Tämän vuoden joulukortit voi julkaista kun ne ovat menneet perille. Tarkoitus oli käyttää kiiltokuvia punaisena lankana, mutta en löytänyt kauniita kiilokuvia, joten päädyin siirtokuviin joihin töpöttelin kimalletta. Osa kuvista on hieman huonoja, tuli pikkasen kiire nimittäin...otin kuvia korteista siinä kymmentä vaille 12 yöllä, kuoritin tasalta ja postilaatikolla oli vartin myöhässä puolesta yöstä. Onneksi laatikkoa ei oltu tyhjennetty. Myöhemmin sain vastauksen minua vuosia askarruttaneeseen kysymykseen. Posti ei kontrolloi mitenkään jätänkö joulukorttini keskiyöhön mennessä vai en, laatikot tyhjennetään seuraavana päivänä normaaliin aikaa. Hitsi, olisinpa tiennyt aiemmin, olisin saanut 17 tuntia extra-aikaa askarrella. :D Ensi vuonna on ehkä otettava taas käytäntöön "joka toinen vuosi"-periaate, laitan siis muutamille ihmisille kortin vain joka toinen vuosi, näin voin tehdä useammalle ja vaihdella saajia. Ei vaan aika riitä askarrella kaikille kelle tahtoisin, vaikka saisikin 17 tuntia lisää. :)

Aikaisempien vuosien kortteja voi ihailla korttihulluus-lapun alta. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

[Nimet korttien perässä ei ehkä sano teille mitään, ne on lähinnä minua varten, voin tarkastaa ensi vuonna kuka sai mitäkin.]

Annalle

Anniinalle

porukoille

Susselille

Saralle

Anni 

(Kiitos, teidän laittama kortti oli älyttömän kaunis!)

Jaanalle

Sannalle

Tiialle 

(Tämä on jotenkin Tiian tyttären Lotan näköinen!)

Annettelle 

(Vähän erilaisempi, onneksi Annettekin on erilainen. ;)

Irenelle

Tintille

Tarjalle

Satulle

Suvikille

Ja viimoinen meni hieman aiemmin jo postcrossingin kautta, ihanaa kun saa sinnekin joskus hyvin mieli luvan kanssa askarrella ja vielä joulukortin.

Äitin kortti puuttuu, pistin sen paketin mukana eikä se siten ollut kiireisten kanssa yöllä menossa laatikkoon, unohdin siis ottaa kuvan. Toivottavasti saan äitiltä kuvan vielä, lisään sen tänne jos näin käy.

[lisäys klo 20.45, äiti oli nopea!]

 äitille

Vanhalla kuvalla toivottelemme kilisevää joulua, pysyköön kuusenne pystyssä ja täyttyköön masunne kinkusta! Ottakaa rennosti ja nauttikaa talvesta kuten Musti tai käpertykää sohvan uumeniin kuten me muut. Nähdään ensi viikolla tai viimeistään ensi vuonna!

 Öhöm, joku päivä mä vielä saan tämän blogin ajantasalle ja järjestykseen, mutta tiedättehän te kun joku asia on rästissä niin se on sitten rästissä, eihän siihen urakkaan jaksa tarttua kun tietää jo valmiiksi homman olevan rästissä ja pahasti.

Lohdutukseksi pari kuvaa Annista. Takatassu korvassa tulee hyvät unet, kannattaa kokeilla.

Pitäisi oikeastaan osallistua myös mustavalkohaasteeseen joka tuli Unna-neidiltä. Tää on melkein mustavalkonen eikö? ;) Anni innostui kun äiti jätti pyykkikorin keskelle eteistä matkalla pyykkitupaan. Cat dancer sai ihan uuden ulottuvuuden!

