Olen nyt lukenut niin paljon muista blogeista ym miten Jokelan ammuskelija oli vatipää idiootti joka ansaitsi kuoleman tai oikeastaan olisi ansainnut kitumisen, toisin ilman yhteiskunnan rahoja...että on ihan pakko sanoa asiaan jotain. Mä vaan olen niin tämmönen, en minä osaa haukkua ja vihata sairasta ihmistä.Oma arvioni on lukemani perusteella on, että ampujalla vähän lähti juttu lapasesta. 18v on kuitenkin hurjan nuori, tämä pitäisi jokaisen muistaa. Okey, 18v on täysi-ikäinen, mutta muistelkaapa omaa nuoruutta. Alle parikymppisenä sitä on niin altis ja otollinen kaikelle ajatuksille. Kuka meistä ei olisi nuorena tai vanhempanakin innostunut jostain täyttäen koko elämän tällä. Teininä milloin mitkäkin ideologiat, elämän tavat, harrastukset, ajatukset tai ihan vain ihastukset valtaavat elämän eikä päähän muuta mahdu. Itse ainekin otin nuorena kaiken vastaan suurin tuntein ja elin hyvinkin intensiivisesti uskomilleni asioille. Ja kun jostain innostui se ruokki itse itseään ja jos joku kehtasi katsoa kieroon niin se lähinnä yllytti inttämään vastaan ja uskoi vielä vahvemmin olevansa oikeassa!
Uskon siis, että tässäkin kävi näin. Ampuja selvästi oli hyvin innostunut aatemaailmastaan ja uskoi siihen koko sydämestä. Normaali ihminen toki mesoaisi vain sanallisesti, mutta tuskin kukaan tosissaan kiistää ettei ampujalla olisi ollut jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Nämä kaksi kun lyödään yhteen voidaan siis saada aikaiseksi jotain tälläistä.
Samalla pitäisi kuitenkin muistaa, että meitä hulluja on monenlaisia. Tuntuu pahalle kun huudetaan "se oli saa*anan hullu!" tai " v*tun mielisairas, menis hoitoon!" ajattelematta ettei kaikki mielenterveyspotilaat todellakaan lähde aseen kanssa riehumaan. Kyllä suurin osa meistä satuttaa lähinnä itseään eikä tuollainen yleistäminen ja haukkuminen auta pätkääkään saamaan sairaita hoitoon tai edistä hoidon laatua. Ehkä on vaikea ymmärtää ampujaa, mutta joskus toivoisin, että ihmiset yrittäisi. Tuskin hän osasi pitää itseään sairaana tai tajusi todella mitä oli tekemässä. En pätkääkään usko, että oikeuslaitos olisi katsonut häntä tervejärkiseksi vaan hoitoon tuo olisi joutunut jos olisi selvinnyt. Itse olen helpottunut ettei hän selvinnyt, millaista olisi ollut elämä 30 vuoden päästä kun oikeasti olisi tajunnut oman sairaan maailmansa ja tekonsa.
Teko itsessään oli hyvinkin tuomittava, mutta tekijää itseään en lähde tuomitsemaan, meistä jokainen voi seota. Ja vaikeahan tuollaista ihmistä on hoitoon pakottaa kun on vain nuori ja innostunut. En siis syyttele vanhempia tai opettajiakaan. Jos syyttäisin, pitäisi syytellä kaikkia kettutyttöjäkin, tiedä mitä he vielä keksivät kun ovat sen verta radikaaleja ja uskovat asiaansa niin kovin. Olen siis lähinnä surullinen, niin omaisten, uhrien kun ampujan puolesta. Kaikki olisivat mielestäni ansainneet elää onnellista elämää.
On tämäkin ollut synttärit, suruliputus ja kaikkea. Kynttilöitäkin sytyttelin, yhdeksän.
