sunnuntai, tammikuuta 18

Se on sitten viime vuoden joulukorttien aika. Osa kuvista on eri näkösiä, koska joku unohti kuvata kaikki. Joukosta puuttuu myös pikkusiskoni kortti, sillä tapasin äitin, pikkusiskon ja isosiskon ennen joulula ja annoin kortit kätöseen.

Tänä vuonna teemana oli kiiltokuvaenkelit ja koska kaikki enkelit oli valkoisia, päätin tehdä myös korttipohjista valkoisia, välipaperit ja koristeet sitten vaihteli. Postituksen suhteen tein ennätyksen, 52 tuntia myöhässä, tosin ajallaan saajilla. Punaisen kuoren palautuspäivähän oli perjantai, joten järkeilin ettei laatikoita tyhjennetä ennen maanantaita. Lähilaatikko vaikutti kuitenkin sunnuntai yönä tyhjennetyltä, joten kävelin syrjäisemmälle laatikolla. Liekö karmaa, kun pienimmän siskon synttärikortti matkasi sitten tammikuun alussa Mikkeliin viikon...

äiti

isosisko

Annette

Anniina

Arpiaiset

Heli
Enkelit loppui kesken ja halusin Helille muutenkin kissakortin, kun hän on minun kissavahtini ja minä hänen. Tuunasin vähän mummo-korttia lisäämällä tonttulakin ja joulupallot.

Irene

Jaana

porukat

Satu

Susseli

Tarja

Tarja+Ossi

Tiia

Tintti

työpaikalle

Edellisten vuosien kortit löytyy korttuhulluus-lapun alta, tai no, sieltä löytyy kaikki kortit. Laitan tähän näiden perään myös nyt ne kortit jotka on jäänyt julkaisematta, ettei tarvitse useita postauksia tehdä. :)

siskonpojan 3v
Kaivurit, dumpperit, traktorit ym. koneet on nyt se juttu siskonpojalle, kakkukin oli dumpperi. Siitä olisi varmaan ollut kuvakin jossain...
pienimmän siskon 18v
Kyllä, kynttilöitä on kortissa 18. :D Avattuna kortissa roikkui vielä onnittelut, ks alla.



maanantaina, joulukuuta 22


 Olinpas viime vuonna fiksu teipatessani tähtilappuun "lamppu rikki"-lapun, en siis turhaa koonnut (ommellut) ja asetellut sitä ikkunaan huomatakseni ettei lamppu toimi. Lamppuja ei tainnut olla myynnissä enää viime vuonna, kun tähden alas otin.
Keskimmäisessä kuvassa tuikkukipon tähden heijastuu kauniisti itse tuikkuun, valkoisessa tuikussa tämä itseasiassa näkyi paremmin.


 Oijoi, olen ihan rakastunut tuohon tyttöön tuikkukipossa ja noihin palloihin lasipallossa!

"Joulun parhaat palat tulee kuljetuskopassa."
Kuva on otette kesälomalta tultua, osoittamaan miten höpsö kissani hakeutuu aina takaisin kuljetusboksiin monen tunnin junareissun jälkeen. Anni ei nykyään yhtään halua mennä boksiin jos minä "käsken" ja vaikka itse matka meneekin hyvin, hississä alkaa aina kamala raivoaminen, kissa on päästettävä aina ekana ulos, edes kenkiä en saa riisua. Silti, puolisen tuntia myöhemmin Anni palaa kuljetuskoppaan nukkumaan...kissan logiikka.

Mutta tällä kuvalla toivotamme kaikille ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua ja joulun pyhiä!

lauantaina, joulukuuta 20

voihan viiksi
Ei me olla yhtään myöhässä, mutta tässä meidän toinen movember eli viiksember kuva.
Viiksivärisyttäjänä käytettiin sukkapuikkoa, johon mielenkiinto ehkä vähän lopussa lopahti.
Anni myös pudotteli movemberin kunniaksi normaalia enemmän viiksiä, kuvassa vain kolme, mutta taisi niitä ainakin viisi löytyä kuun aikana lattialta. Yhden mitaksi karvan alle 10cm.

