On ollut vähän kiirus viime päivät, joten tässä viimeiset kolme 30. päivän kuvahaasteeseen. Yllättävän hyvin jaksoinkin enkä edes pahasti myöhästellyt. :D

28. päivän aiheena "sää". Pensaskrassi kaipaa jo kovasti ulos, mutta mahtaakohan lämmöt pysyä plussalla...

29. päivän aiheena "uusin kuva minusta". Minun uusimman kuvan voi katsella sieltä kuukausi sitten julkaistusta Mikko-lasikuvasta, mutta tässä Annista uusin kuva.

Tuo väärän mittainen verhoni (kaikkihan muistaa sen verhoepisodin) on muuten siedettävä, mutta joskus sen alareunasta pilkistää aurinko pahasti silmään kun on tässä koneella. Niinpä eilenkin nappasin pöydältä lehden peittämään rakoa. Tämä oli siis puhdas sattuma, hauska sellainen. :)

Viimeistä viedään! 30. päivinä kuvan sai valita vapaasti. Parin päivän takaa pöntössä valmistuva sima. Eilen pullotin, nyt odotellaan rusinoiden nousua. Oli tuo siis lämpösessä tiistaista asti. En ole koskaan ennen simaa itse tehnytkään.

Näissä merkeissä siis hyvää vappua lukijoille. Olkaa kiltisti, älkääkä syökö serpentiiniä!

Meillä oli häätarjoilussa kurkku- ja juustoleipiä, sydänpiparia kahta eri väriä ja kolmea muuta keksiä, teenä tietysti English Breakfast.

Koko sen ajan kun isä Michael talutti tytärtään alttarille mietin mitä isän päässä mahtaa liikkua. Varmasti oli ylpeä tyttärestään, mutta ei takulla olisi osannut edes haaveilla Catherinen syntyessä taluttavansa tytärtä Westminster Abbeyssä kohti tulevaa kuningasta! Mahtoi tuntua hurjalle. Siinä on koko perhe varmaan monet kerrat nipistänyt itseään kokeillakseen herääkö unesta vai eikö.

Kauniit oli häät, komea sulho ja kaunis morsian, ihania hattuja ja hatukkeita vierailla, paitsi se Beatricen mikkihiiri. En nähtävästi ollut ainoa jolle tuli Mikki mieleen! Nyt muuten tajusin miksi se kenotti siinä autossa, ne mikkikorvat otti tietysti kattoon kiinni. :D

Ei ollut häät ihan niin liikuttavat kun Victoria ja Daniel, mutta britit onkin pidättyväisempiä kun tunteelliset ruotsalaiset. Kyllä ne Williamin kuiskaamat kehut siellä alttarilla ja tuplapusu oli aika söötit. Ei voi mitään, minuun uppoo kuninkaallinen hössötys täysin.


Julkaisen huomenna/tänään (älkää kattoko kelloa) loput kuvat 30. päivän haasteesta.

27. päivän aihe on "kaksi".

Tämä kuva on otettu jo joskus viime kuussa, juuri ennen tämän haasteen alkua. Jäi julkaisematta kun haaste painoi päälle. Nyt se löysi kuitekin paikkansa!
Keskustorilla oli (sillon joskus) rekka mainostamassa näitä vitamiinivesiä. Tyttö jutteli kovaääniseen ja kansa pyöritti onnenpyörää joka kertoi minkä väristä vettä sai, parissa sakarassa oli kaksi valinnaista pulloa. Jonoa oli kohtalaisesti, mutta onneksi se liikkui reippaasti. Jo jonossa pohdin taktiikkaa millä saisin kaksi pulloa...ja helppoahan se oli, hieman antoi vauhtia, mutta ei liikaa, naps, kaksi valinnaista. Valitsin lohikäärmehedelmän ja vadelma-omenan. Ihan ok, en ostaisi sillä hinnalla mikä kaupassa näyttää olevan, mutta tokihan ilmaiseksi.

Osallistun nyt samalla kuvalla kissakuvahaasteeseen kun tähän 30 päivän haasteeseenkin.

Kissakuvahaasteen aiheena kissanminttu ja 26. päivän aiheena "tämä naurattaa aina".
Anni ei kissanminttuun reagoi, kokeiltu ainakin neljä eri muotoa, mutta ei. Tämän hiiren pitäisi olla kissanminttua, mutta epäilen sen sisältävän valerianaa sillä siihen Anni reagoi. Tästä hiirestä vedetään "pilveä" eli nuollaan niin kauan kunnes äippä tulee ja pistää hiiren laatikkoon jäähylle. :D Kuva on tosi tärähtänyt, mutta ilme ja korvat oli niin loistavat!

