Äippä sanoo typerä flunssa joka vaan jatkuu ja jatkuu. Anni sanoo, loistava, taas päiväunet ihanalla pehmoviltillä äipän kyljen päällä. Yhden murhe on toisen onni. Tosin kehräävä lämpöpatteri kyllä lohduttaa niiskutuksen keskellä.

Tässä viltissä on joku magnetti, heti kun sen viskaa päälleen saapuu Anni paikalle ja kiipeää syliin. Anni rakastaa tätä vilttiä ihan älyttömästi. ❤

#AnniPitkätassu

Ensin äippä syö tikkarin naamalla ja sitten lapsi leikkii tikulla.

#AnniPitkätassu

Anni 2006 ja 2016

Tasan kymmenen vuotta sitten tämä ihana höpö tuli kotiin. ❤ Miten hoikka Anni sillon olikaan, pari kiloa varmaan tullut, onneksi ei tuoreessa kuvassa näy masua. 😂 Ehdottomasti elämäni paras ostos, koskaan ei 25 eurolle ole tällaista vastinetta saanut. Kyllä se kisu vaan kodin tekee.

Just niin!

Matolääke, tuo pakollinen pilleri, josta valmistajat ei vain osaa tehdä hyvänmakuista. Se on jännä kun vitamiinit ja hammastahnat saadaan maistumaan herkulliselle, mutta matolääke on aina ja lähes joka kissaperheessä tappelun paikka.

Aiempina vuosina olen puolittanut pillerin, pyörittänyt sen voissa ja joskus vielä lätkäissyt päälle voileipäkinkkua. Kissa jalkojen väliin, suu auki, pilleri kitusiin ja kurkun päältä hierontaan, lasketaan kissa irti ja toivotaan, että se ei sylkäise tablettia jonnekin nurkkaan. Enimmäkseen onnistuu, mutta Anni ei voi sietää suuhun koskemista ja on tapahtumasta aina näreissään, vaikkei siis raavi tms.

Tänä vuonna kävin eläinmessuilla jossa näin tuollaisia "pillerinpiilotusherkkuja", ostin kun ei juuri mitään maksanut. Olen ollut hieman epäileväinen, koska itse tabletin puolikas on jo minusta iso, jos sen hautaa namiin, se vain kasvaa kokoaan. Kissako muka nielisi sen kerralla purematta? Noh, niin se vain nieli. Herkkupiilo todellakin siis toimi! Annoin Annille ensin murusen pelkkää piilotusherkkua ja perään herkkua jossa oli sisällä puolikas pilleri. Omnomnom sanoi neiti ja söi tyytyväisenä. Toinenkin puolikas meni kitusiin ihan kun paraskin herkku. Jösses, ei voinut kun katsoa silmät pyörenänä. Näinkö helppoa tämä on?! Onpahan siis yksi ongelma vähemmän maailmassa taas. Jee!

Saisikohan kissan kantokopan peitettyä tuolla namilla, menisiköhän Anni boksiin paremmin jos se olisi kuorrutettu herkulla?

ps. Me olemme nykyään Instagramissa, Annilla on oma hashtag #AnniPitkätassu, jonka kautta löytää myös minun profiilini. Saa tykätä ja tilata. :) Saa myös kertoa jos itse on instassa!

Junassa matkustaminen on ihan kamalaa, mutta samalla jännää. Menee nenukin punaiseksi.

#AnniPitkätassu

Miuuuu! Päästäkäää sisääälleeee! Mauuu!

Ollaan nukuttu ainakin sata vuotta ruususen unta. Oliskohan aika herätä?

#AnniPitkätassu

Viime kesänä ostin Ikean ihanan nojatuolin, en muistanut sitä silloin hehkuttaa, mutta tässähän se tulee samalla. On siis todella hyvä istua, myös tälläiselle pätkälle! Voi nostaa jalat koukkuun tuolille tai käsinojien yli, istuinosa on tilava ja syvä. Ainoa ongelma lyhyellä on ettei kamalan pitkään voi pitää jalkoja alhaalla, koska ne eivät yllä kunnolla lattialle, jonkinlainen rahi pitäisi siis kehitellä. Tuoliin kuuluvaa en halua, koska se on liian iso, mutta jos vaikka ompelisi tai neuloisi itse jotain. Ideoita on, aikaa ei. :P

Mihin se kiva lelu katosi?

Alku vuosi onkin tullut tuolia hyödynnettyä, olen lukenut, lukenut, lukenut, katsonut videoita ja kirjoittanut, tosin tuolissa en koneella kirjoita sentään. Opiskeltua on siis tullut aamusta iltaan.

Jos mä tohon vähän...

