Tämä idea putkahti heti mieleen kun luin kissakuvahaasteen tämän kertaisen aiheen olevan tyyny. Meillä kun ei kissa makkariin pääse ei tyynyille ole juuri asiaa. Olohuoneessa on toki pari tyynyä, mutta ei Anni nuku lähelläkään niitä. Minä sen sijaan käyn välillä tankkaamassa kissaenergiaa painamalla korvan kissan mahaa vastan. Kehräys on maailman voimallisin ääni. Koko pään painolla en toki tälle "tyynylle" viitsi päätä laskea, mutta hetken aikaa niska sekä Anni jaksaa. Ehkä joku joskus vielä keksii sen kehräävän tyynyn.

Oho, boksi meni nurin kun Anni hyppäsi sinne kylkiäishiiren perään. Noh, nyt siellä voi nukkua. Pahvilaatikko on aina hyvä, oli se minkä kokoinen tai muotoinen tahansa, kumollaan tai vaikka pureskeltu.

+ E.T.A Hoffmann: Kultainen malja, Paholaisen eliksiirit

Yritänpäs tällä kertaa jaksaa käydä tämän kurssin kokonaan eli olisiko kellään ideoita minkä lukisin ja mistä tekisin kirjallisuusarvostelun. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Olen lukenut jo Kamelianaisen, Rouva Bovaryn sekä Mrs Dallowayn, joten näistä en mielelläni lähde tekemään arvostelua, kun olen jo kerran kokeillut, eikä tullut mitään. :D

Noin yleensä pidän romanttisista sekä historiallisista tarinoista, ihmiskohtaloista (totta tai tarua) ja enimmäkseen suosin naiskirjailijoita, koska heidän tyylinsä vain on mielenkiintoisempi kun miesten jaaritteleva tai muuten töksähtelevä. Toki jotkut miesten tekstit on ihan kivoja, mutta 90% lukemistani kirjoista on naisten kirjoittamia. Dekkareita, murhatarinoita ym. en lue koskaan tai no nuorena luin Kingiä, mutta se onkin ollut ainoa.

Tadaa! Meikällä on vihdoin kumpparit! Olen jo vuosia halunnut kumisaappaat, koska mikään ei ole niin ikävää kun märät kengät ja sukat. Tänä syksynä olen useamman kerran joutunut kulkemaan märin jaloin ja istumaan koulussakin tunteja litisevin sukin. Vimmattu kumpparien etsintä siis oli edessä. Toiveissa oli punaiset pilkuilla, mutta ei löytynyt niistä halpapaikoista joiden hintoihin minulla on vara. Päädyin lopulta näihin, olivat yllättävän mukavatkin jalassa. Koska en pidä pitkistä varsista lahkeen alla (ja lahkeita en kenkään tunge) oli edessä pieni fiksaus. Varret naps poikki. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä varsien reunaan jotta ne ei hierrä nilkan takaosaa...


****

Sain kahvipurkin! Kiitos Tanja. :) Nyt rupesin pohtimaan josko pitäisi sittenkin hommata myös se viime vuotinen punainen kun 2008 ilmestynyt mustakin minulla on. Kellään ylimääräistä punaista? Voin maksaa pienen hinnan. :D

Tois puol Ratinan suvantoa.


****

Kyselin asuntotarkastajalta tarkemmin mitä pesutiloja ja saunaa siinä lappussa tarkoitetaan. Kyllä, oman asunnon pesutiloja hän meinasi. Heillä on kuulma ollut "kymmeniä lähinnä kissojen ja koirien vakituisesta pidosta kärsineitä saunoja ja pesuhuoneita, seuraavat asukkaat ja heistä etekin allergikot ovat kärsineet asiasta". Suora lainaus mailista. Seuraavat kysymykseni... Kuka pitää lemmikkiä 24/7 pesutiloissa, eikö ole aika eläinrääkkäystä sulkea eläin ikkunattomaan koppiin pitkäksi ajaksi? Vai onko kyse yö/kun asukas on poissa sulkemisesta ettei eläin tee tuhoja muualla asunnossa? Miten muualla asunnossa olevat allergeenit eivät haittaa, mutta pesutilojen kyllä? Näin allergisena itsekin voisin vannoa pesutilojen putsaaminen hilsepölystä olevan paljon helpompi homma kun muun asunnon, tai ylipäätään allergeenien "tarttuminen" pintoihin. Aina ei kai vaan voi tajuta. :D

Olin ihan unohtanut nämä lukkokuvat.

Tämmösiä on siis ilmestynyt Patosillalle kesän (?) aikana.

Kappas, lehdessäkin on nähtävästi puhuttu.

Harmittomista kuvista minä sen bongasin ensin kunnes sitten kävellessä sillalla itse.

Alakerran kieltolappuun oli tullut lisäys. Tarkoittaako tämä todella, että Anni ei enää saa ottaa päikkäreitä saunassa ja hiekkalaatikko on siirrettävä...mihin...pieneen minikeittiöön tai pieneen ahtaaseen olohuoneeseen? Tai ehkä Anni käy (salaisilla) vierailuilla edelleen niin kylppärissä kun saunassa. Siinähän vain kielletään pito, vierailuhan on ihan eri juttu? ;)
Omituinen kielto.

Jos ei itse osaa päättää millä vuorolla menee niin kaveri arpoo. :D (Oli tuolla välissä.)

Nää ruokajutut on mulle ihan koiraa, onneks on toi ihminen huolehtimassa, et kuppiin tulee laadukasta sapuskaa vaikka ei aina ollakaan samaa mieltä sen maistuvuudesta.