Laitetaan tämä paperiin kääritty Wubbakin mukaan. Anni ei juurikaan Wuballa jaksa leikkiä, liekö liian iso Annin aivoille. Vaan annas kun Wubba sattui tippumaan keskelle rytättyä paperia!


ps. Kellään vinkkejä mikä lentoyhtiö tarjoaa halvimmat lennot Lontooseen? Lupasin lähteä oppaaksi jos matkat maksetaan, niskaan kaatui samalla myös lentojen ja majoituksen hommaaminen.

Päivä 25, aiheena "kaikessa kiireessä".
Jo vuosia minulla on ollut lipasto eteisessä, sen päälle jätän aina kotiavaimet, muuten ne on hukassa. Talvella Anni keksi ruveta öisin räpeltämään avaimia ja ylipäätään hyppimään lipastolle. Tokihan sen yläpuolella on ilmoitustaulu täynnä kaikkea mielenkiintoista, mutta eipä asia ole viimeiseen viiteen vuoteen häirinnyt kissaa. Nyt alkoi vaivaamaan. Koska en pidä avainvarkaista enkä saa nukuttua jos kissa seinän takana kilisyttelee avaimia piti keksiä ratkaisu. Iso kulho lipastolle jolloin kissa ei enää sekaan mahdu! Siitä ne löytyy siis edelleen kun kiireessä on lähdettävä. Pikkusiskokin on vähitellen oppinut tiputtamaan omat avaimet kulhoon ja "missä mun avaimet?!"-paniikit on vähentyneet.

24. päivän aihe olisi ollut "tämä tekee minut iloiseksi", koska aihe oli jo kertaalleen käytetty päädyin keksimään siihen muuta. Silloin haasteen alussa pohdin josko aiheena olisi "tämä tekee minut surulliseksi/vihaiseksi", mutta viime päivinä päädyin aiheeseen "nämä kuvat jäivät haasteen jalkoihin". Minulla on nimittään kasa kuvia jotka odottavat julkaisua, mutta kun en viitsi montaa postausta per päivä tehdä niin nämä ovat jääneet roikkumaan kun haaste vie tilan. Tässä nyt muutama kuva. Kolmen ensimmäisen aiheena pikkusiskon synttärit.
Yllä yöllä saatu idea, pikkusiskon makuuhuoneen ovessa.

Jotkuthan tekevät täytekakun pohjan mittaamalla laseihin sama määrä kanamunia, sokeria ja jauhoja. Minä vedän ohjeen mukaan, mutta aika lähellä ne tosiaan menee, paitsi sokeri (hyvä niin!).

Kinuskikakku, kermaa reunat, sisällä lemon curdia kermalla ja vadelmia kermalla. Tein ensimmäistä kertaa kinuskia. Tuli hyvää, tosin jääkaapissa kovettui niin, että seuraavina päivinä oli hieman hankala leikata kakkua. Pikkusisko oli ihan innoissaan kun sai puhaltaa kynttilät!


Kävin tosiaan viikko sitten siellä Helsingissä niissä neulegraffitikuvauksissa, kaksi kuvaa siitäkin reissusta. Menomatkalla junassa tein pitsistä esimerkiksi millaisia neulegraffitteja voi tehdä. En muistanut kaaviota ulkoa, en ikinä muista, joten ohje piti saada jonnekin näkyville. Siinähän se etummaisen selkänojassa pysyi ja oli helppo seurata missä menee. :D

Helsingissä on Behnford's myymälä joka myy englantilaista ja amerikkalaisia herkkuja. Hieman olin kyllä pettynyt valikoimaan, en löytänyt mitään supersuosikkejani. Jotain lähti kuitenkin mukaan. Nuo toffeepopparit oli yllättävän hyviä.

Lopuksi pari pääsiäiskuvaa vielä.
Minä en ole koskaan pitänyt mämmistä, mutta itäsuomalaisena pashaa on kyllä tullut syötyä. Mummo-vainaani teki törkeän hyvää keltaista pashaa. Olen yrittänyt kysellä tädeiltä ja äidiltä ohjetta, mutta kellään ei taida olla sitä tallessa. Olen myös kokeillut monia ohjeita netistä ja lehdistä, mutta suurin osa on jotain kevytpashoja, yök, lähinnä jälkiruokarahkoja sanoisin minä. Nyt löysin ohjeen jota soveltamalla sain maun hyvin lähelle mummon pashaa, väri on kyllä edelleen vaalea. Koristelin pashan ensimmäisen kerran ristillä, yleensä tyydyn vain kauhomaan sitä kiposta.
Itse en ole ortodoksi, mutta äiti ja äidin suku on. Minut kastettiin isän uskonnon mukaan. Olen kyllä monesti miettinyt ortodoksiksi kääntymistä.