lauantaina, marraskuuta 8

Enpäs esittele sojottavia viiksiä, mitäs häiritsit mun unia, tyydy tavallisiin.
En muista mistä kissanviiksi Movember on lähtöisin ja miten säännöt edes menee, mutta me tälläisenä slow-blogina varmaan mennään muutenkin vähän omin säännöin. ;) Eli tässä nyt ainakin yhdet viiksukset Annilta, katsellaan keretäänkö marraskuun aikana useammat vai jääkö ainoaksi.

sunnuntai, lokakuuta 26

 Viikko sitten lauantaina pääsin kurkistamaan Tampereella kuun vaihteessa aukeavaan kissakahvila Purnauskikseen. Kahvila sijaitsee Tammelan torin kulmilla, Aaltosenkatu 31-33. Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkko oli järjestänyt kissabloggareille mahdollisuuden "testata" paikkaa etukäteen. Eihän tälläistä mahdollisuutta voinut jättää väliin, varsinkin kun oli mahdollisuus vihdoin nähdä Tuutusen ella melkein naapuristani! Elämää ja elämyksiä blogin linkistä löytyy linkit muiden osallistujien blogeihin.

 Kahvilan kyltit vielä puuttui ja hieman arastellen astuinkin Liekki Innovativen ovesta sisään. Yksin kun paikalle tulin, en ollut ihan varma mihin olen menossa. Jännittikin hieman...

kissamaisia koristeita oli jos jonkinlaista
 Sisätiloista ei tullut hirveästi otettua kuvia, kuten ei ihmisistäkään. Tilat oli hieman keskeneräiset vielä, pöytiä ja sohvia oli, mutta maalia ja kiipeilytelineet puuttui. Keittiön ovi puuttui myös, sitä arvosti kissat.

Ihmiset konttaa kameroineen, kissat riehuu.
 Paljoa ei tosin huonekaluilla ollut väliä, oltiinhan tänne tultu tervehtimään kissoja, tai no, ehkä vähän ihmisiäkin. ;) Onneksi kahvilassa oli pehmeä lattia, joskin ideoita kysyttäessä ehdotin polvisuojia, sen verta tuli lattialla konttailtu!

 Heti ensimmäisenä tapasin kuvassa näkyvän ruskearaitaisen Viirun (oikeastaan olin Viirun bongannut jo Facebookista). Muut hieman alussa arasteli, mutta näissäkin voi nähdä jo mustan läiskän eli Pikin.
 Piki oli ehtivä kaveri ja varasti laatikosta bloggareiden kissoille tarkoitettuja nameja!

Täältä se ne namit löyti, eikö se mulle mitään jättänyt?!

 Vilskettä ja vilinää siis riitti. Kissoja paikalla oli neljä, ruskearaitainen Viiru, musta Piki, kilppari Nurri ja vähän vanhempi Evo. Piki ja Nurri ovat vielä pentuja, Viiru koostaan huolimatta jo yhden (neiti on samaa koko kun Piki ja Nurri!). Nämä kaverit eivät siis ole luovutettavissa, kahvila on nyt heidän kotinsa ettei tule liikaa kiertelyä.

Valkoista teetä sekä kana- ja kasviskerrosleipää.
 Evästäkin saimme. Kahvia, teetä, kerrosleipää oli useampaa sorttia ja mutakakkua. Tee oli muuten supernamia, kuten myös se mutakakku, joka jäi kuvaamatta. Astiat oli hauskan eriparia, mutta niin kauniita ja yhteen sopivia. Muutenkin vanhahtava sisustus oli tälläisen modernia välttelijän mieleen.

mjam
 Viiru hieman maistoi sormesta voileivän yrittistä öljyä, kissojen ruokkiminen ihmisherkuilla on kyllä kiellettyä, kissoille oli pöydällä omat herkut.

Evo ja Evon tassut
 Evokin pääsi kuvaan. Huomaa laivakissatassut! Ihan hirveästi ei kahvipöydässä malttanut istua, vähän väliä piti pompata ylös kuvaamaan kissoja ja heidän hassutuksiaan. Kännykkäkuvat ei ikävä kyllä vain ole kovin hyviä, melkein kaikki kuvat oli suttuisia viuhahduksia. Käykää kurkkimassa muiden blogeissa, osalla oli järkkäreitä joilla jälki on siistiä.