Anni

Tämmönen meni eräälle blogitutulle villasukkien kera, sukat meni pienokaiselle, siksi näin värikäs kortti. Muuten tykkään itse, mutta leimakuvien värivalinnat ei ehkä olleet ihan mätsäävimmät. :D

Ja päässä isäntä-pipo. Eeeiiih, ei näin, ei koti-Suomessa ainakaan.

Onnistuin tyhjentämään yhden muuttolaatikon, kyllä muutimme marraskuussa, ja se jäi kököttämään eteiseen, se ei ole vielä päättänyt mihin se matkaa, kellariin vai roskiin. Anni rakastaa lootia, niissä istumista etenkin. Liekö mahaa kuitenkin liikaa, mutta tähän laatikkoon ei Anni useinkaan mene sisälle, tällä laatikolla on ihan toinen funktio. Kun minä menen suihkuun (ovi oikealla) alkaa pian kuulua kopinaa eteisestä, kun tulen suihkusta istuu kissa laatikon päällä odottamassa vuoroaan, vesipisaroiden metsästykseen. Ennen laatikkoa vesipisaravuoroa odoteltiin milloin missäkin, mutta nyt jo viikon verran ehdottomasti laatikon päällä. Tämä on taas näitä kissojen juttuja jota omistajat ei ymmärrä.

edit: Ai niin, sontakasa on saanut jatkoa, nyt siellä on lappujen lisäksi hautakynttilä. :D

Kellään ylimääräistä? :) Ei huvita ostaa kun mukaan tulee paketti kahvia, jota en juo.

Huomenna Annia! Lupaan ja vannon! Kamerassa on itseasiassa pari kuvaa, en vain jaksa enää lähteä niitä siirtämään koneelle, päästävä unille.

Aika komia kuten tuossa pienimmässä lapussa lukee. Tämä on niin Hupsistarallalle. ;)
Tämä söpö kasa löytyi kauppareissulla, samasta paikasta kun ne aiemmatkin... jalkakäytävän ja ajorajan jakajalta. Miten se voikin olla niin kakkamagneetti, eihän siinä ole pusikon pusikkoa lähelläkään, ei edes nurmea. Tuommoinen lyhyt sivukatu (umpikuja) jonka toisella reunalla on ostoskeskuksen tavarahallit ja toisella kerrostalo ihan tienreunassa kiinni.

Seuraavaksi iski sitten flunssa! Hunajateetä extrahunajalla ja pikkusiskolta pummittuja Posinovia ensihätään. Huomenna apteekkiin ostamaan lisää Posinovaa sekä Vicks vaporubia sekä kaupasta mustaviinimarjamehua ja Läkerol dentsejä.

Ällövaroitus!!

Pilkoin kanaa tuossa muutama päivää sitten. Onnistuin jotenkin viiltämään myös sormeeni, eikä ihan pieni viilto vaan viilsin veitsellä edes takaisin ennen kun älysin kiskoa käden pois. Verta valui ja valui ja valui, pidin sormeä kylmän juoksevan veden alla ja silti valumalla valui. 10 minuutin jälkeen oli pakko kehittää supertiukkatuppo sormeen (jonka laitto oli hankalaa, koska verta pulppusi kun vettä koskesta). Tuppo oli todellakin tiukka, veri ei kiertänyt koko sormenpäässä ja pisteli tuntikausia. Seuraavana päivänä poistin tupon jolloin haava alkoi vuotaa uudelleen kun pieni pala kuivunutta verta irtosi. Tämä kuva on itseasiassa seuraavalta päivältä eli kaksi päivää vanha haava. Nyt kolme päivää myöhemmin olen päässyt jo ihoteippiasteelle, ei siis enää vuoda, mutta haava näyttää yhtä pahalle kun kuvassa.

En olekaan aikoihin telonut noin pahasti, vaikka pientähän tuo on liimaamisien ja tikkien rinnalla jota on tullut harrastettua useamman kerran elämässä. :D

Olen harvinaisen huonomuistinen ihminen, jos menot ei ole merkitty kalenteriin niitä ei ole olemassakaan. Ostokset on aina lapulla ja muutkin tärkeät ja vähemmän tärkeän asiat. Jopa makkarissa on pieni vihko johon rustaan ylös asioita jotka muistuu juuri ennen nukahtamista.

Nyt yritän totutella taas tuohon "taskukalenteriin" kun asiat ei aina mahdu seinäkalenteriin. Ennen elin pelkästään tuollaisella kalenterilla, mutta viime vuodet jostain syystä kaikki on merkitty Viiviin ja Wagneriin, ehkä kun meitä on kaksi niin molemmat näkee asiat keittiön seinältä.

Koulukin alkoi. Tänä vuonna yritän tosissaan käydä kaikki valitsemani kurssit. En vanno mitään, mutta kovasti yritän, sillä silloin voisin vihdoin harkita ensimmäisen aineen kirjoittamista kevään ylioppilaskokeissa. Matikan (apua, paniikki!), josta alkoi tänään viimeinen kurssi, osasin muuten tunnilla kaiken, wuhuu! Katsellaan miten jaksamisen kanssa käy.

Helmikuussa ostamastani korusta lähti kesän aikana kaksi kiveä! Eihän muut varmaan semmoista huomaa, mutta itseäni se häiritsee. Viime viikolla kultasepällä oli taas ale ja kävin ostamassa uuden korun. Tämä on kai se sama josta aikanaan innostukseni näihin kivellisiin kaulakoruihin lähti tai ainakin hyvin samanlainen. Silloin se oli myyty loppuun ennen kun itselläni oli rahaa ostaa.