihan varma mihin olen menossa. Jännittikin hieman...

kissamaisia koristeita oli jos jonkinlaista

 Sisätiloista ei tullut hirveästi otettua kuvia, kuten ei ihmisistäkään. Tilat oli hieman keskeneräiset vielä, pöytiä ja sohvia oli, mutta maalia ja kiipeilytelineet puuttui. Keittiön ovi puuttui myös, sitä arvosti kissat.

Ihmiset konttaa kameroineen, kissat riehuu.

 Paljoa ei tosin huonekaluilla ollut väliä, oltiinhan tänne tultu tervehtimään kissoja, tai no, ehkä vähän ihmisiäkin. ;) Onneksi kahvilassa oli pehmeä lattia, joskin ideoita kysyttäessä ehdotin polvisuojia, sen verta tuli lattialla konttailtu!

 Heti ensimmäisenä tapasin kuvassa näkyvän ruskearaitaisen Viirun (oikeastaan olin Viirun bongannut jo Facebookista). Muut hieman alussa arasteli, mutta näissäkin voi nähdä jo mustan läiskän eli Pikin.

 Piki oli ehtivä kaveri ja varasti laatikosta bloggareiden kissoille tarkoitettuja nameja!

Täältä se ne namit löyti, eikö se mulle mitään jättänyt?!

 Vilskettä ja vilinää siis riitti. Kissoja paikalla oli neljä, ruskearaitainen Viiru, musta Piki, kilppari Nurri ja vähän vanhempi Evo. Piki ja Nurri ovat vielä pentuja, Viiru koostaan huolimatta jo yhden (neiti on samaa koko kun Piki ja Nurri!). Nämä kaverit eivät siis ole luovutettavissa, kahvila on nyt heidän kotinsa ettei tule liikaa kiertelyä.

Valkoista teetä sekä kana- ja kasviskerrosleipää.

 Evästäkin saimme. Kahvia, teetä, kerrosleipää oli useampaa sorttia ja mutakakkua. Tee oli muuten supernamia, kuten myös se mutakakku, joka jäi kuvaamatta. Astiat oli hauskan eriparia, mutta niin kauniita ja yhteen sopivia. Muutenkin vanhahtava sisustus oli tälläisen modernia välttelijän mieleen.

mjam

 Viiru hieman maistoi sormesta voileivän yrittistä öljyä, kissojen ruokkiminen ihmisherkuilla on kyllä kiellettyä, kissoille oli pöydällä omat herkut.

Evo ja Evon tassut

 Evokin pääsi kuvaan. Huomaa laivakissatassut! Ihan hirveästi ei kahvipöydässä malttanut istua, vähän väliä piti pompata ylös kuvaamaan kissoja ja heidän hassutuksiaan. Kännykkäkuvat ei ikävä kyllä vain ole kovin hyviä, melkein kaikki kuvat oli suttuisia viuhahduksia. Käykää kurkkimassa muiden blogeissa, osalla oli järkkäreitä joilla jälki on siistiä.

Nurri kiilusilmä

 Nurri osoittautui hankalaksi kuvattavaksi, etenkin kun neiti hieman arasteli vielä ihmisiä. On hän siellä, boksin takana piilossa, kovin on vain mustaa.

 Omistajalla oli teemaan sopivat työkengät. Ihanat! Rento henkilökunta istuskeli ja paijaili kisuja kanssamme, oli mukava kuulla kahvilan synnystä ja tulevista tapahtumista. 31.10 on muuten avajaiskarnevaalit! Itsekin ajattelin mennä sinne.

 Kahvipöydän alla oli hauska riippumatto. Parin tunnin superseurustelun jälkeen alkoi kissojakin jo väsyttää.

 Piki nukahti selvästi oikeiden kissatätien väliin, väriä myöten.

 Ja vaikka toinen lähti kotiin, onneksi toinen jäi. Hyvä ja lämmin paikka, piiiiitkä pieni kisu. Olihan se minunkin sitten siirryttävä tuohon sohvalle, kun toinen niin söpönä siinä makasi.

Paikka vaihtui syliin, mutta unet jatkui. Sellaista se on pienen pennun elämä. Pikillä on hauska harmaa väriläiskä kaulassa, aika harvinainen, yleensähän mustan kissan läiskät on valkoisia. Ovat saaneet muutenkin harvinaisen värisiä kissoja kahvilaan, en ole ruskearaitaistakaan kissaa nähnyt.

zzzzz

 Pian sain sohvan alta kaverin. Viiru kiipesi omasta aloitteesta kainalooni. Olin ihan myyty! Jos vain Anni huolisi kaverin, olisin tuosta itselleni toisen kissan ottanut. Siis vaikka kissat ei varsinaisesti ole lähdössä kahvilasta eteenpäin, omistaja mainitsi, että jos oikein rakastuu puolin ja toisin, voidaan asiaa harkita. *huoh*

 Kattokaa nyt tota ihanaa ruskea nenää! Eihän tuolta meinannut malttaa lähteä, jäimmekin Huushollin Pepin kanssa varmaan tunniksi kun muut oli jo lähteneet. Lopulta oli ikävä kyllä meidänkin lähdettävä... Mutta onneksi takaisin pääsee pian!

Hmm...toit sitten lahjuksia.

 Kotiin saimme myös tuliaisia, PrimaCatin pussin sekä arvonnassa voittamani ZiwiPeak-ruokapurkit. Paketissa oli myös Hurjan jauhelihapötkö, mutta lahjoitin sen Tuutuselle, sillä tiesin ettei Annille jauhelihat maistu.

Nää on mun.

tykkään! nyt...

Kuivaherkut näytti maistuvan, ainakin heti kun pussin avasin. Seuraavana päivänä tarjottuna ei enää suuremmin kiinnostanut. Tämän takia en juurikaan Annille herkkuja tarjoa. :D


Kiitos kaikille kissabloggareille, Pirkolle järjestämisestä ja Purnauskiksen väelle ovien raottelusta etukäteen! Ja kaikki lukijat innolla kissoja ihastelemaan ja rapsuttelemaan kun kahvila marraskuusta alkaen aukeaa.

Niin ihmisten kun eläinten herkut oli silkkaa lahjontaa. Kiitämme ja kumarramme silti. ;)