Pääsiäismuniakin innostuin värjäämään, en ole koskaan itse niitä värjäillyt, kun Aamulehdessä oli vinkkiä värien suhteen. Perinteinen sipulinkuorenkeltainen ei innosta, mutta näissäkin on siis käytetty luonnonvärejä. Edessä on mustikalla ja pinaatilla värjätyt. Mustikka ei kyllä hirveän sininen ole, lähinnä punertavan lila ja noh, tartteeko tuota "vihreää" edes kommentoida. :D Takana punajuuriliemellä ja kahvilla värjätyt. Punajuurella piti tulla punainen, aika punainen eikö. Kahvi oli onnistunein ja mielestäni aika kaunis.

Mukaan pääsi myös vihdoin höyhenpyrstön saaneet tiput. Pyrstöjen liimaus ja kuivattelu oli Annista järjettömän jännää puuhaa. Arvaatte varmaan miksi...

Vielä jäi kuvia odottelemaan julkaisua, osan voin käyttää seuraavien päivien haasteisiin ja osa voi odottaa ensi kuuhun kun eivät ole pahasti sidoksissa mihinkään aikaan.

23. päivän aiheena kesäkuva.

Muita kuvia etsiessä löysin tämän suloisen kuvan Annista maalla muutaman vuoden takaa. Neiti niin tomerana uskaltaa jo kierrellä taloa ja pihaa. :)

22. päivän aiheena tästä olen riippuvainen.

Klassinen huulirasva, en varmaan ole ainoa. Lapsena en koskaan käyttänyt huulirasvaa, mutta joskus 1990-luvun alussa Body Shoppiin tuli tuoksu/makuhuulirasvat. Seitsemännellä luokalla ostin huvin vuoksi sellaisen, kiwin, sellainen läpinäkyvä purkki mustalla kannella, ensimmäinen huulirasvani. Koukutuin heti. Vähän myöhemmin vaihdoin Blistexin tuubiin ja siinä olen pysynyt. Pahimmillaan huulirasvaa on mennyt yksi tuubi kuukaudessa, mutta viime vuodet olen tietoisesti yrittänyt vähentää. Nyt yksi tuubi kestää ehkä kolme kuukautta. Olen ollut koukussa huulirasvaan melkein 20 vuotta, se tekee noin 170 tuubillista huulirasvaa, 1020ml huulirasvaa + se yksi täysi tuubi minkä pikkusisko imaisi kitusiin kun oli taapero (sisällön, ei muoveja) sekä se minkä hävitin Metallican konsertissa 1993 kun joku idiootti tuuppasi minua kesken huulirasvan laiton.

Jopas rupesi huulia kuivamaan, pitäisikö sitä vähän sipaista...

Kuvan huulirasva oli mukana ylppäreissä, siksi se on sensuroitu.

21. päivän aiheena on kun olin pieni.
Tämä pupu on vieraillut blogissa aiemminkin. Niille jotka ei vielä tiedä, tämä nimetön vauvapupu asustelee tyynyni alla, pidemmille reissulle se lähtee myös mukaani. Olen saanut tämän pupu, sekä sarjaan kuuluvan äiti- ja isäpupun, joskus kun oli pienen pieni, ehkä kolme vuotias? Ymmärtääkseni serkkuni on nämä minulle ommellut. Saakohan mistään enää tuommoista painokuviokankaita joista ommella pehmoleluja?


Koska pupu on esiintynyt blogissa useasti otin mukaan vielä tämän toisen kuvan. Tämäkin on minusta täällä joskus ollut, mutta kaivaessani sitä koneelta se löytyikin ihan muusta kansiosta kun blogissa julkaistuista. Hmm.. Kuvassa on kuitenkin pieni kolmipyörä elämänlangan ja nokkosten valtaamana. Tällä on ajellut niin minä kun siskoni, joskus 1970-luvulla ja jalka takalaudalla potkulautatyyliin vielä myöhempinäkin vuosikymmeninä. ;)

Lopuksi vielä pyrstöä vajaa tipu toivottelee hyvää pääsiäistä! Pyrstöllistä voi käydä ihailemassa Sanomatalon kupeesta. Näitä piti väkertää kotiinkin höyhenpyrstöllä, mutta se on vielä vähän vaiheessa....

Päivä 20, erilaiset.

En oikeastaan koskaan laita koristeita joka sormeen, jotenkin kauniimpi kun on vain parissa. :)