Tiedän luvanneeni ne Rooman kuvat, mutta kun aloin muokkailla koko kesän saldoa äkkäsin, että mähän olen tehnyt vaikka mitä ennen Roomaa. :D Joten saatte vielä hetken odottaa niitä, mennään kiltisti aikajärjestyksessä. ;) 

Käväsin heinäkuussa personal treinerini jooga-treeneissä Pyynikin rannassa, tunnin jälkeen päätin uhmata jalkojani ja kävellä Pispalan harjun yli. 308 porrasta ylös Pyhäjärven puolella ja Nässyn puolella (kuva) 155 alas. Pullollinen limua hulahti kerralla alas kun bussipysäkille pääsin.

Heinäkuussa treffasin myös kaveria, jonka kanssa lähdettiin etsimään Lielahden kartano. About paikka oli tiedossa, koska torni näkyy Paasikiventielle, mutta varsinainen reitti oli hukassa. Löydettin lopulta perille. Yllä piharakennus.

Mä vähän arkailin sisälle menemistä kun ovet oli lukossa, mutta oven ikkuna rikottu (siis joku oli murtautunut ennen meitä). Kaveri oli rohkeampi ja hiippailtiin siis sisälle. Harmillisesti kaunis talo oli jätetty ihan rappiolle. Sisältä löyty lähinnä toimistopapereita ym rojua. Olohuoneen erkkeri kaipaa kaveriksi kauniita huonekaluja.

Itse kartano on nykyään metsäliiton toimisto ja ymmärtääkseni sisältäkin pidetty kunnossa. Sisälle ei siis pääse.

Tultiin paikalle onneksi suht myöhään ja juostuamme karkuun viimeistä työntekijää, palasimme takapihalle hengaamaan.

Paikka on todella kaunis ja harmi, että se on niinkin arkisessa käytössä kun toimistona, vaikka olisihan se aika ihana olla tuommoisessa paikassa töissä.

Lielahdesta, kartanon läheltä, löytyy myös Nottbeckien hautausmaa, aivan kauppakeskusten kyljestä. Hämmentävällä paikalla täytyy sanoa. Hautausmaan portit oli lukossa, joten sinnekään ei päässyt.

Pitäisi varmaan joskus ehdottaa jollekin taholle (kaupunki?) voisiko näille paikoille tehdä jotain ohjattuja kierroksia. Harmillista kun kauniit ja kiinnostavat paikat vaipuvat unholaan eikä historia ja tieto välity eteenpäin.

Seuraavalla kerralla lisää kesän juttuja, varmaan ainakin yksi tai jopa kaksi juttua ennen Roomaa. :)

 Yritän opettaa Annille uutta temppua "valitse", Annin olisi siis tarkoitus arpoa minulle onnenkolikko raaputusarpaa varten. :)

Kuvassa Annin lempilelut, höyhentikku, hiiri ja solmuhiiri.

Lupaan ihan just kohta pian selata ne kesän Rooman kuvat läpi ja vihdoin laittaa tänne kasan kesäkuvia eri tapahtumista ja tuosta reissustakin. Jos vaikka lupaan ensi viikolla niin ehkä saan vihdoin aikaiseksi...

Ostin K-supermarketin euron hedelmä-päiviltä kookoksen. Monena vuonna olen pyöritellyt kookoksia käsissä, mutta en ole viitsinyt ostaa. Nyt vastaan tuli pieni yksilö, hinta vaivaiset 40 senttiä, joten päätin rohkaistua. Googlailtuani tovin avaamisohjeita lähdin rohkeasti testaamaan.

Ensimmäisenä oli löydettävä se yksi aukko, joka on muita pehmeämpi. Helppo homma, naula upposi nätisti ja valutin nesteet lasiin.

Seuraavaksi ohje käski naputella kevyehkösti vasaralla/veitsen tylsällä puolella keskelle kookosta kunnes kylkeen ilmestyy halkeama. Kiersin ja kiersin kehää, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta hermostuin ja paukutin vasaralla oikein kunnolla! Johan ilmesty halkeama. :D Sen jälkeen kookos halkeilikin lisää ja lopulta aukesi hyvin helpolla.

Itse kookoslihan irrottaminen kävi yllättävän näppärästi. Veitsellä veteli viiltoja ja napsautteli irti.