Onneksi sentään saan aina seuraa. Minullahan on asunnossa yksi extrahuone, kun en syksyn epäonnisen kämppisyrityksen jälkeen enää suostunut ottamaan uutta enkä pienempää asuntoa ole saanut. Ylimääräinen makkari on siis pyhitetty opiskelulle, ei häiriötekijöitä, paitsi yksi joka haluaa puskea, pureskella ja tiputella lyijykyniäni. Onneksi kynän piilottaminen vihon väliin auttoi edes hetkeksi (ylempi kuva), tosin kirjoita nyt vihkoon jotain, kun joku makaa sen päällä.

...pusken...

Jossain vaiheessa Anniakin alkaa opiskeleminen ramasemaan ja yleensä kissa siirtyykin nojatuolin selkämyksen päälle nukkumaan. Suunnittelija on selvästi kissaihminen, selkänojan päällinen on kuin kissalle tehty.

catfie!

Olkani yli on hyvä tarkkailla tuleeko hommat tehtyä ja välirapsut tuo hyvää "liikuntaa" jumittavalle opiskelijalle.

familismi, segregaatio, Mannheim, liminaali, islam, hegemonia...*haukotus*

Lopulta Annikin väsähtää. On se niin rankkaa pitää seuraa tai sitten tasa-arvoasiat ja politiikka on Annista tylsää. ;)

Anteeksi rakeiset ja teknisesti rumat kuvat, illalla kännykällä ei juuri parempia saa.

kesä ♥

 Kävin kesällä ensimmäisen kerran hoitamassa naapurirapun Maunoa. Olen sen jälkeen käynyt useammankin kerran, mutta kesällä käytiin nuoren pojan kanssa parvekkeen lisäksi sisäpihalla. Anniahan nykyisessä kodissa on ihan turha kuskata ulos, pari vinoa pihlajaa ei Annista ole tarpeeksi suojaa ihmisiltä, pyöriltä, autoilta, koirilta...kaikelta.

Joo, mä tiedän olevani komea.

Ei pelota yhtään avoin nurmikenttä.

Saalis vietiin kotiin asti.

Anni taisi vaistota, että hänen blogiin on tulossa kuvia vieraasta kissasta, kun neiti säntäsi aitiopaikalle kyttäämään mitä teen. Yleensähän Anni ei ole kiinnostunut tietokoneesta yhtään. Tai sitten neitillä on vain nälkä...

♥ täydellinen ♥

Zooplussan pahvilaatikot on liian isoja, Hobby Hallin oli liian pieni, Toknetin on juuri sopiva.

Se on sitten viime vuoden joulukorttien aika. Osa kuvista on eri näkösiä, koska joku unohti kuvata kaikki. Joukosta puuttuu myös pikkusiskoni kortti, sillä tapasin äitin, pikkusiskon ja isosiskon ennen joulula ja annoin kortit kätöseen.

Tänä vuonna teemana oli kiiltokuvaenkelit ja koska kaikki enkelit oli valkoisia, päätin tehdä myös korttipohjista valkoisia, välipaperit ja koristeet sitten vaihteli. Postituksen suhteen tein ennätyksen, 52 tuntia myöhässä, tosin ajallaan saajilla. Punaisen kuoren palautuspäivähän oli perjantai, joten järkeilin ettei laatikoita tyhjennetä ennen maanantaita. Lähilaatikko vaikutti kuitenkin sunnuntai yönä tyhjennetyltä, joten kävelin syrjäisemmälle laatikolla. Liekö karmaa, kun pienimmän siskon synttärikortti matkasi sitten tammikuun alussa Mikkeliin viikon...

äiti

isosisko

Annette

Anniina

Arpiaiset

Heli

Enkelit loppui kesken ja halusin Helille muutenkin kissakortin, kun hän on minun kissavahtini ja minä hänen. Tuunasin vähän mummo-korttia lisäämällä tonttulakin ja joulupallot.

Irene

Jaana

porukat

Satu

Susseli

Tarja

Tarja+Ossi

Tiia

Tintti

työpaikalle

Edellisten vuosien kortit löytyy korttuhulluus-lapun alta, tai no, sieltä löytyy kaikki kortit. Laitan tähän näiden perään myös nyt ne kortit jotka on jäänyt julkaisematta, ettei tarvitse useita postauksia tehdä. :)

siskonpojan 3v

Kaivurit, dumpperit, traktorit ym. koneet on nyt se juttu siskonpojalle, kakkukin oli dumpperi. Siitä olisi varmaan ollut kuvakin jossain...

pienimmän siskon 18v

Kyllä, kynttilöitä on kortissa 18. :D Avattuna kortissa roikkui vielä onnittelut, ks alla.