Nurri kiilusilmä
 Nurri osoittautui hankalaksi kuvattavaksi, etenkin kun neiti hieman arasteli vielä ihmisiä. On hän siellä, boksin takana piilossa, kovin on vain mustaa.


 Omistajalla oli teemaan sopivat työkengät. Ihanat! Rento henkilökunta istuskeli ja paijaili kisuja kanssamme, oli mukava kuulla kahvilan synnystä ja tulevista tapahtumista. 31.10 on muuten avajaiskarnevaalit! Itsekin ajattelin mennä sinne.

 Kahvipöydän alla oli hauska riippumatto. Parin tunnin superseurustelun jälkeen alkoi kissojakin jo väsyttää.

 Piki nukahti selvästi oikeiden kissatätien väliin, väriä myöten.

 Ja vaikka toinen lähti kotiin, onneksi toinen jäi. Hyvä ja lämmin paikka, piiiiitkä pieni kisu. Olihan se minunkin sitten siirryttävä tuohon sohvalle, kun toinen niin söpönä siinä makasi.

Paikka vaihtui syliin, mutta unet jatkui. Sellaista se on pienen pennun elämä. Pikillä on hauska harmaa väriläiskä kaulassa, aika harvinainen, yleensähän mustan kissan läiskät on valkoisia. Ovat saaneet muutenkin harvinaisen värisiä kissoja kahvilaan, en ole ruskearaitaistakaan kissaa nähnyt.

zzzzz
 Pian sain sohvan alta kaverin. Viiru kiipesi omasta aloitteesta kainalooni. Olin ihan myyty! Jos vain Anni huolisi kaverin, olisin tuosta itselleni toisen kissan ottanut. Siis vaikka kissat ei varsinaisesti ole lähdössä kahvilasta eteenpäin, omistaja mainitsi, että jos oikein rakastuu puolin ja toisin, voidaan asiaa harkita. *huoh*

 Kattokaa nyt tota ihanaa ruskea nenää! Eihän tuolta meinannut malttaa lähteä, jäimmekin Huushollin Pepin kanssa varmaan tunniksi kun muut oli jo lähteneet. Lopulta oli ikävä kyllä meidänkin lähdettävä... Mutta onneksi takaisin pääsee pian!

Hmm...toit sitten lahjuksia.
 Kotiin saimme myös tuliaisia, PrimaCatin pussin sekä arvonnassa voittamani ZiwiPeak-ruokapurkit. Paketissa oli myös Hurjan jauhelihapötkö, mutta lahjoitin sen Tuutuselle, sillä tiesin ettei Annille jauhelihat maistu.

Nää on mun.

tykkään! nyt...
Kuivaherkut näytti maistuvan, ainakin heti kun pussin avasin. Seuraavana päivänä tarjottuna ei enää suuremmin kiinnostanut. Tämän takia en juurikaan Annille herkkuja tarjoa. :D


Kiitos kaikille kissabloggareille, Pirkolle järjestämisestä ja Purnauskiksen väelle ovien raottelusta etukäteen! Ja kaikki lukijat innolla kissoja ihastelemaan ja rapsuttelemaan kun kahvila marraskuusta alkaen aukeaa.

Niin ihmisten kun eläinten herkut oli silkkaa lahjontaa. Kiitämme ja kumarramme silti. ;)

perjantaina, elokuuta 15



Mitäs tossa nyt on? Höh, kyllähä nyt jokaine kissa osaa ufonsa tuollee asetella, tyhmänäkö te ihmiset meitä pidätte.


- Anni -

lauantaina, elokuuta 2


Nämä kuvat eivät kyllä juuri selittelyjä kaipaa. Tälläisiä kännykällä räpsyteltyjä hyvässä valossa. On mulla vaan niiiiiiin kaunis kissa! Ylempi on niin ihana, että se pääsi kännykän näyttöön. Kattokaa nyt noita silmiä. Ja höpöt mustat kulmakarvat, on ne siellä kun tarkkaan katsoo.