*Vrrruuuuuuum* Älkää nyt! Mun mielestä se näytti niin autolle, että piirsin Annille ratinkin. *tööt tööt*

Oho, tää kuva piti olla edellisessä postauksessa. Etelässä noi ruokittavat talvilinnut on vähän suurempia. ;)

Annin joulu alkoi lahjojen paketoinnilla. Tara-koiran possunkorvat oli maukkaita.

Jouluksi matkattiin etelään tai ainakin lähes, reilu 30 kilometriä vajaa Suomen eteläisin piste. Siellä tonttuiltiin aatto työhuoneen rauhassa pulinalta, tohinalta ja ihmisiltä, liika on liikaa vaikka ihmiset rapsuttavatkin. :)

Tarankin kanssa mahduttiin jopa kerran samaan kuvaan. Tassut pysyi alhaalla koko vierailun ajan, mutta häntä oli oravana muutaman kerran. Pahoittelut vielä isännälle joka valvoi yhden yön kun neitillä oli tylsää yksin (Taran kanssa). Emme toista sitä virhettä, tästä lähin Anni saa kylässä nukkua äipän jaloissa, vaikka äippä sitten heräisikin joka kerta kylkeä kääntäessä. ;) Vaan isännän kissa-allergian Anni taisi parantaa! Aivastelu loppui kuulma heti kun kissa tuli taloon! Liekö palasi kun lähdimme?

"Koukattiin" vielä Mikkelin kautta ja tultiin viikkoa myöhemmin kotiin. Mitä tekee kissa kun pääsee kotiin? Käy ruokakupilla ja painuu takaisin kuljetuskoppaan unille. *pudistelee päätään*

Joulukorttitehdas kesti neljä päivää, yksi meni värittäessä kuvia, kolme tehdessä kortteja, kortit kerkesi laatikkoon 15.päivä klo 22. Vähän on ahdasta, tahtoo samanlaisen työhuoneen kun isosiskolla.

Leivontakulho toimi roskiksena.

Tiimarin liima sai arvosanaksi 4- typerän kupruilun takia. Onneksi siskon lähettämä teippi pelasti.

Tässä tämän vuoden kortit. Ensimmäinen äidille.

isosiskolle (se tykkäsi!)

Anniinalle

anselmille ja Huugolle

Irene-tätille

Janalle (+mies ja kissat)

porukoille

Riitta + kisut

Susselille

Suvikille (+mies ja kisut)

Tarja- ja Satu-tätille, asuvat yhdessä :)

Tiialle

Tintti-tätille

Kaksi vikaa tein jo aiemmin postcrossingiin, mutta pistetään nyt tähän kun joulukortteja ovat.

Tämän alemmat saaja sanoi pitävänsä oranssista, hieman haastava joulukorttiin, mutta mielestäni taipui aika nätisti.

Joulukortit roikkuu tietysti tontuilla.

Tämän koristeen vanhat lukijat on nähneet varmaan aiemminkin, kuten monen muunkin. ;)

Ehdoton lempparini. Kerran olen jo ponihännän poikkassut, mutta onneksi kestää liimalla.

Kelläs se oli samanlainen kuusikynttelikkö?

Pukkiveljekset.

Varmaan viides ovikoriste, en ikinä muista omistavani jo entuudestaan "muutaman" jouluisen ovikoristeen. :D

Näihin kuviin ja sanoihin toivotamme Annin kanssa hyvää joulua kaikille lukijoille. Me pakataan itsemme huomenna junaan ja lähdetään seikkailemaan ensin etelään ja sitten itään.

Jaa miten niin pyöreä perä, ihan vähän leveä vain. ;)

No nyt rupes äippää ressaa! Anni on ilmeisemmin puskenut poskeensa haavan. Oikeassa poskessa viiksien takana on karvakato ja verinen haava. Onneksi se ei Annia tunnu haittaavan joten kipeä ei ilmeisemmin ole. Ei myöskään vuoda joten taidetaan selvitä kotihoidolla. *kopkop*

Nyt kun vielä keksisi mistä se on tullut. Ovenpielet, pöydänkulmat ym tutkittu, mitään ideoita missä muualla voisi olla terävää johon kissa puskee? Joo, kissat puskee kaikkialle, sehän tässä se ongelma on.


lisäys 00.35 Otinpa kuvankin haavasta.

Anni ei onneksi kynttilöiden perään ole joten niitä saa meillä poltella huoletta kunhan on sen verran korkealla ettei häntä syty tuleen. ;) Kaikki uusi toki aina kiinnostaa ja jos jotain tarjotaan nuuhkittavaksi tietenkin tutkitaan. Tässä tuleekin sopivasti esiteltyä samalla se toinen uusi lyhty jonka ostin. Puinen tontun tallilyhty, hattu metallia, sisällä vanha valosarja josta osa ei enää pala vaikka lampun vaihtaisi, hyvää kierrätystä siis!

Kissakuvahaasteen aiheena kynttilät.

Klikatkaa kuva isommaksi ja päästelkää hassuja ääniä söpöjen jälkien takia!

Ostin jonkun aikaa sitten tuommoisen iiiiihanan lyhdyn Vapaa Valinnasta. Ihastuin siihen heti kun joskus marraskuussa sen näin. Sisälle laitoin sydänvalosarja.

Ilman loistavia valoja se on vähän tylsä, mutta tuossa näkee tarkemmin värit ja kuviot. Kuvat ei tosin tee mitenkään oikeutta tuon kauneudelle!
Parvekkeelle ostin kauniin "tallilyhdyn" (näyttää ihan tontun lyhdylle), siitäkin olisi voinut ottaa kuvia, mutta nyt on jo pimeä, ehkä joku toinen päivä.

Joskus tää odottelu on rankkaa, pitää ihan päätä lepuutella pöydällä. Josko oikein kovin tuijottas niin toi vois vaikka silleen niin kun vahingossa vihdoin tajuta et mulla on nälkä! Mustaa ja Harmaata lainatakseni, tää on jo eläinrääkkäystä, kutsukaa eläinsuojeluyhdistys tai Anja tai joku manttelinperijä edes!

Anni