Kuoret oli lopulta todella puhtaat, kertoo miten siististi liha irtosi!

Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan käytti vain hieman voimaa paukutteluun. :D

 Ransun kortti ja Wubba on kuulma saapunut perille, joten voin julkaista kuvan. :)

Lähetin siis Ransulle Wubban jonka Anni sai aikanaan lahjana, mutta joka ei mene läpi Annin pienille aivoille (liian iso lelu). Ransulle kuulma kelpasi!

 Joka syksyinen ongelma ratkesi myös ainakin osakseen.

Minä en nimittäin yhtään tykkää kauppojen kalentereista kun ne on niin tylsiä! Aikuisille ei tarjota värejä ollenkaan, paitsi kansissa. Viivissä ja Wagnerissa ei myöskään sisällä ollut värejä, mutta kuvia sentään. Sisäkuvia vähän värittelin ja tyhmän kannen peitin korteilla, papereilla, nauhoilla, tarroilla ja niiteillä. Vetäsin vielä kuvauksen jälkeen kontaktimuovit päälle, jotta kestää laukussa pyörimisen.


Askartelin myös vihdoin (tätä olen suunnitellut jo melkein vuoden) kylppäriin pyyhemerkit. Nuo taustapaperit on niin ihania, samoja siis kun kalenterissa. Miksi mä en ostanut niitä enempää kun yhden nipullisen?! Ne oli kaiken lisäksi alessa! Oliskohan Sinooperissa Sinellissä vielä noita?

[20.9.2012 19.02 korjattu kauppa.]

Tässä taas kasa sekalaisia vähän sitä ja tätä.

Aamulehdessä (?) oli kehitetty eri tapoja kuvioida grillimakkara, itse kokeilin ristikkoa ja....niin, kuka saa selvää mitä tässä on? :D

Mainitsin olleeni mukana eräässä projektissa, salikorttien lisäksi saimme kasan vitskuja, hivenaineita ja rasvoja. Tälläisen kourallisen olen napannut joka aamu melkein puoli vuotta, illalla toinen mokoma.

Jos pikkusiskolla on ongelmia sukunimensä kanssa, niin säälin tätä uutta naapuria. Pikkusiskon nimihän kirjoitettiin aina väärin meidän oveen, kun muutimme ensi kertaa yhteen minä oikein painotin huoltoyhtiölle, että sukunimen loppu on oui, ei ovi tms vaan oui. Nimi tuli silti oveen väärin. Kun muutimme uudelleen, tankkasin samassa huoltoyhtiössä uudelleen asian. Vaan miten kävi, nimi oli väärin. Melkein siis tekisi mieli kysäistä uudelta naapurilta montako kirjainta meni oikein.

Hervannan kirjaston suihkulähteessä on elämää!

En tiedä onko tämä osa jotain juttua vai mikä, mutta bongasin piparkakkutalon keskustasta kesällä.

<- Rosvot menivät tuonne.

Eh, kivahan se on ettei kengät hierrä, mutta olisiko ihonväriset edes mitään? Ilman pitsiä?

 Nää kaksi kuvaa on mun kämppikselle. Hän kun lähti kotikotiinsa ja pari päivää myöhemmin minulta "katosi" kissa. ;)

Anni on onnesta soikeana kun saa kerrankin nukkua jonkun sängyssä!
Siellä se nukkuu sängyllä nytkin kun tätä kirjoitan.

 Olin keväästä nyt syksyyn asti mukana eräässä projektissa, jossa saimme salikortit käyttöömme ilmaiseksi. Annikin treenasi, makaamalla saliaikataulun päällä. :P

Tämä kuva on niin vanha etten tiedä viitsisikö tätä enää laittaa edes! Fiksasin vanhan kiipeilytelineen puut vaihtamalla uudet narut, revin ylimääräisistä tolpista narun ja liimasin tuohon nykyiseen puuhun. Karmea sotku! Onneksi oli puutarhahanskat, olisi ollut kädet verillä muuten. Nyt toinen takatolppa on kyllä jo vähän kärsinyt...