
Tiedättehän miten hyvä kirja vie mennessään ja huomaamatta lukee 50, jopa sata sivua. Potterit luen parissa päivässä niin mukaansa tempaavia ne on. Nautin hyvin kirjoitetusta kirjasta ja lukemisesta ylipäätään.
Sitten on kirjoja jotka ei etene mitenkään. Yleensä parin lauseen jälkeen jo tietää onko kirja luettava vai palaako se kirjastoon lukemattomana. Huonoja kirjoja en lue vaan palautan ne, monesti palautan ihan hyviäkin kirjoja jos ei ole aikaa lukea.
Tämä on kuitenkin pohjanoteeraus kaikissa kirjoissa ikinä. Tästä tuskasta en edes pääse eroon sillä tämä on pakko lukea, kouluhomma.
Seitsemän veljestä. Vaikka kuinka sitkeästi yrittää lukea ei kerralla kykene rikkomaan 20 sivun rajaa, yleensä jo neljän sivun jälkeen jo laskee montako on lukenut, montako vielä jäljellä. Miten voikin kirja olla näin huono ja silti kehuttu klassikko. Mistä ihmeesä se klassikon maine tulee? Koska se on kirjoitettu 1800-luvulla?
Tai ehkä minua ei vain sytytä uppiniskaiset toisiaan kivillä viskovat jurottavat idiootit? Mitä mielenkiintoista voi olla seitsemässä mäntissä jotka polttavat talonsa (tähän mennessä jo kahdesti), tappelevat ja käyttäytyvät kun pienet lapset? Olenko todella ainoa jonka mielestä Seitsemän veljestä on todella huono teos?
Hommaa ei myöskään helpota pitkät ja jaarittelevat vuoropuhelut ja junnaava kirjoitustyyli. Klikkaa kuvaa niin voit nauttia pätkän verran. Eikä tuo edes ole pahimmasta päästä! Kaukana siitä.. Tämä menee takaisin lukemaan, torstaihin aikaa ja 100 sivua jäljellä.